Puhutaan usein maailmasta, joka käsittää vain kaksi väriä: mustan ja valkoisen. Oikean ja väärän, Totuuden ja valheen. Jos ei valitse kumpaakaan puolta, joutuu silloin kahden osapuolen hylkimäksi ja lopulta eristetyksi.
Yhteiskunnassa on usein pakko valita itselleen jokin rooli, millä voi selittää ihmisille olevansa samaa puolta heidän näkemyksiensä kanssa. Jos osoitat erilaisuutta ja omaa persoonaasi kertoen rohkeasti omat mielipiteesi, hyvin usein ihmiset alkavat vieroksua sinua, vaikka syyt eivät olisikaan millään tavalla erityisiä. Useimmat ihmiset näkevät itselleen vain vihollisia tai ystäviä, välissä ei voi olla. Jos menet sanomaan tepsin kannattajien joukkoon pitäväsi enemmän tapparasta, niin hengenlähtö on lähellä, vaikka sanoit vain oman mielipiteesi. Ei ole vaikeaa huomata, kuinka ehdottomia hyvin useat ihmiset ovat kyseisissä mielipiteissään. Olet joko puolesta tai vastaan.
Jos kiistän jumalan täysin, kieltäen myös kaiken hengellisen, olen symmetrisesti yhtä fanaattinen, kuin he, jotka uskovat sokeasti ylemmän voiman olemassaoloon ja hallitsemiseen. Siksi itse pyrittelen pysymään asioiden keskustassa, en kiellä, mutta en myöskään hyväksy. Jos valitsee jonkin absoluuttisen puolen, joutuu osaksi massamielipiteiden valtavirtaa, jonka seurauksena voi olla hyvinkin sosiaalisen oman persoonan tuhoutuminen, ts. joutuu vastedes hyväksymään kaikki kaltaistensa mielipiteet, ettei joutuisi nimenomaisesti eristetyksi.
Maailmassa on luultua enemmän värejä, kuin vain ne kaksi. Todellisuudessa värejä on maailmassa enemmän kuin sateenkaaresta voi laskea, mutta kaikki näkevät vain mustan ja valkoisen. Ei voi ärsyttävämpää olla, kuin se että yrittää luoda seurapiireissä hieman toisenlaista puheenaihetta aloittamalla keskustelun sään vaihtelun tai politiikan sijaan vaikkapa Eppu Normaalin uudesta levystä, saaden osakseen vaan hämmästelyä.
Mutta. -Tuleeko tämä koskaan muuttumaan? Mitä arvelette kymmenen, kahden, tai vaikka sadan vuoden päästä, mikä tilanne on silloin? Saako ihminen pitää puolensa asioissa, ilman että täytyisi mukautua muiden mielipiteiden mukaan? -Vai onko maailma tuolloin kloonien summa, jossa toisinajattelijat teljetään vankeuteen lain rikkomisesta, kun osoittivat yksilöllisyyttä?
Mikä on ihmiskunnan evoluution suunta, jos sitä siksi voidaan kutsua?
Yhteiskunnassa on usein pakko valita itselleen jokin rooli, millä voi selittää ihmisille olevansa samaa puolta heidän näkemyksiensä kanssa. Jos osoitat erilaisuutta ja omaa persoonaasi kertoen rohkeasti omat mielipiteesi, hyvin usein ihmiset alkavat vieroksua sinua, vaikka syyt eivät olisikaan millään tavalla erityisiä. Useimmat ihmiset näkevät itselleen vain vihollisia tai ystäviä, välissä ei voi olla. Jos menet sanomaan tepsin kannattajien joukkoon pitäväsi enemmän tapparasta, niin hengenlähtö on lähellä, vaikka sanoit vain oman mielipiteesi. Ei ole vaikeaa huomata, kuinka ehdottomia hyvin useat ihmiset ovat kyseisissä mielipiteissään. Olet joko puolesta tai vastaan.
Jos kiistän jumalan täysin, kieltäen myös kaiken hengellisen, olen symmetrisesti yhtä fanaattinen, kuin he, jotka uskovat sokeasti ylemmän voiman olemassaoloon ja hallitsemiseen. Siksi itse pyrittelen pysymään asioiden keskustassa, en kiellä, mutta en myöskään hyväksy. Jos valitsee jonkin absoluuttisen puolen, joutuu osaksi massamielipiteiden valtavirtaa, jonka seurauksena voi olla hyvinkin sosiaalisen oman persoonan tuhoutuminen, ts. joutuu vastedes hyväksymään kaikki kaltaistensa mielipiteet, ettei joutuisi nimenomaisesti eristetyksi.
Maailmassa on luultua enemmän värejä, kuin vain ne kaksi. Todellisuudessa värejä on maailmassa enemmän kuin sateenkaaresta voi laskea, mutta kaikki näkevät vain mustan ja valkoisen. Ei voi ärsyttävämpää olla, kuin se että yrittää luoda seurapiireissä hieman toisenlaista puheenaihetta aloittamalla keskustelun sään vaihtelun tai politiikan sijaan vaikkapa Eppu Normaalin uudesta levystä, saaden osakseen vaan hämmästelyä.
Mutta. -Tuleeko tämä koskaan muuttumaan? Mitä arvelette kymmenen, kahden, tai vaikka sadan vuoden päästä, mikä tilanne on silloin? Saako ihminen pitää puolensa asioissa, ilman että täytyisi mukautua muiden mielipiteiden mukaan? -Vai onko maailma tuolloin kloonien summa, jossa toisinajattelijat teljetään vankeuteen lain rikkomisesta, kun osoittivat yksilöllisyyttä?
Mikä on ihmiskunnan evoluution suunta, jos sitä siksi voidaan kutsua?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Joskus minusta tuntuu, että kaikki kiertää ennalta määrättyä rataa. Kuljen aamulla töihin samaa reittiä, katson samat televisio-ohjelmat ja viikonloppuisin käyn samassa ravintolassa. Ja joka viikko minä käyn lukemassa netissä tällaisia tekstejä, joissa joku yrittää innoissaan keksiä pyörää uudestaan.
Olet tottunut rutiiniin, sinun epäonnesi. Harmi että on vielä olemassa kaltaisiasi ihmisiä, jotka ovat toisille niin katkeria oman elämänsä tylsyydestä, että eivät hyväksy sitä jos joku yrittää elävöittää jotakin aluetta, missä he ovat jollakin tavalla osallisena.
Tony Halmeen sanoin, tuntuu joskus, että ihmiset osaavat vain neljä sanaa:
"Mikä sä luulet olevas?"
Älä ota sitä vakavasti. Mietin vain, että tämä "samanlaisuuden pelko", jota sinunkin kirjoituksesi henkii, on jotenkin yleispätevällisesti inhimillistä. Onkohan psykologiassa tälle asialle vielä nimeä?
Suurin syy peloille ja tuomitsemiselle on kateus.
Joku toinen on sitä mitä itse ei uskalla.
ikävä kyllä en usko että tulee muuttumaan, ellei sitten tehdä/tapahdu jonkin sortin puhdistus/harvennus. Ihmiset (suurin osa) eivät ole kykeneviä muutokseen, koska se että ajattelee ettei ole jotakin suurta henkeä joka kaikista pitää huolta, tarkoittaisi sitä että, jokaisen pitäisi vastata omista teoistaan ja sehän tarkoittaisi sitä että, "paha" ihminen on "paha".
Tosin myöskin absoluuttisen pahan/hyvän käsite pitäisi silloin miettiä uudelleen, kun ei enään olisi paholaista/jumalaa jotka näitä edustaisi.
Ennen vanhaan lait säätivät uskonnot, tai siis sen ajan uskomuksen mukaan itse Jumala, jonka jälkiä on vieläkin nykyajan yhteiskunnassa. On tosiaan ihme, miksei absoluuttisia puolia voitaisi unohtaa, tai rakentaa uudelleen, koska koko ajatus on jo ideana hyvinkin kulunut. Ihmiset edelleen uskovat omien kuoriensa sisällä, että on olemassa hyviä ja pahoja ajatuksia, joita pitäisi sitten vältellä.
Olen itse samaa mieltä kanssasi, että asia ei tule muuttumaan mielipiteiden nojalta. Itse asiassa uskon, että maailma menee vielä kapeampaan suuntaan, jossa moraali muodostaa yhä järkkymättömämpiä syitä vihata tai rakastaa elollisia tai elottomia asioita. Maailmassa on vielä joitakin "kapinallisia", jotka eivät taivu massamielipiteiden seuraamiseen, vaan kunnioittavat niitä asioita, joista on iloa vain heille itselleen.
Luultavasti nämäkin harvat tulevat häviämään totaalisesti, maailmasta tullen silloin yksi iso klöntti, täynnä harmaata massaa, jota joskus kutsuttiin ihmiskunnaksi.
Uusi Uljas Maailma?
Hyvä postaus, jälleen kerran!
Itse miellän satanismin ulkopuolisen filosofiaksi. Yritän pysytellä jumalan olemassaoloon liittyvien pohdintojen ulkopuolella, samoin pyrin asettumaan hyvä/paha -dualismin ulkopuolelle.
Olen kiinnittänyt huomioni samaan ilmiöön kuin sinäkin. Ihmiset haluavat että heillä on joitain yhdistäviä tekijöitä keskenään, jolloin he voivat tuntea olonsa turvalliseksi. Minua kinnostaa persoonalliset ihmiset joilla on omia mielipiteitä. Kaikesta ei tarvtse olla samaa mieltä, mutta ainakin näkemykset avartuvat!
~Adss~
Kuinka laumahenki voi antaa turvallisuuden tunnetta. Joillekin ihmisille se on jopa niin tärkeää, että ovat valmiita uhraamaan sen vuoksi, taatakseen sen säilymisen.
Jo koulun ajoista tytöille ja pojille syntyivät omat "jengit", jossa oli tarkat säännöt mitä piti totella. Jos oli vastaan, niin sitten haukuttiin. Aikuisen maailmassa on myös selvät puolueet, joiden sisäpiiriin pääse vain ne, jotka antavat omien mielipiteidensä olla uskoen vain ryhmän omiin ajatuksiin. Peter H. Gilmore tiivisti yhdessä artikkelissaan tämän laumahengen hyvin osuvasti. Hän kutsui sitä massamielipiteiden virraksi, jota ohjaa kasvoton kokonaisuus. Hyvin sanottu mielestäni.
Yritän itse pysyä myös erossa dualismin koukeroista, mutta tarkemmin ajatellen, eihän sitä ole? Kaikki riippuu mielipiteistä. Jos sanot ettet pidä silakkalaatikosta, se voi silti olla jonkun toisen mieliruokaa. Tämän vuoksi ihmettelen miten yhteiskunta voi yleistää mikä on pahaa ja mikä hyvää. -Toki voidaan sanoa, että on olemassa kiistämättömiä tekoja, jotka ovat vastenmielisiä ja hyvinkin pahoja, mutta toisaalta, ovatko näiden tekojen tekijät itse samaa mieltä? Eli jotta voidaan saada täysi käsitys siitä, mikä on pahaa, mikä hyvää, täytyy saada kaikkien ihmisten mielipiteet selville ja sehän ei ole mahdollista.
Sitä mikä näitä asioita kiteyttää, kutsutaan moraaliksi. Yhteiskunnan moraali määrää ihmisten mielipiteet. Se kertoo mikä on hyväksyttävää, mikä ei.
Ei silti, että olisin moraalia vastaan, se ei vain koskaan perustu täydellisiin faktoihin, vain ainoastaan muutaman ihmisen mielipiteisiin, joilla sitten on valta asettaa ne kaikkien ihmisten päähän.
Minulta pitäisi repäistä näppäimistö pois, alan jaaritella heti kun vaan saan tilaisuuden. Nöyrin pahoitteluni.