taas oli tämmönen päivä, itku tuli kaikesta, en jaksa enää tätä elämää...mix mix mix se potkii kokoajan päähän? milloin on mun vuoro hymyillä tai jopa naura ääneen?
en hallitse tätä elämää, kaikki vaan sanoo että kyllä se täst mutta ei se kyl mee niin..
olen 29v nainen, poden masennuksesta ja persoonanhäiriöä borderline.
olen menehtänyt mun sisko, hän kuoli liian nuorena onnettomuudessa ja sama yhden ystävän joka kuoli autoonnettomuudessa
paljonko yhden ihmisen tarvii ja pitäis jaksaa?
mulla on loppu lähellä, en välitä kohta enää
miten voi muka välittää jostain enää ku elämä on täys tuskaa..
kevät tulossa, ihmiset hymyilee ja mua vaan ahistaa,..en pysty vaikka haluasin hymyillä..
tosi sekava texti varmaan mutta pakko saada ulos tän tuskan, en jaksa enää..onko samanlaisia ihmisiä täällä jossain vai oonko ainut?? tuntuu ainakin et oon ainut joka on yksin yksinäinen ja maku elämästä menny jo ajat sitten :´(
en hallitse tätä elämää, kaikki vaan sanoo että kyllä se täst mutta ei se kyl mee niin..
olen 29v nainen, poden masennuksesta ja persoonanhäiriöä borderline.
olen menehtänyt mun sisko, hän kuoli liian nuorena onnettomuudessa ja sama yhden ystävän joka kuoli autoonnettomuudessa
paljonko yhden ihmisen tarvii ja pitäis jaksaa?
mulla on loppu lähellä, en välitä kohta enää
miten voi muka välittää jostain enää ku elämä on täys tuskaa..
kevät tulossa, ihmiset hymyilee ja mua vaan ahistaa,..en pysty vaikka haluasin hymyillä..
tosi sekava texti varmaan mutta pakko saada ulos tän tuskan, en jaksa enää..onko samanlaisia ihmisiä täällä jossain vai oonko ainut?? tuntuu ainakin et oon ainut joka on yksin yksinäinen ja maku elämästä menny jo ajat sitten :´(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kai sulla sentään vielä jotain valopilkkuja sun elämästä löytyy? Jotain positiivista ja kivaa?
Voi höpsykkä! Ei sun tekstis ollut kyllä yhtään sekava. Ihan selvää suomea kuules oli :) Et varmasti ole ainut. Suomessakin on paljon ihmisiä joiden rakkaita on kuollut tai joutunut onnetomuuteen. Jokapäivähän näistä lehdissä on. Mutta silti jokaisella on oma tuskansa...
Ja noi mielenterveyshässäkät, ne on kyllä vittumaisia sairauksia. Toivottavasti sulla on hyvä terapeutti! Sitä toivon sulle todella paljon! :)
Keskustelemalla ne asiat ratkeaa. Taistele! Voita mielesi mörrimöykyt :)
Oon samassa tilassa. Mulla ei oo ketää ystäviä kenen kaa jutella. Oon kohta 16.v. asun yksin. ja tuntuu ettei kukaa välitä eikä oo apuna silloin kun tarvis. Mutta yksi asia mikä on varma, ja kehotan suakin. Muo on auttanut ainakin Jeesus joka hädässä. Sille voin jutella kaikki mitä sydämmelläni on, ja Hän lohduttaa. Kehotan suokin kääntymään Jeesuksen puoleen, jos et tunne häntä, niin hakeuhu johonkin kristilliseen yhteisöön. Et menetä mitään jos kokeilet. Mutta kokemuksella tiedän sanoa, että kannattaa kokeilla, koska lopullinen apu tulee Jumalalta. Siunausta sulle!!
Minä itse ja monet muut ovat rukoilleet mun yksinäisyyden ja työtilanteen puolesta. Tässä tulos: olen menettänyt perheenjäseneni, poikaystäväni ja kaikki ystäväni viimeisten viiden vuoden aikana kun tämä rukoiluhässäkkä alkoi. Sen lisäksi mua on kiusattu jokaisessa työpaikassa ja yhdestä olen saanut potkut ilman syytä. Tämäkö on sitä jumalan rakkautta, kysyn vaan?
kuin itseni kirjoittama. En kuitenkaan viime vuosina ole kuoleman takia ketään läheistäni menettänyt, mutta nuo sun tunteet ovat ihan samat kuin minulla.
Pitkälti yli vuosi on ainakin mennyt kun viimeeksi olen nauranut sanan varsinaisessa merkityksessä... On vain tuskaa, tuskaa ja vielä lisää tuskaa.
Terapioista en tähän päivään asti ole mitään saanut. Lääkkeillä (ehkä) olen saanut itseni edes jotenkin saanut pidettyä kurissa, mutta läheltä on liipannut lähtö niidenkin ansiosta muutamia kertoja.
Uskonto on taas ihan muiden ihmisten juttu kuin minun. En sitä keneltäkään halua kieltää, mutta kun itse olen uskovaisilta kysellyt sitä, että mikä on se oikea uskonto ja millä perusteella, niin vastaukset ovat jääneet vähiin.
En tiedä lohduttaako, mutta et todellakaan ole yksin ajatustesi kanssa. Meitä päähänpotkittuja on uskoakseni monia.