Sinulla?
Miten
menee?
392783
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Vai onko mitään välii??
monta ihmistä vastaa, niiden joukossa voi olla se oikeakin. Muut on muiden oikeita.
osaa kysyä niin että hän tunnistaa sut? Vähän
noloo sun käytös.
Ethän sä nimettömästä jonosta tiedä kuka on kukin.?????
ainakaan ole hyvä olo.
eiköhän tärppää.
luusereita että ne uskaltaa puhuu vaan tuntemattomien kans.
kiva kuitenkin kun jotain edes kiinnostaa, vaikkakin sit tuntematonta palstalla. Läheisiä kun ei tunnu kiinnostavan... Enpä ole niin vahva, minkä kuvan ehkä hälle oon antanut ja jollaisena itseänikin ehkä olen erehtynyt joskus pitämään. Sitä on vain niin vaikea tunnustaa itselleenkään, et sattuu hemmetisti.
Tiedän, että on muuten todella vaikea sanoa läheisille, että sattuu, jos ne ei tajua sitä itse.
Minusta kenenkään ei tarvisi yrittää olla aina niin kauhean vahva jatkuvasti. Jos menee huonosti, niin sitten menee. Ei siinä ole mitään pahaa, eikä se ole mitenkään vähemmän hyväksyttävä tila kuin se kun menee hyvin.
On hyvä tunnustaa se itselle, että sattuu. Koska jos vaan peittää asioita, ei voi ikinä aloittaa niiden parantamista. Ihan vähän asioita parantaa jo ehkä se niiden myöntäminen. Se on hyvä alku.
Eikä aina tarvitse jaksaa. Jos on uupunut, niin pitää levätä. Itse katson vaikka Simpsoneita silloin, jos tuntuu että ajatukset vaan ovat toivottomia ja haluan hetken ajatella jotain muuta.
on vaan tyhjä olo. Siihenkin saattais kyllä löytyä lääke jostain :)
Mites itselläsi?
jostain syystä paljon. Yöllä näin kyllä jännää unta eräästä ihmisestä, niin päivä alkoi ihan kivasti :)
Minullakin on vähän tyhjä olo jotenkin. Ja positiivista on, että se lääke ei ole Amazonin viidakoissa :)
nähnyt minäkin usein, ja on ollut kyllä helppo herätä niinä aamuina :)
Kun vain tietäisi, että joskus saisi nauttia sitä lääkettä, niin olisi helpompi hengittää :)
meille astmapiippu :)
Minusta niinä aamuina olisi unesta riippuen kyllä ollut kiva jäädä vielä sänkyyn unelmoimaan :)
Olen muutenkin huono heräämään.
ne unet yleensä herättääkin liian aikaisin, niin on ollut aikaa vain maata ja jatkaa unelmointia niiden jälkeenkin :)
Ehkä joskus vielä tulee yö, jolloin ne unet voisi toteuttaa ihan käytännössäkin... :))
sellaista :) Ja sitten löydän taas kaikki tavarani jääkaapista, kun ajatukset vaeltavat omia polkujaan. Vie vähän tehokkuutta normaaleista askareista suoriutumiselta :)
muutaman lyönnin väliin, jos ajatus karkaa liian pitkälle... ja yleensä se karkaa :)
Mitäs tavaraa sulla on siellä jääkaapissa, vai ihan syömistäkö vaan tarkoitit? :D
aina karkailevat miten sattuu :)
Mulla on jokin taipumus laittaa jääkaappiin kaikki kädessäni olevat asiat, joita olen viemässä paikoilleen, jos en keskity. Tyhmintä mitä olen sieltä löytänyt on varmaan 5 euroa :) Ilmeisesti olin siivonnut taskujani ajatellen jotain ihan muuta :)
ne on ainakin tallessa ja tiedät mistä mennä etsimään, kun on jotain hukassa :) Mulla ne tavarat saattaa löytyä välillä ihan mistä sattuu, ajatukset kun ei ole kulkenut kovin selkeitä ratoja viime aikoina...
Tuhmat ajatukset on kyllä ihan kivoja välillä :))
eikä pakastin :)
Tuo onkin vähän huonompi, että tavarat on missä sattuu :) Yritä pitää ajatukset kasassa ettet hukkaa mitään tärkeää.
Eihän niissä tuhmissa ajatuksissa mitään vikaa ole :) Viimeöinen unikin oli niin tuhma, että en ole vieläkään selvinnyt siitä :)
hukkaamaan 2 kotiavainta jonnekin, ei sen tärkeämpää :)
Se on oikeastaan aivan sama, mitä siitä toisesta miettii, tuhmaa tai kaunista, aina se tuntuu hyvältä ja saa hymyn huulille... ja tuntuu vatsanpohjassa asti :)
Kerro nyt ihmeessä lisää tuosta unesta :D
tärkeämpää :) Kotiavaimien hukkaaminen on yksi asia mistä näen painajaisia, siksi ne on aina varmasti tallessa, etten joutuisi kokemaan kauhunhetkiä :)
Ei ne unen tapahtumat ole painokelpoisia :) Ne voisi korkeintaan kuiskata hänen korvaansa, mutta muuten niitä ei voi ääneen kertoa :) Mielikuvituksellani oli ehkä vähän villi yö.
Aivan totta, että ei väliä ajatteleeko kaunista tai tuhmaa toisesta, hymyn ne saa aina aikaan. Toivottavasti sitä toista ei haittaa millaisia ajatuksia siitä välillä pyörii päässä :) Tosin ei se vain minun vikani ole, oma vikansa kun on niin ihana :)
tallessa ne avaimet, kun vaan tietäisi missä :)
Samanlaisia ajatuksia kyllä pyörittelet kuin minäkin, vaikka ei kai ihme, kun kerran samassa tilanteessa taidetaan olla. Raastavan ihanaa, se kuvastaa tämänhetkistä olotilaa melko hyvin...
Tuskin se haittaa, jos hyvää miettii ja niinkuin sanoit, eihän se meidän vika ole :)
auta, että ne on tallessa sekä hukassa :)
Ajattelin muuten samanlailla joskus jostain tärkeästä paperinivaskasta vain tullakseni lopputulokseen, että olin heittänyt sen vahingossa lehtien kanssa paperinkeräykseen :)
Toivottavasti sinä et ole heittänyt avaimiasi vahingossa metallinkeräykseen. No etpä kai :)
Raastavan ihana kuvaa kyllä hyvin. Mielummin vahvat tunteet kaikessa tunteiden kirjossa kuin laimeat tunteet.
Ja tämä tunne itsessään on sellainen jännä voima elämässä, josta ei voi kuin pitää. Kun on ollut sellaisiakin hetkiä, että on ollut ihan pohjalla ja olisi ollut helpompi olla tuntematta mitään, niin se tunne vaan huutaa, että ei käy :) Jos sitä yritti juosta karkuun, niin se ilmestyi aina heti seuraavan kulman takaa eteen niin, että siihen törmäsi ja pakomatka tyssäsi siihen :) On välillä raastavaa, mutta niin ihanaa tietää, että tämä tunne vaan on. Enkä enää yritä paeta sitä, enkä vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta.
Mielikuvitukseni on vähän villi, mutta kyllä ne ajatukset ovat aina hyviä :) Ja oikeasti aika usein unelmoin vaan ihan hänen lähellään olemisesta, halaamisesta, koskemisesta. Itseasiassa hänen näkemisensä tai hyvin visuaalinen ajatus hänestä tuo aina mieleen ajatuksen, että haluaisi koskea häntä, halata tietäen että ei tarvitse päästää irti. Ja se ajatus sivuttaa kaikki muut ajatukset. Enkä pääse takaisin niihin muihin ajatuksiin, kun se ajatus on niin vahva :)
Hmmm... sait minut ajattelemaan näitä asioita niin, että lipsun kohta kirjoittamaan raamatullisen siitä kuinka ihana hän on :)
se raamatullinen ja antaa joskus hänelle, varmasti ilahtuisi, kun noin kauniisti kirjoitat :)
Eniten minäkin olen haaveillut juuri siitä, että saisi vain olla lähellä... Jo se, että saisi joskus halata ja tuntea toisen läheisyyden, tekee jo sellaisen pakahduttavan olon, että välillä ei sen pidemmälle voi edes ajatella... :)
Tuo kirjoituksesi sopisi kyllä erittäin hyvin omiinkin tunteisiini. Ei tältä tunteelta vain pääse karkuun... Vaikka kuinka on välillä yrittänyt ajatella, että se toinen on kuin kaikki muutkin eikä mitään erityistä, niin aina vain kun hänet näen, tuntuu että meinaa mennä jalat alta :)
kirjoittamalla niin hyvin kuin haluaisin, niin ehkä se minun raamatullinen alkaisi käydä jossain vaiheessa lukijalle vähän puuduttavaksi :)
Aika paljon tunteita ja ajatuksia ja muita raaputuksia olen kirjoitellut sellaisiin päiväkirjan tapaisiin. Ehkä hän saisi lukea niitä joskus jos olisi läsnä sillä tavoin, ja jos haluaisi.
Kuvailit niin hyvin tuon pakahduttavan tunteen ja että joskus ei vaan voi ajatella pidemmälle... juuri niin minäkin tunnen :)
Minulla on jotenkin aika helpottunut olo kuitenkin, kun en enää juokse karkuun tätä tunnetta. Olen tullut laiskaksi :) No ei, olen vaan tajunnut, että tämä tunne on olemassa eikä katoa. Tai itseasiassa pahempaa, koska se vaan vahvistuu :) Hassua sekin, kuinka paljon vakuuttelua tarvitsi itsekin, jotta tajusi että tätä tunnetta ei pääse karkuun. On kai vaikea uskoa, että jokin tunne todella on näin vahva, vaikka sen hyvin tuntee että se on.
Hauskaa, että jonkun muunkin itsensä psyykkaukset ovat epäonnistuneet noin täydellisesti :) Minunkaan eivät koskaan onnistuneet yhtään paremmin :)
Hän on vaan jotain niin ihanaa, erityistä ja ainutlaatuista, että ei siitä pääse yli. En kestä sitä, että jopa jokaikinen hänen pienenpieni liikkeensäkin on sellainen, että muistan ne vielä kauan näkemisen jälkeenkin ja sitten vaan huokailen ja pakahdun :)
Taidan nyt mennä sänkyyn jatkamaan tätä ajattelua. Hyvää yötä :) Sinäkin voisit muuten kirjoittaa sen raamatullisen, tai vaikka katekismuksellisen :) Kuvaat kauniisti tunteitasi. No mutta hyvää yötä :)
alkaakin kirjoitella näitä ajatuksiani ylös. Usein olen miettinytkin, että parempi kai ne olisi päiväkirjaan kirjoittaa kuin esimerkiksi tänne... Koneella se vain on nopeampaa ja helpompaa, eikä käsi puudu vähän väliä :) En kyllä ennen tänne kirjoitellut, nyt vain on ollut pakko jonnekin purkaa näitä tunteita, kun käy sellainen myrsky. Hymyilyttää kyllä, kun miettiikin, miten sekaisin toinen sai tämän pään :))
Olihan se helpottavaa, kun lopulta pystyi myöntämään itselleen, että toinen tosiaan onnistui murtamaan sen suojan, minkä sisällä luulin olevani turvassa. Tämä on toisaalta aika pelottavaakin, kun tuntee itsensä niin haavoittuvaiseksi. Koskaan aiemmin ei ole tarvinnut pelätä, että kukaan särkisi sydäntäni, kun ei sitä kukaan ole koskaan onnistunut viemään...
Mukava kyllä huomata, että olet kokenut jotain niin samankaltaista :) Tuntuu kuin lukisi omia ajatuksia. Muistelen usein itsekin juuri sellaisia pieniä asioita, mitä olen nähnyt hänen tekevän, ja se kyllä jotenkin ahdistavan hassua, miten nekin voivat saada niin pakahduttavia oloja aikaan :)
Ja kiitos, viime yö oli kyllä hyvä yö, kun sain katsella häntä unissa, ja sitten heräsinkin pari tuntia ennen herätyskelloa niihin uniin ja sain makoilla rauhassa miettien, miltä olisikaan tuntunut saada heräillä hänen vierestään... :)
ihan hyvä paikka tunteiden purkaamiselle, ei kai tässä nyt vikaakaan ole kuin vähän :) Hyvähän ne positiiviset tunteet on muuallakin kuin päiväkirjan uumenissa.
Muistelen, että minulla oli joskus ihan sellainen ajatuskin, että kukaan ei koskaan tule viemään sydäntäni, jotta se ei mene rikki. Että olin päättänyt niin, mutta eihän sellaista näköjään voi päättää :) Kun se eräs kuitenkin otti sen niin vaivattoman oloisesti :)
Ihan totta, tuntuu haavoittuvaiselta. Se pelottaa.
Toisaalta toinen tuntuu myös turvalliselta. Tunteiden sekamelska :)
Jotain turvallistakin vahvoissa tunteissakin on. Mutta ehkä enemmän kontrollia olisi kiva olla :) Tuntuu, että olen vaan pilvi ja leijun rakastuneena tuulen mukana :) Ymmärtääköhän se toinen ollenkaan kuinka sekaisin olen hänestä.
Sinun ei tarvitse kuin sanoa, että mietit miltä tuntuisi heräillä hänen vierestään, niin mielikuvitukseni lentää taas ja kohta on varmaan pyykit, mopit ja tolut jääkaapissa :)
Huoh, huoh, huoh...
Olisi varmaan ihanaa herätä hänen vierestään...
En kyllä olisi ollenkaan varma, että sydämen tykytyksiltäni voisin edes nukahtaa, jos saisin nukkua hänen kanssaan :)
Minustakin on mukava huomata miten samanlaisia asioita olet kokenut. Juuri vaikka noiden pienten asioiden kanssa :) Koska se tuntuu ihan hullulta, miten ne voivat vaikuttaa oloon niin paljon. Miten kaikki mitä hän tekee voi olla niin ihanaa :) Olen monta kertaa ajatellut, että jos hän olisi tässä, kokisin varmaan tunneylikuormituksen. Kun voisin pelkästään katsella häntä ikuisuuden. Ja jo siitä olisin aivan sekaisin :) Sitten jos siihen vielä lisäisi koskettamisen tai juttelemisen...
Kuinka paljon olisikaan niitä hänen pieniä liikkeitä ja eleitä joista pakahtuisi :) Ja niitä vaan tulisi lisää ja lisää. Kuolisikohan siihen? :) Ainakin saattaisin vaikuttaa hänen silmissään ihan oudolta, siihen voisin kuolla :D
Hmmm... juu, minunkin pääni hän on saanut aivan sekaisin :)
eipä muuta...Olen ollut vihainen viime aikoina ja äksy.
Kiukuttaako mikään muu kuin se mahakipu
ettei ole ollut lomaa vähään aikaan ja on ollut töissä rankkaa...Jos olisi hyvä kaveri, niin sehän pelastaisi ja rauhoittaisi.
Yritän ratkaista visaista labyrinttiä. Ja tuntuu ett olen ihan eksyksissä. Mitenköhän täältä pääsee ulos.
Keksi vaihtoehtoratkaisu, jos ei muu auta. Jos ne seinät lähtee irti, niin siirtele niitä. Tai kiipeä yli, tai mene läpi. Aina joku keino löytyy kuitenkin :)
päivän kerrallaan odottaa.
kun rintaa kivistää ja väsyttää. Täytyy levätä, niin eiköhän tästä. Miten sulla?
järki ja tunteet taistelee niinkuin ne on taistellu jo useamman kuukauden ajan.
Välillä tuntuu et järki vie voiton mutta kuinka ollakaan, tunteet iskee takavasemmalta ja vie järkeä 6-0...
Onhan tää ihan kivaa mutta melkosta vuoristorataakin lennosta syöksykierteellä raastaviin tunnetiloihin.
Noh, emmä vaihtais päivääkään poies tästä:)
mutta vastaisin, että menee.. vähän kuin taistellen.. itseni kanssa. Olen aika sekaisin eräästä, yhä. :(
oli jotenkin outoa herätä, koska hän oli unessani..
Mulla on ikävä erästä miestä joka saa mut sekaisin!
miehestä.
Minäkin olen sekaisin miehestä.