Perheenpää?

tekemään oikeudenmukaisia päätöksiä, niin silloinhan kaikki on ok.

Meillä väkivaltainen mies yritti olla perheenpää ja tehdä vaikka mitä ratkaisuja välittämättä mitä ne päätökset aiheutti meille muille perheenjäsenille. Voit varmaan arvata, että se perheenpää saa olla nyt omassa kämpässään itsekseen.

No periatteessa mieheni, hän on se joka tienaa tällä hetellä ja just isot päätökset hän viime kädessä päättää, toisaalta osaan kyllä olla vaativa ja jopa murjottaa ja siten saan tahtoni läpi..

Lasten jutuista päätän minä.

Mutta niin kun monesti on kuultu niin meilläkin on niin että mieheni on perheen pää mutta minä olen se kaula..

Kerran joku puhelinmyyjä soitti meille, ja kysyi "perheenpäätä".

Minä kysyin, että "ylä- vai alapää?"

Joo ei tuu onnistuu mun kans. Ainakin jos kyseessä on minnuun tai lapsiin kohdistuvista asioista ni kyllä yhessä joko päätetää tai sit minä päätän. Mun puolesta mies saa päättää omista asioista ja omasta rahastaan(kuha maksaa osuutesa elämisestä saman katon alla), mutta yhteisistä hankinnoista ei varmasti tule päättää yksin.

Mut toisaalta mä olen niin kauan ollu yksin et en välttämättä taho tähän ees kettään miestä ennää. En varmaan ees osaa jakaa asioista tai vastuuta. No sen näkköö sitte jos tilanne hyökkää päälle.

kulloinkin on perheen pää vaihtelee sen päätettävän asian mukaan. Eli se päättää, joka pätevin sitä nimenomaista asiaa koskevan päätöksen tekoon on.

Kyllä oman päätäntävallan alla on todellinen onni meillä. Mies saa päättää omat asiansa ihan miten lystää kanssa.

Lapsia koskevat asiat päätän silti minä. Eikä mies siinä vastaan sano.

Meillä molemmat tienaavat samanverran, minä omistan enemmän.

päättää yksin tärkeitä asioita. Meillä on yleensä demokratia, ja kiistatilanteissa on minulla ylin päätösvalta varsinkin lapsia, terveydenhuoltoa, asumista, lomia, remontteja, autoja jne koskevissa asioissa. Missään nimessä en halua alistua toisen päätäntävallan alle, minun lapsuusikäni on jo ohi.

Mieheni hoitaa firmamme asioissa päätöksen teon, ensin konsultoituaan minun mieltäni. Tämä siis silloin kun kyse on suurista hankinnoista ja esim palkkauksista. Hänhän se joutuu kuitenkin itse tekemään suurimman osan töistä noiden päätösten keskellä.Yleensä hän päättää kuitenkin asiat niinkuin minä suosittelen, hän arvostaa paljon mielipiteitäni ja älyäni. Pienistä jutuista / hankinnoista emme edes keskustele, vaan teemme päätökset itsenäisesti.

En halua ikinä ryhtyä perinteiseksi naiseksi. Monien terveen egon omaavien miesten mielestä nainen on kiehtovampi kun ei ole riippuvainen miehestään. Ja muunlaisia, kuin terveellä egolla, miehiä minä en edes haluaisi.

kysymykset ovat isoja, mitkä pikkuasioita?
Minusta isoja asioita ovat mm. lasten hankkiminen, asunnon osto, töihin ja opiskelemaan meno, avioero, uskonto, rahankäyttö yms.
Päättääkö teillä mies nuo kaikki? Ja päätäkö sinä siitä, tarjotaanko tänään spaghettia vai makaroonia?
Tietysti provoilet, mutta asiasi on vakava. Aikuisen ihmisen ei pidä paeta vastuuta toisen selän taakse, niin että asioiden mennessä pieleen pääsee syyttämään toista.

On paljon asioita jotka minä pätän ja on asioit ajoita mies päättää. Tosin kun yhteistä taipaletta on takana jo pitkään niin toinen tietää mitä mieltä toinen on ja osaa ottaa monessa toisen mielipiteen huomioon.

Mun päätöksiä on kodin sisustus, lasten vaatteet yms hankinnat jotka perinteisesti ei miehiä kiinnosta juurikaan. Tosin tiedän tässäkin aika tarkalleen miehen maun ja toisaalt ase on sopeutunut aika moneen viritykseen..

Talousasiat hoidan minä, mutta isommat hankinnat suunnitellaan yhdessä. PIeniä taas kumpikin tekee tahollaan tarpeen mukaan eli varmaan joku satanen on se summa josta nyt puhutaan.

Ruuan suhteen meillä päättää kaikki. Eli se joka tekee ruuan päättää mitä tekee kunhan kaikille on syötävää. Usein tehdään ruokalistaa etukäteen ja sen mukaan sitten mennään. Jos sapuska on sellaista että kaikki ei sitä syö niin on oltava jämiä eiliseltä tai tehtävä jotain toistakin.

Me ollaan kyllä niin tavallaan yhdestä puusta, että kun toinen saa jonkun idean niin toinen syttyy siihen mukaan saman tien. Siten päätökset tulee tehtyä yhdessä ihan kivutta. Harvoin meillä oikein neuvotellaan ja väännetään harkiten päätöstä mistään asiasta. Aikanaan kun esim alkoi tehtdä mieli isompia nurkki aja tila aniin tilasin talokirjoja ja kun menin kotiin oli mies jo löytänyt niistä muutaman kivan.. Kyllä mun piti siitä puhua, mutta unohtui ja se nyt oli sellainen haave josta tuli kertaheitolla todellisuutta.

Sama lasten kanssa kun toinen on ehdottanut yhtä lisää on toinen ollut heti mukana ja sitten kukaan ei olekkaan ehdottanut joten neljään jäi.

ole mitään perheenpäätä. Koko perhe on se perheenpää.

Kyllä meillä on niin että minä viimekädessä päätän asiat. Mies luottaa arvostelukykyyni. Ei tarkoita etteikö mies aktiivisesti osallistuisi päätöksentekoon, mutta hän mielellään jättää lopulta asiat minun päätettävikseni. Joskus tämä on toisaalta aika rasittavaakin ja joskus sanonkin miehelle että tee niinkuin haluat. Minä myös yleensä hoidan raha-asiat, virastoasiat, kaupustelut ym.

Meillä mies on perheen pää, ja vaimo pyörittää sitä.

Me olemme tasavertaisia mieheni kanssa, jolloin vapaasta tahdostani annan mielelläni hänelle päätäntävallan isoissa asioissa :) Musta on ihanan turvallista kun mies on perheenpää. Tietenkin edellyttää että mies on tolkuissaan, eihän tällainen järjestely minkään alkkiksen kanssa toimi tietenkään.

Mutta siis, mielelläni annan miehen päättää, itse pyörittelen arkea ja teen jokapäiväisten asioiden päätökset.