Kysymyksiä joihin haluaisin asiallisia vastauksia, en arvostelua ajatuksistani enkä motiiveistani ryhtyä sijaivanhemmaksi.
Harkinnassa on siis sijaisvanhemmaksi ryhtyminen, tätä vaihtoehtoa olen kypsytellyt jo toista vuotta.
Toisena vaihtoehtona on ollut oman biologisen lapsen hankkiminen, jota ajatuksena on myös kypsytelty yhtä kauan kuin tätä sijaisvanhemmuuden vaihtoehtoakin. (perheessämme on jo ennestään lapsia) Joten motiivina ei siis ole raha, eikä toimeentulo.
Kuitenkin olen miettinyt, että minulle ei ole tärkeää onko lapsi biologisesti oma ja kun on olemassa lapsia jotka tarvitsevat kotia, miksi en sitä voisi jollekin tarjota. Adoptio on myös käynyt mielessä, mutta lapsiperheenä emme varmaankaan ole listojen etupäässä...
Mieheni on ollut myös ajatukseen myöntyväinen, joskin idea on lähtenyt minulta.
Olen nyt miettinyt että ajankohta olisi lapsen saamiselle hyvä, kun en ole vielä vakituisesti töissä, (ammatti johon työllistyy, kyllä on) voin hyvin jäädä joksikin aikaa kotiin, koska sitähän lapsen tulo perheeseen edellyttääkin ainakin aluksi.
Mietityttää kuitenkin sellaiset asiat kuin kuinka todennäköistä on saada (sijais)lapsekseen pieni lapsi (0-2v.)tai sisarukset? Sisarukset olisivat toiveena.
Kuinka usein ja todennäköistä on, että sijoitettu lapsi palaa vanhempiensa luo takaisin pitempiaikaisessa sijoituksessa?
Näin etukäteen hiukan mietityttää, että millaiset tunteet olisivat jos lapsi palaakin biologisten vanhempiensa luo. Jotenkin ajattelen sijaislastakin oman perheeni jäsenenä, siitäkin huolimatta, että hänellä on omat vanhempansa joihin pitää yhteyttä. Lähinnä huolenaihe onkin se että kun lapseen kiintyy, huolehtii mahdollisen sijaishuollon purkamisen jälkeenkin lapsen turvallisuuden tunteesta ja elämän sujumisesta...
Mitä kautta sijaisvanhemmuutta olisi hyvä lähteä hakemaan? Onko järjestöjen kautta sijaisperheeksi ryhtyminen hidasta vai olisiko kuntien kautta suoraan mahdolista päästä sijaisvanhemmiksi?
Olisi mukava saada asiallisia ja ajattelevia vastauksia siitä ovatko ajatukseni ja mietteeni realistisia ja miten muiden sijaisvanhempien kohdalla nämä asiat on koettu ja kohdattu.
Harkinnassa on siis sijaisvanhemmaksi ryhtyminen, tätä vaihtoehtoa olen kypsytellyt jo toista vuotta.
Toisena vaihtoehtona on ollut oman biologisen lapsen hankkiminen, jota ajatuksena on myös kypsytelty yhtä kauan kuin tätä sijaisvanhemmuuden vaihtoehtoakin. (perheessämme on jo ennestään lapsia) Joten motiivina ei siis ole raha, eikä toimeentulo.
Kuitenkin olen miettinyt, että minulle ei ole tärkeää onko lapsi biologisesti oma ja kun on olemassa lapsia jotka tarvitsevat kotia, miksi en sitä voisi jollekin tarjota. Adoptio on myös käynyt mielessä, mutta lapsiperheenä emme varmaankaan ole listojen etupäässä...
Mieheni on ollut myös ajatukseen myöntyväinen, joskin idea on lähtenyt minulta.
Olen nyt miettinyt että ajankohta olisi lapsen saamiselle hyvä, kun en ole vielä vakituisesti töissä, (ammatti johon työllistyy, kyllä on) voin hyvin jäädä joksikin aikaa kotiin, koska sitähän lapsen tulo perheeseen edellyttääkin ainakin aluksi.
Mietityttää kuitenkin sellaiset asiat kuin kuinka todennäköistä on saada (sijais)lapsekseen pieni lapsi (0-2v.)tai sisarukset? Sisarukset olisivat toiveena.
Kuinka usein ja todennäköistä on, että sijoitettu lapsi palaa vanhempiensa luo takaisin pitempiaikaisessa sijoituksessa?
Näin etukäteen hiukan mietityttää, että millaiset tunteet olisivat jos lapsi palaakin biologisten vanhempiensa luo. Jotenkin ajattelen sijaislastakin oman perheeni jäsenenä, siitäkin huolimatta, että hänellä on omat vanhempansa joihin pitää yhteyttä. Lähinnä huolenaihe onkin se että kun lapseen kiintyy, huolehtii mahdollisen sijaishuollon purkamisen jälkeenkin lapsen turvallisuuden tunteesta ja elämän sujumisesta...
Mitä kautta sijaisvanhemmuutta olisi hyvä lähteä hakemaan? Onko järjestöjen kautta sijaisperheeksi ryhtyminen hidasta vai olisiko kuntien kautta suoraan mahdolista päästä sijaisvanhemmiksi?
Olisi mukava saada asiallisia ja ajattelevia vastauksia siitä ovatko ajatukseni ja mietteeni realistisia ja miten muiden sijaisvanhempien kohdalla nämä asiat on koettu ja kohdattu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kannattaa olla ensin yhteydessä oman kunnan sos.työntekijään (tai sijaishuoltoyksikköön) ja ilmoittaa kiinnostuksesi. Tulevat sitten teille kotikäynnille ja selvitetään tulot, rikosrekisteri, sosiaalitoimen merkinnät, lääkärintodistukset ym.
Pääsette sitten todennäköisesti valmennukseen, jos sellainen käytäntö kunnassa on. (lähes kaikissa taitaa jo olla PRIDE käytössä)
Pelan kautta joudutte itse maksamaan koulutuksen, kunnan koulutuksessa maksatte vain yleensä materiaalit (n. 100e)
Aikaa lapsen/lasten saamiseen kuluu n. reilusta puolesta vuodesta muutamaan vuoteen.
Sijaisvanhempien toiveita pyritään kuulemnaan mahdollisimman paljon jotta lapsi olisi toivottu ja odotettu perheeseen. Samoin kuullaan biovanhempien toiveet perheestä mahdollisuuksien mukaan(uskonto, ammatit, asuinpaikka, muut lapset, lemmikit...) Odotusaika riippuu siitä minkälaiset/minkäikäiset lapset sijaiskotia tarvitsevat ja kuinka monta muuta perhettä odottaa samaan aikaan. Lapset ja perheet pyritään "mätsäämään" mahdollisimman hyvin yhteen sopiviksi.
Nykyään asiakassuunnitelmapalavereissa kirjataan ylös sijoituksen oletettu (ei siis päätetty!) kesto, esim. X:llä on pitkäaikainen sijoituksen tarve. Biovanhempien tapaamiset vaikuttavat myös sijoituksen oletettuun kestoon. (eli esim. kerran kuussa jos oletuksena pitkäaikainen sijoitus tai vaikka monta kertaa viikossa jos lyhytaikainen)
Harvemmin pienet lapset palaavat enää biokotiin mikäli sijoitusta on jatkunut useamman vuoden ajan. Tässä katsotaan lapsen etua (ei sijaisvanhemman, eikä biovanhemman) eli mihin lapsi on kiinnittynyt ja keneen ensisijaisesti kiintynyt.
Jos pitkäaikainensijoitus puretaan, tehdään se hitaasti, eli lapselle ja vanhemmille (sekä bio että sij.) annetaan aikaa sopeutua. Tarvittaessa omien tunteiden käsittelyyn voi saada esim. työohjausta.
Kyselehän jos jokin muu vielä mietityttää :)
T: kahden lyhytaikaisen ja kahden pitkäaikaisen sijoitetun lapsen äiti :)
Koska olette valmiita tarjoamaan kodin sisaruksille on todennäköisempää, että toinen lapsista on alle 2-vuotias - sisaruksille on vaikeampi löytää sijaisperhettä kuin yhdelle lapselle.
Ei ole olemassa koko maata koskevia tilastotietoja siitä kuinka moni pitkäaikaiseen sijoitukseen perheeseen sijoitettu lapsi vielä palaa syntymävanhempiensa luokse. Lasta perheeseen sijoittavan sosiaalityöntekijän arvioinnin varassa ollaan, kun ajatellaan, että tämä nimenomainen lapsi tarvitsee pitkäaikaisen sijaiskodin. Joskus arviointi ei osu oikeaan, vaan syntymävanhemmat saavatkin elämänsä raiteilleen ja lapsi voi muutaman vuoden kuluttua palata vanhempiensa luokse, joka tietysti on hyvä asia.
Usein lapsi asuu sijaisperheessä aikuistumiseensa saakka ja tapaa vanhempiaan enemmän tai vähemmän riippuen vanhempien edellytyksistä.
Se, minne kannattaa ilmoittaa kiinnostuksestaan sijaisvanhemmuuteen riippuu asuinpaikasta. Kunnista isot kaupungit (Helsinki, Espoo, Vantaa) hoitavat itse sijaishuoltonsa : valmennus, sijoitus, tuki. Monin paikoin kaupunki ja ympäröivät kunnat ovat perustaneet yhteisen sijaishuoltoyksikön, joka valmentaa ja sijoittaa alueellaan. Jotkut pienemmät kunnat ostavat sijaishuoltopalvelut Pelalta.
Pääkaupunkiseudulta sijoitetaan lapsia reilun 100 km:n säteellä l. jos asutte tällä alueella kannattaa ottaa yhteyttä näiden kaupunkien sijaishuoltoyksikköön.
Pela on hyvä ja ammattitaitoinen yhteistyökumppani jos asutte kauempana. Kannattaa myös kysellä alueenne sijaisvanhempien yhdistyksen jäseniltä kokemuksia, ettei kokemattomana lankea ns. huonon sijoittajakunnan "ansaan" = lapsi sijoitetaan nopeasti perheeseen ja sen jälkeen kunnasta ei saa tukea eikä apua, sosiaalityöntekijä ei vastaa mistään jne.
Perhehoitoliiton sivuilta löytyy linkkejä ja kirjallisuusvinkkejä sijaisvanhemmuutta harkitseville.