avioerossa. Ja nyt, muutaman vuoden jälkeen olen ymmärtänyt ettei hän pääse siitä katkeruudesta ikinä eroon. Päivittäin hän miettii mitä exä ja hänen uusi miehensä mahtavat parhaillaan tehdä. Mikä auto nyt on ostettu ja miten asiat heillä on. Miten avioerossa koki vääryyttä ja miten uusi mies on loukannut. Olenkin päättänyt lähteä tästä suhteesta ja varoituksen sana teille muille: Älkää ottako jätettyä miestä! Ja tämä ei ole provo.
Nykyinen mieheni
oli jätetty osapuoli
8532
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tarkoituksesi on varmasti vain hyvä, mutta luehan tätä palstaa.
Älä ota jättäjää - se on moraalisesti väärin, eikä siitä voi tulla mitään,
äläkä ota jätettyä - siitä ei voi tulla mitään.
Hmm...
Aika harvassa ovat ihmiset, joilla ei ole minkäänlaista parisuhdehistoriaa takanaan. Ns. peräkammarin porukkaa siis. Eikä sellaistakaan sovi ottaa, koska se reppana on niin kiinni äidissään - ettei siitäkään voi tulla mitään.
:-D
Kaikki tarinat eivät onneksi oikeasti toista epäonnistumisen kaavaa. Siinä on suuri merkitys sillä, miten on mahdollisen eronsa käsitellyt ja millaiseen vuorovaikutukseen parisuhteessaan kykenee.
Ei ole kyse menneisyydestä vaan nykyisistä keinoista, edellytyksenä:
" 1. Eron käsittely ja omista virheistä oppiminen. Jotta voi tulla onnelliseksi jonkun kanssa, on ymmärrettävä, mikä on kokonaiskuva omasta menneisyydestä, nähtävä myös omat virheensä ja vaikutuksensa mahdollisessa hajonneessa (useimmillahan on monta hajonnutta suhdetta, vaikka kaikista ei olekaan lapsia) suhteessa, omista virheistä oppiminen, jottei toista samaa kaavaa aina uudelleen - sekä kaikkien muiden syyttelemisen lopettaminen, se kun ei kanna mihinkään. Onnen löytäminen sisältäpäin ensin.
2. Kykeneminen tasavertaiseen kumppanuuteen ja onnen jakamiseen, eli ei odotus siitä, että kaikki oma onni ja onnellisuus on täysin toisen ihmisen varassa.
3. Avoin keskustelu kaikista uusperheen asioista, kummankin huomioon ottaminen aikuisena tasavertaisena ja vanhemman selkeä suurempi vastuu omasta jälkikasvustaan viime kädessä.
4. Parisuhteen aikuisten yhteen hiileen puhaltaminen, perhe-elämän raamittaminen ja suunnitteleminen yhdessä, sääntöjen yhdenmukaistaminen ja kaikkien lastan tasavertainen kohtelu, oikeudenmukaisuus ja johdonmukaisuus.
5. Entisten suhteiden ristiriitojen jättäminen oman parisuhteen ulkopuolelle, perheensä puolustaminen niiltä esim. tekemällä stopit exänsä (huom, ei toisen exän) rajattomuudelle. Uusien ei olisi tarpeen ollenkaan pistää lusikkaansa siihen soppaan, entiset hoitakoot entisensä.
6. Suvaitsevaisuutta. Aina ei ole helppoa olla tekemisissä sen entisen suhteen osapuolen kanssa, mutta lasten hyvä edellyttää sitä. Kaikki lasten asioita koskeva yhteistyö heidän vanhempiensa välillä on hyvä asia, joka edesauttaa lasten kasvua terveeseen aikuisuuteen. Se lienee kaikkien mielestä hyvä tavoite.
7. Mikään ei tunnu ylivoimaiselta, jos parisuhteen osapuolet pitävät huolta toisistaan ja yhteisestä hyvinvoinnista, eli kun suhteen vuorovaikutus on kohdallaan, ja kaikesta voi puhua. "
kaikki sisäistäisimme, olisi meidän helpompi elää.
antaa täältä ruudun takaa viisaita neuvoja, todellisuus on ihan eri, ja kaikki ihmiset erilaisia ja työstävät ikäviäkin asioita erilailla ja eritahtiin.
Taustat ja menneisyys kaikilla erilaane, no neuvot on hyviä ja toivottavasti niistä joku jotain ammentaa.
Loppupeleissä jokainen tekee omat ratkaisunsa.
Mutta jos mielii kestävän parisuhteen monien samalla tavoin mönkään menevien sijaan, tuota se vaatii, mitä listassa seisoi. Varmastikin joku työstää asioita hitaammin, joku nopeammin, merkityksellisintä lienee, miten tapahtuneista asioista päästään eteenpäin, jotta niihin ei jäädä jumiin. Jotenkin ne on käsiteltävä. Kaikkien vanhempien ei myöskään ole mahdollista säilyttää yhteyttä lasten asioissa eron jälkeen - pitäisi, mutta aina se ei ole mahdollista. Ja jokainen voi vaikuttaa ainoastaan omaan käytökseensä.
Ensinnäkin olen kuitenkin täysin eri mieltä tuosta kehoituksestasi, että jätettyä miestä ei kannattaisi ottaa. Itselläni sellainen on ja jos emme olisi päättäneet yhdessä elää, niin elämäni onnellisin parisuhde olisi jäänyt kokematta. Tärkeämpää on se, että ottaa fiksun miehen. Joka tajuaa loppupeleissä, että elämäänsä ei kannata haaskata tuollaisten huonojen kokemusten vuoksi. Sitäpaitsi kyllä huonon parisuhteen saa aikaiseksi vaikka se toinen osapuoli olisi jättäjä. Kyllä ne ihmisen piirteet ja se, miten yhteen sovitaan merkkaavat enemmän.
Tuossa sinun tapauksessasi mies ei lopulta tajunnut. Ja on sinulta erittäin fiksu veto jättää mies yksinään haaskaamaan elämäänsä katkeruuteen ja itse lopetat sen vierestä seuraamisen. Itsekään en voisi tuollaista käytöstä sietää ja aika selvä merkki, että miehestä ei ole elämään parisuhteeseen - ainakaan vielä.
Mieheni jätettiin, mutta hän ei jäänyt vellomaan katkeruuteen.
Minun mieheni on myös "jätetty", muttei hän ole katkera lainkaan. Hän osaa elää nykyhetkeä ja katsoa tulevaisuuteen. Hän on onnellinen, että on päässyt exästään, eikä eksänsä tekemiset kiinnosta pätkääkään.
Sen sijaan hänen exänsä on vielä lähes 10 vuotta erostakin katkera yksineläjä, jonka kaikenkattava katkeruus karkottaa kaikki miehet kauas.