2 koirulin omistajat??

Joo, hyvin viihtyvät yhdessä narttu ja uroskoira. Molemmat leikattu. Ennen leikkaamista nartulla juoksut 2x/vuosi. Kehottaisin kyselemään eläinlääkärilta, esim. pennun rokotusten yhteydessä juoksuajoista ja leikkauksista.

Meillä on 2 malamuuttia,uros ja narttu.Vielä ei olla leikkautettu kun molemmat ovat niin nuoria,mutta suunnitteilla on leikkauttaa tuo uros.Syystä että sille tehtävä operaatio on pienempi ja helpompi,ukko parantuu nopeammin kuin naaras.Ja hintakin kai edukkaampi,tosin se ei ole se ratkaiseva tekijä.

Voihan ne pitää leikkaamattomanakin,tosin sitten saa itse olla skarppina ettei tule vahinkopentuja..jokainen tekee kuten tahtoo mutta itse suosittelen toisen leikkauttamista.

Ihan samoja juttuja pohdin viime keväänä. Nyt on jo vähän kokemusta, joten voin asiasta puhuakin.

Meillä on kaksi suomenlapinkoiraa. Kuten olettaa sopii niin ovat uros ja narttu, leikkaamattomia molemmat. Neitokainen on sijoituskoira, joten leikkaamista ei ole harkittukaan. Toiveena on ehkä myös joskus saada itselle tuon oman uroksen jälkikasvua (ei tosin tästä yhdistelmästä), joten sitäkään ei ole harkittu leikkattavaksi. Uroksella on ikää kuusi vuotta ja neiti tuli meille viime elokuussa, pikkupentuna. Mullakaan ei ole koskaan ollut narttukoiraa, joten ihan uutta oli kaikki nämä jutut. Vähän se hirvitti ja kauhistutti ja monet niin kovasti pelotteli ja kyseli miten aion selvitä juoksuista.

Eka juoksu on nyt takana ja suoraan sanottuna paljon melua tyhjästä. Ei meillä mitään ongelmia ollut. Vaati tietysti tarkkaavaisuutta, mutta ei mitään ihmeellistä. Juoksun lähestymisen huomasi selvästi pojan käytöksestä. Yhtäkkiä alkoi neidin peräpää kiinnostaa niin kovasti (ihan nuuskimismielessä) ja leikkiminen muutui erilaiseksi (tätä on paha yrittää sanallisesti selittää). Otin tavaksi pyyhkäistä tytön peräpäätä talouspaperilla aina ulkolenkin jälkeen jotta huomaisin vuodon heti. Kun vuoto alkoi, niin otin koirat erikoistarkkailuun. Mulla on muutenkin aina tietyllä tavalla tuntosarvet koiria kohti, eli tiedostan koko ajan missä ovat ja mitä tekevät, joten ei vaatinut mitään uutta taitoa. Kun kuljin huoneesta toiseen askareissani, niin jompikumpi koirista (käytännössä se joka oli enemmän toisesta kiinnostunut ja tämä vaihteli päivästä toiseen) oli aina komennossa ja kulki mukana. Se, joka touhusi rauhassa omiaan sai touhuta rauhassa omiaan. Kun oltiin kaikki samassa huoneessa, niin käskin vaan jättämään toisensa rauhaan. Ei tietenkään onnistuisi jos koirilla ei ole hyvää perustottelevaisuutta, mutta meillä riitti aina ihan kerta sanominen. Jos en pystynyt pitämään koiria silmällä, niin pistin ne fyysisesti eri tiloihin ja ovi kiinni välissä. Tärppipäivät olivat sitten ihan kokonaan erillään, niin ei tarvinut vahtia. Tosin siihen erottamiseen riitti meillä ihmisten paikalla ollessa ihan normi koira/lapsiportti yhden huoneen ovessa, eikä siitä yritettykään läpi tai yli. Vaihdoin aina välillä koirien paikkaa, niin ettei kumpikaan joutunut olemaan kohtuuttomasti eristyksissä. Uros vietti myös paljon aikaa pihalla, niin sai välillä hermolepoa koko touhusta. Ihan tätä juoksujuttua silmälläpitäen meillä on opetettu narttu pienestä pitäen nukkumaan yönsä tollaisessa kankaisessa, suljettavassa, kuljetuskopassa, joka sijaitsee makuuhuoneessa sängyn vieressä. Molemmat koirat saivat siis nukkua yönsä normaalisti, eikä tarvinut miettiä ja vahtia. Tuoksujen vähentämiseksi minä pesin tytön peräpään myös aina ulkoilureissun jälkeen (kurakeleillä olisi toki muutenkin käyty suihkuttelemassa). Hyvä olisi myös olla olemassa varasuunnitelma ja hoitopaikka toiselle koiralle, jos hommasta ei tule mitään.

Ihan hyvin voi siis onnistua uroksen ja nartun yhteiselo, myös juoksujen aikana. Kuten sanottu, niin vaatii kuitenkin tarkkaavaisuutta ja vähän järjestelyjä. Mieti tarkasti pystytkö siihen. On myös mahdollista, että teillä ei ole noin rauhallinen poika kuin meillä. Reagoiko voimakkaasti naapuruston narttujen juoksuihin... jos niin kotona olevaan juoksuiseen tyttöön varmasti vielä voimakkaammin. Mua peloteltiin,että uros voi paastota koko juoksun ajan ja huutaa kun syötävä, kun ei pääse toisen luo, jne. Meillä noita ongelmia ei ollut, mutta ota mahdollisuus huomioon. Hyvä perustottelevaisuus myös todella auttaa tilanteen hoidossa, joten panosta siihen ennen juoksua. Juoksun aikana ei kummaltakaan koiralta voi tietenkään odottaa liikoja, mutta perusasioiden pitää toimia. Onko sinulla syy, miksi tahtoisit pitää molemmat kiran leikkaamattomina? Jos et taatusti aio käyttää kumpaakaan (tai toista) jalostukseen, niin leikkauttaminen olisi ehdottomasti helpompi vaihtoehto. Juoksu tulee kuitenkin yleensä sen kaksi kertaa vuodessa (rodusta ja yksilöstä riippuen yhdestä jopa neljään kertaan vuodessa) ja kestää kaikkineen noin kuukauden päivät. Tuo on ihan turhaa vaivaa, jos ei siihen ole syytä. Narttu voi hyötyä leikkauksesta terveydellisesti (kohtutulehdukset ym. jäävät varmasti pois), mutta uroksella operaatio on helpompi. Jos olisin itse jommankumman leikkaamassa, niin leikkauttaisin nartun. Juoksuista on kuitenkin aina vaivaa, uros on sama koira aina. Uroksen kohdalla on mahdollista käyttää myös kemiallista kastrointia, jolloin koiran mahdollinen jalostusarvo yleensä yhä säilyy.

meidän perheessä on 2 urosta ja 1narttukoira.Meillä asia ratkesi siten että vanhin uroskoira oli kärsinyt jo jonkin aikaa eturauhasvaivoista ja saanut jo kemiallisia kastraatiopiikkejä helpottamaan oireita.Toinen uros sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa ja on lääkityksellä joten sen jalostus,näyttely ym. harrastus on kiellossa joten ratkaisimme asian siten että pojat pääsivät palleistaan kun narttu tuli taloon.Pojat eivät ole muuttuneet mitenkään luonteeltaan tai lihoneet operaation jälkeen.nyt on nartun eka juoksu takana ja vanhempi koirista ei huomannut juoksua lainkaan mutta nuorempi oli kuitenkin erittäin kiinnostunut ja yritti silti astua nartun.Leikkauksesta oli kuitenkin juoksun alkaessa niin vähän aikaa että ei vielä tiedä kuinka reagoi sitten seuraavan juoksun aikaan.Jos kuitenkin vahinkoastuminen pääsisi tapahtumaan niin ei ainakaan tulisi vahinkopentuja.
uroksen leikkaaminen on aina halvempi ja helpompi operaatio kuin nartun.Kuitenkin jos pojilla ei olisi ollut näitä muita syitä mikä puolsi niiden leikkausta,olisin jättänyt operaation tekemättä ja vain ollut tarkkana juosujen ajan.
Kannattaa jokaisen kuitenkin miettiä mikä omilla koirilla on paras ratkaisu.Halutaanko molempien kanssa harrastaa jotain lajeja,halutaanko kasvattajaksi,olisiko uroksesta jalostusurokseksi vai ovatko vain rakkaita lenkkikavereita ja tehdä omat valinnat ja ratkaisut sen mukaan.Yhteis elämä kuitenkin toimii ratkaisee sen kuinka hyvänsä.