Elämän paradoksit

Mietteitä

Luin Tommy Hellstenin kirjan Elämän paradoksit, suosittelen lämpimästi sen lukemista, lukemista ihan ajatuksella. Siinä on paljon sellaista mistä olisi mukava keskustella. Minusta alkulause kuvastaa koko kirjan sisältöä: "Elämässä kuuluu ryvettyä. Siinä kuuluu särkyä, eksyä ja olla ymmällä."

Muistan omasta lapsuudestani miten toivoin etten olisi niin herkkä. Tuntisi surua, vihaa, turhautumista, iloa ja riemua niin hirvittävän voimakkaasti. Parkkiintuisin. Olisin niinkuin muut, jotka eivät välitä. Ehkä onnistuin, ainakin osittain.

Nyt jo keski-ikäisenä, toiveeni onkin muuttunut. Pysyisinkin tällaisena! Mikä ihana elämä! Olen läsnä jokaisessa hetkessä, jokaisessa hengenvedossa, jokaisessa liikkeessä, keskustelussa, teossa ja ajatuksessa. Se mikä oli ennen heikkous, onkin nyt voimavara. Minä elän.

7

2998

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ei hyvä.

      Itse olen herkkä ja tunteellinen, mutta onneksi olen vanhemmiten oppinut hieman kätkemään tunteitani niin en ainakaan avoimesti itke kun joku loukkaa. Siitä ne pahantekijät nauttivat aivan liikaa, että toinen pahoittaa mielensä.

      Olen kokenut suurta pettymystä viime aikoina (työjuttu, ei rakkaustarina), mutta sain asiassa vertaistukea niin se vähän helpotti. Moni muukin oli saanut törkeää kohtelua eräältä henkilöltä joten en ollut ainut viallinen ja kelpaamaton.
      Kyllä se silti sattui, olin 5 viikkoa kuumeessa sen jälkeen.

      • Mietteitä

        Tuo on kyllä valitettavasti totta. Ilkeät ja aggressiivisesti toisiin suhtautuvat ihmiset ovat ongelma. Itse yritän välttää, jos mahdollista, sellaisten seuraa, mutta jos se ei ole mahdollista, olen joskus sanonut suoraan: "Sinulla tuntuu olevan huono olo. Ymmärrän sen, mutta älä pura kiukkuasi minuun." Joskus olen jopa jollakin tasolla tutustunut tällaisiin ihmisiin! Ihmisiin, joita muut eivät voi sietää. Tulen toimeen heidän kanssaa, koska he tietävät, ettei minulle voi puhua kuten muille. Miten sen sanoisi, herää kunnioitus: "Perskeles, sehän ei pelkääkään."


      • edellinen.
        Mietteitä kirjoitti:

        Tuo on kyllä valitettavasti totta. Ilkeät ja aggressiivisesti toisiin suhtautuvat ihmiset ovat ongelma. Itse yritän välttää, jos mahdollista, sellaisten seuraa, mutta jos se ei ole mahdollista, olen joskus sanonut suoraan: "Sinulla tuntuu olevan huono olo. Ymmärrän sen, mutta älä pura kiukkuasi minuun." Joskus olen jopa jollakin tasolla tutustunut tällaisiin ihmisiin! Ihmisiin, joita muut eivät voi sietää. Tulen toimeen heidän kanssaa, koska he tietävät, ettei minulle voi puhua kuten muille. Miten sen sanoisi, herää kunnioitus: "Perskeles, sehän ei pelkääkään."

        Nuo työpaikan ilkiöt löytävät aina ne uudet työntekijät, joiden ammatillinen osaaminen on sitten heidän hampaissaan. Itse älykkäämpänä ja/tai kokeneempana voivat sitten alkaa tölvimään ja ilkeilemään, osa siitä kritiikistä on ikäänkuin oikeutettuakin (heillä voi olla kompetenssia arvostella muita), mutta se tapa miten ne murskaavat toisen itsetunnon on kyllä melkoinen.

        Itse olen kokenut sellaista. Tunsin olevani viallinen, tyhmä, kelpaamaton ja täysin epäonnistunut kaikessa. Kyllä sellaisesta on vaikea päästä yli. Vertaistuki auttoi ja olen minä saanut eräältä älykkänä pidetyltä ihmiseltä tukea siihen, etten ole ihan toivottoman tyhmä. Lisäksi eräs asiantuntija sanoi, että se saamani kritiikki ei ole oikeutettua, eli siis olin oikeassa siinä asiassa, tai ainakaan en niin väärässä ja niin tyhmä kuin mitä sain kuulla. Se oikeastaan pelasti elämäni.

        Kyllä minä itkin. Olin 5 viikkoa ensin kuumessa, sitten vielä 2 kertaa kuumeessa heti perään eli vastustuskyky oli olematon kun oli niin paha olla. Käytännössä oli 3 kk kuumeessa ja sairas. Ikävä kokemus.

        Nyt sitten pikkuhiljaa alan uskomaan, että minunkin elämälläni voisi olla arvoa. Niin kovasti tuollainen arvottomaksi leimaaminen kyllä sattui.

        Kevät tulee, ulkona on kaunista, ja minulla on ystäviä. Kesää odotellessa. Niin, ja teen sellaista työtä missä pärjään.


    • samoikuin muut

      hänen teoksensa.
      Antaa ajattelemisen aihetta, ainakin minulle antoi.
      Vastuullinen vanhemmuus ja
      virtahepo olohuoneessa ovat myös teoksia
      joiden lukeminen saa ajatusmaailmaan
      uusia ulottuvuuksia.
      Olen kerran ollut myös hänen luennollaan.
      Vasta nyt olen oivaltanut, kuinka meidän ajatusmaailma muotoutuu jo lapsuudessa ja kuinka
      voimme omalla toiminnallamme osaksi vaikuttaa siihen minkälaisia aikuisia lapsistamme kasvaa.
      Alitajuntaan jää lapsuudestamme niin paljon tietoa ja muistoja,
      ja ne purkautuvat monin tavoin ja vaikuttavat aikuisena meidän elämäämme.
      Jos et ole lukenut muita ,
      niin suosittelen lämpimästi.

      Nyt luen "vanhaa" kirjaa
      Tommt Lundbergin kirjoittamaa:
      Hyvän elämän salaisuus.
      Ei ole huono kirja sekään

      • Mietteitä

        Olen kyllä lukenut muitakin Hellstenin kirjoja, mutta tämä vähän niinkuin aforismien muotoon kirjoitettu ns. kolahti parhaiten. Lieneekö syynä sopiva mielentila ja ajankohta, mutta esim. tämä kohta on niin totta omalta kohdaltani niin paljon, kuin se yleensä voi olla.

        "Rohkeus - Usein ajatellaan, että rohkeus on sitä, ettei pelkää. Näin ei kuitenkaan ole, vaan rohkeus on sitä, että toimii vaikka pelottaa."

        Oma elämänfilosofiani on jo vuosien ajan ollut se, että elämä kantaa. Vastoinkäymiset tuntuvat välillä ylivoimaisilta, mutta pohjalla on tieto siitä, että vaikeudet ovat ohimeneviä. Läheisen menettäminen on lopullista, mutta jos häntä ei olisi tuntenut, olisi se vielä pahempi asia. Jos jokin alkaa, se myös joskus päättyy.

        Hellsten sanoo hyvin kirjassaan esimerkkinä eläimestä, tässä kohdassa koirasta, että se on tässä hetkessä ja nauttii siitä täysin siemauksin. Siksi minä pidän eläimistä ja yritän ottaa oppia niistä elämästä nauttimisen suhteen. Ei kavalia suunnitelmia toisten pään menoksi, välitöntä ja suoraa tunneilmaisua - rakastaa rajattomasti ilman vaatimuksia, ei liian monimutkaisia tavoitteita, simppeliä peruselämää; lämpöä, ruokaa, lepoa, rapsutuksia ja riittävästä ulkoilmaa ja ulkoilua.


    • syvä minä

      Luin Tommy Helsstenin Elämän paradoksit, kun ystäväni sitä suositteli. Kirja on herättänyt paljon ajatuksia ja saanut tutkimaan taustaani ja minuuttani rohkeasti. Olen aina ollut herkkä ja tuntenut niin ilot kuin surutkin voimakkaasti. Kolmekymppisenä tuntuu, että elämä on yhtä ylä-ja alamäkeä ja kasvua. Kirjan ansiosta, osaan ottaa avoimennin tunteeni vastaan ja alan todellakin ymmärtämään joitain itsestäänselvyyksiä elämässäni. Matka kasvuun on varmasti vielä pitkä ja todellisesta minästäni olen saanut vasta esimakua, mutta paljon olen jo oppinut ja olo on rauhallisempi sekä kevyempi. Suosittelen lämpimästi.

    • coldplay1111

      elämän paradoksit on ihan lempi kirjojani!
      suosittelen myös
      john gray, miten saat mitä haluat ja haluat sitä mitä sinulla jo on

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Vesa-Matti Loirin some hiljeni pahaenteisesti - Nyt tuhansilla suomalaisilla vain tämä yksi viesti

      Mikä on sinun suosikkimuistosi Vesa-Matti "Vesku" Loirista? Meneekö se Uuno Turhapuro osastolle, Eino Leinon tulkintaan vai onko se aivan jotain muuta
      Maailman menoa
      142
      6591
    2. Jorma Uotisen ex, julkkis-povipommi, Suomen tunnetuin kauppias... Farmi Suomi -kisaajat julki!

      No nyt on aikamoista jengiä! Mitä mieltä olet kisaajista, ovatko mieleesi? Katso tästä, ketkä kaikki julkkikset ovat mukana Farmi Suomi -realityssä:
      Suomalaiset julkkikset
      30
      3104
    3. Suutuitko mulle mies

      Nyt lopullisesti?
      Ikävä
      96
      1441
    4. Maisa Torppa julkaisee kuvia lapsesta

      Onko oikein että tämä henkilö julkaisee 100000 fanillensa kuvia vieraasta lapsesta? Eikö kuvien julkaisu ole äidin ja isän tehtävä jos yleensä haluava
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      1399
    5. Mikä johti siihen että

      Välinne katkesivat? Kertokaa. Se kertoo onko menneeseen enää mahdollista palata
      Ikävä
      77
      1194
    6. Ei mutta nallukkani

      Mähän rakastan sut. Älä sitä unohda :)
      Ikävä
      204
      1181
    7. En ole ottanut enkä aio ottaa koronarokotteita

      vaan koetan selvitä luontaisella immuniteetilla eteenpäinkin.
      Maailman menoa
      399
      1091
    8. Ikuinen hiljaisuus

      On aina parempi kuin kaikki turha draama. Joten kuuntele nainen nyt enää sitä, sillä hiljaisuus vastaa jokaiseen kysymykseesi minusta.
      Tunteet
      172
      981
    9. En ole varma siitä, nainen

      Mietittyäni tarkemmin, en olekaan varma, että jaksan kantaa sinut kynnykseltä sänkyyn. Rakastan kyllä jokaista kiloasi, ei siitä ole kyse, mutta kanta
      Ikävä
      64
      894
    Aihe