Olen 18-vuotias poika ja oon kärsiny sosiaalisten tilanteiden pelosta 7-luokalta lähtien. Koulussa syrjitään ja nälvitään, koska olen näin hiljainen ja ujo. Uusia ihmissuhteita on vaikea solmia tämän takia. Toisten kysymyksiin vastaan yleensä vain yhdellä sanalla "joo,ei,jne". Esitelmät koulussa on yhtä helvettiä. Kaupassa käynti ja jopa kadulla käveleminen yksin on vaikeaa..
Pitäisikö mennä lääkärin ja mitä lääkärit siellä sanoisivat? Auttaako lääkkeet tähän vaivaan?
Pitäisikö mennä lääkärin ja mitä lääkärit siellä sanoisivat? Auttaako lääkkeet tähän vaivaan?
Vastaukset 13
Vanhimmat
tietynlaiset psyykelääkkeet auttavat paniikkiahdistus/häiriön kaltaisiin tiloihin...oikein mukavaa kesänodotusta sulle :)
-Krisse
Mene rakas lapsi lääkäriin. Saat häneltä psyykelääkettä, beetasalpaajaa, joka kadottaa sinulta sos.tilanteiden pelot. Elämä on edessäsi, hae apua, älä luovuta. Lääkkeet on sitä varten, että niiden avulla selvitään ikävistä asioista elämässä. Et voi kuvitellakaan,miten monet ihmiset niitä käyttävät. Tsemppiä!
Kiitos vastauksista! :) Lääkärille on kyllä vaikea mennä, mutta yritetään.
Kannatti mennä lääkärille yli kolmekymppisenäkin. Voin kertoa. Hyvä jos menet heti.
Se lääkäri on siellä sitä varten, että se tukee sitä sinun edistymistä myös siitä huolimatta, että jossain ontuu.
Onnistumisen kokemuksia ja luottamusta siihen, että muut rakastavat nähdä sinut itsenäsi. Jokainen pilkahdus palkitaan ja jos ei palkita, niin se on vain haaste. Jos oikein tarkkaan katsoo, niin sillä haasteella on jo pieni virne naamallaan, joka meni piiloon ennen kuin toinen huomaa.
Tietysti täällä saat rajattomasti kannustusta lääkkeiden käyttöön, mutta esitän silti poikkeavan mielipiteeni. Kannattaa harkita, tarvitko lääkitystä todella? Et muutu lääkkeillä yhtään sosiaalisemmaksi, vain turrutat itsesi. Pahimmassa tapauksessa kadotat itsesi, koska lääkkeet toimivat sinun puolestasi, et sinä.
Puhun omasta kokemuksestani, olen itsekin ollut hyvinkin ujo ja arka, jossain mielessä edelleen. Olen nyt 32-vuotias mies. Voin kertoa, että pahin ujous hellittää iän myötä, kokemuksien kautta mutta sinun ei tarvitse käydä omaa luontoasi vastaan käyttämällä lääkkeitä! Itse en suostu käyttämään niin minkäänlaista lääkettä. Kaikkien ei tarvitse olla ylisosiaalisia. Ole uskollinen itsellesi, tämä maailma ei ole tehty meidän kaltaisiamme varten, mutta voimme taistella ja yrittää elää omalla tavallamme, luonteemme mukaisesti.
Ajattele sitäkin, että mitä useampi ihminen valitsee helpomman tien ja alkaa käyttää lääkkeitä, sitä epäinhimillisemmäksi tämä maailma muuttuu. Lopulta ollaan tilanteessa, jossa lähes jokainen toimii lääkkeitten voimalla. Minkä arvoinen maailma sellainen on elää?
Joo yhdyn kanssa tuohon että käytä vain lääkkeitä jos on todella tarpeen, mut mitää lopullist hyötyy et niist saa (mun mielipide). Oon itekkin miettinyt samaa ongelmaa, kun tunnen yhden tytön mutta en osaa ollenkaan auttaa. Ei halua mennä julkisille paikoille ja ennen koulukiusattu, myös ujo ja hyvin hiljainen. Mutta oisko mahollista jos menisitte vaikka jonnekkin ihan uuteen paikkaan missä ei oo tutun tuttuu, kavereit vois olla helpompi löytää ku ei oo ketää tuttuu painostamassa, et joku näkis. On varmast joku tuttu kenenkaa vois lähtä, ota vaa ittestää niskast kii ja joo ei kannata luovuttaa..
Itsekkin olen vähän ujonpuoleinen, niin ymmärrän hyvin että on vaikea luoda uusia ihmissuhteit. Mut aina pitää yrittää ja jos ei ekall onnistu ni sit seuraaval.. Itse turvautuisin viimeisenä oljenkortena lääkkeisiin..mutta joku koulun psykologi, niillä on kuitenki vaitiolovelvollisuus, ei huono vaihtoehto.. Ja viel nää et piä omast persoonast kii, älä ajattele liikaa mitä toiset sanois, oo ylpee ittestäs et jos uskaltaisit lähtä ulos vaik jotku kuittailis jotain ikävyyksii, pois sulje kaik ikävät.
Olen jo melkein 50-kymmppinen nainen. Olen ikäni ollut ujo,punastun joka tilanteessa,ahdistun kaupan kassalla,eli olen niin ahdistunut joka tilanteessa kuin olla ja voi.
Ikä tuo helpotusta olotilaan jonkin verran,mutta ei se poista perusolotilaa koskaan.
Minä menin lääkäriin,vasta kaksi vuotta sitten ja itse pyysin reseptiä Propral lääkkeeseen kerrottuani omasta jännityksestä ja punastelusta.
Lääkäri ymmärtää ja sain lääkkeet.Propral alentaa verenpainetta, eli hikoilut,punastelut jää pois.
Mene lääkäriin rohkeasti, he ovat vaitiolovelvollisia ja kuuntelevat kyllä,kun kerrot ongelmasi rehellisesti. Elämää ei kannata jättää elämättä sen takia,että jännittää!
Ja,mielenkiintoisempi on ihminen,jolla on tunteet!
Itse menin vasta yli kaksikymppisenä kun oli ikään kuin "liian myöhäistä", mutta eipä ollutkaan :D Elämä alkaa voittaa jo.
Hei! Haluaisin rohkaista sua lääkkeiden käyttöön. Olen itse kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta lapsesta asti ja tiedän miten haavoittavaa se on. Pitkitin lääkäriin/psykologille menoa viimeiseen asti. Opiskeluikäisenä ahdistus alkoi olla niin suuri,e ttä oli pakko mennä. Ymmärrän hyvin, että lääkärille meneminen ahdistaa, sehän on osa sairautta... Mene silti ihmeessä! Siellä istumienn ahdistaa vain 20 min ja saat apua. Moni lääkäri osaa suhtautua tosi hyvin, mutta jos törmäät ymmärtämättömään lääkäriin älä lannistu. Ja niistä lääkkeistä. Itse olen käyttänyt yli kolme vuotta citalopram-lääkettä ja siitä on ollut suunnaton apu. Aluksi kävin samalla myös psykologilla. Näitä SSRI-lääkkeitä käytetään tänä päivänä todella paljon. Ne on "köykäisiä" mielialalääkkeitä, eivätkä aiheita riippuvuutta toisin kuin beetasalpaajat. Ja sopivat erinomiasesti paniikkihäiriön ja sos.til.pelon hoitoon. Niitä ei ole pakko käyttää lopun ikäänsä, mutta niiden avulla ainakin mä vapauduin suunnattomasti ja sain arvokkaita kokemuksia itsestäsi rohkeana toimijana. Lisäksi toki on hyvä saada jotain terapiaa, pelkät lääkkeet ei ole koskaan ratkaisu. Kunnallisella puolella pääsee ihan ilmaiseksi psykologille. Voimia sulle! Apua on olemassa vaikkei susta varmasti aina siltä tunnukaan. Ja uskaltaudu sinne lääkäriin! :)
kirjoitukseesi. Beetasalpaajat eivät aiheuta riippuvuutta käyttäjässä. propral esim. on verenpainelääkkeenä käytetty, se poistaa vain ja ainoastaan jännityksen fyysiset oireet. Näin ollen mitä ihanteellisin vaihtoehto, jos jännitys juontaa juurensa näiden näkyvien jännitysoireiden "näkymisen pelosta" tai on ns. lievää.
Kyllä lääkkeistä on apua. Joko jatkuvasti syötävää masennuslääkettä (Efexor, Cipramil jne.) auttamaan koko ajan ja ehkä erityisen vaikeita tilanteita varten vielä jotain mietoa rauhoittavaa lääkettä, kuten Atarax tai Opamox. Lääkkeillä on oma tärkeä osansa pelkojen hoidossa. Voin suositella niitä, omat pelkoni ovat hälvenneet monin paikoin, vaikka luulin niitä ikuisiksi.
Noniin tänään kävin lääkärissä ja sieltä määrättiin Sepram 10mg nimistä lääkettä. Se on vissiin sama, kun tuo Cipramil. Pari viikkoa vissiin kestää, ennen kun alkaa jotain positiivisia vaikutuksia huomaamaan?
Huomaatteko sukupuolisyrjinnän? :/ Kun sosiaalisesti rajoittunut 18-vuotias POIKA kertoo ongelmistaan ja kysyy apua, hänelle ollaan ystävällisiä ja vastaus tulee oitis, MUTTA jos tämä henkilö olisi ollut nuori naisenalku, hän olisi luultavasti saanut kettuilua. Osaatteko selittää mistä johtuu? Onko liiallinen ujous naisella jotenkin helppo kohta iskeä ja tehdä vieläkin syrjäytyneemmäksi?