Kauheesti täältä löytyy puhetta kirkkovihkimisestä, kaasoista ja polttareista.. Kaikesta jota meille ei tule.
Emme ole nyt ihan heti menossa naimisiin, mutta aiheesta on puhuttu ja pari asiaa on selvä; ei kirkkoa, ei polttareita ja minulla ei kaasoa.
asumme kaukana vanhemmistamme ja sukulaisistamme..kavereista puhumattakaan. Tuloksena ovat siis pienimuotoiset meidän ja vanhempien järjestämät häät. Mutta minua kiinnostaisi kovasti kuulla ja lukea pareista jotka eivät ole menneet tai eivät mene kirkossa naimisiin. Miten se on vaikuttanut järjestelyihin ja hintoihin? Millaisessa paikassa olette menneet naimisiin ja millainen vihkikaava/tilaisuus on ollut?
Emme ole nyt ihan heti menossa naimisiin, mutta aiheesta on puhuttu ja pari asiaa on selvä; ei kirkkoa, ei polttareita ja minulla ei kaasoa.
asumme kaukana vanhemmistamme ja sukulaisistamme..kavereista puhumattakaan. Tuloksena ovat siis pienimuotoiset meidän ja vanhempien järjestämät häät. Mutta minua kiinnostaisi kovasti kuulla ja lukea pareista jotka eivät ole menneet tai eivät mene kirkossa naimisiin. Miten se on vaikuttanut järjestelyihin ja hintoihin? Millaisessa paikassa olette menneet naimisiin ja millainen vihkikaava/tilaisuus on ollut?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Me mentiin maistraatissa vihille muutama vuosi sitten, yhteistä matkaa oli takana jo jonkin verran. Maistraatin tilaisuus oli juuri niin lyhyt ja koruton kuin se pienimmillään on. Ei ollut tarvetta prinsessahörhöilylle, pääasia oli, että saimme suhteelle uuden virallisen statuksen. Paikalla oli vain kummankin perheenjäsenet, joille tarjottiin kakkukahvit. Eli hyvin pienimuotoinen tilaisuus. Lähdimme siitä heti omannäköiselle häämatkalle, joten prinsessamekotkaan ei tulleet kysymykseen. ;-) Myöhemmin pidettiin sitten epävirallisemmat illanistujaistyyppiset hääjuhlat saunomisineen kavereille ja sukulaisille erikseen.
Kustannukset jäivät tietysti hyvin pieniksi, varsinkin, jos ei jälkikäteen pidettyjä juhlia ota lukuun. Häämatka, jolla saimme ihan keskenään juhlistaa sitä just meidän juttua, oli isoin kuluerä. Kaikki onnistui nappiin ilman pienintäkään stressiä. Kun oli alunperin suunniteltu kaikki just niin, kuinka sujuu meille sopivimmalla tavalla. Edelleen se päivä on mahtava muisto, jota on tullut tavaksi juhlistaa jossain siinä vuosipäivän tienoilla. Kun ei siitäkään ota pulttia, onnistuuko juhlistaminen juuri oikealle päivälle, niin tuntuu vain muistoja kertyvän vuosi vuodelta lisää.
kun mun mies haluaisi kunnon juhlat, itse en. En halua hääpukua, en suurta sukua ja ystäväporukkaa kirkkoon, en polttareita, en tyhmiä leikkejä häissä, viinanjuontia, "ystäviä" joita näkee joka toinen vuosi, ja joita en edes lue ystäviksi, mutta miehen mielestä kaikki ne, joiden häissä me olemme olleet, PITÄÄ kutsua meidän häihin. Höh, eikö jokainen saa kutsua, ne jotka haluaa. Ennemmin kutsun naapureita, koska tunnen heidät paremmin kuin miehen ns. ystävät, joiden kanssa hän ei enemmälti soittele, emmekä käy kylässä, eivätkä he meillä.
Olen ajatellut lopettaa häissä käymisen, mies onkin käynyt jo ainakin kaksissa työkaverinsa häissä ilman minua, koska olen sattunut joutumaan työvuoroon...
Nykyisin niin moni menee naimisiin samalla kun antaa nimen lapselleen, mutta me ei voida tehdä edes sitä, koska emme tee lapsia. APUA!
Meillä oli jo maistraattiin tehty esteettömyystutkimus kerran, mutta kun ei me rakennusprojektiltamme naimisiin ehditty, niin ei sitten olla vieläkään naimisissa.
Jossain vaiheessa harkitsin kotona vihkimistä, mutta kun ei haluaisi ajatella kodin jotain nurkkaa alttarina jälkeenpäin...
vuodatus....