Työskentelen siis henkkarina n. 4 päivää viikossa.
Avustettavani on kuitenkin aika ongelmallinen tapaus. On syömishäiriö (anoreksiaa), itsetuhoisia ajatuksia, masennusta ja ties mitä muita psyykkisiä ongelmia fyysisten vammojen lisäksi. Nämä kaikki sitten purkautuu välillä raivoamisena, kiukkuna, äksyilynä, nimittelynä jne. Hänellä esiintyy välillä ajatuksia, miten hän vihaa kaikkia, haluaa tappaa jonkun jne. Minua hän ei ole nimitellyt tai lyönyt, mutta muita kyllä selän takana ja jotain epämieluisaa hoitajaa joskus lyönyt. Samoin esiintyy joskus mm. virtsaamista lattialle, lähtee omin päin yöllä ilman pyörätuolia vessaan tms, missä vaara vahingoittua. Mielialat vaihtelee jatkuvasti, eikä päivän kulkua voi koskaan ennustaa.
Kaikesta huolimatta hän nauttii keskusteluista ja työ on fyysisesti melko kevyttä. Hän osaa olla tavattoman suloinen ja jokainen meistä avustajista hänestä välittää ja haluaa hälle hyvää.
Mutta, onko olemassa mitään paikkaa, missä voisi itse käydä purkamassa ajatuksiaan. Mielestäni tämä työ käy jo mielenterveys-työstä enemmän kuin fyysisestä avustamisesta. On rankaa jos näistä asioista ei koskaan pääse kellekään puhumaan. Meillähän on tietysti vaitiolovelvollisuus. Onko mitään paikkaa, missä kuitenki voisi jutella?
Hänelle on joskus ehdotettu lähetettä mm. psykiatriselle osastolle, mutta eihän hän tietenkään halua lähteä. Mielestäni kyllä tilanne on sen verran vakava, että jotain ammattiapua pitäisi saada. Työ meinaa käydä niin raskaaksi välillä.
Avustettavani on kuitenkin aika ongelmallinen tapaus. On syömishäiriö (anoreksiaa), itsetuhoisia ajatuksia, masennusta ja ties mitä muita psyykkisiä ongelmia fyysisten vammojen lisäksi. Nämä kaikki sitten purkautuu välillä raivoamisena, kiukkuna, äksyilynä, nimittelynä jne. Hänellä esiintyy välillä ajatuksia, miten hän vihaa kaikkia, haluaa tappaa jonkun jne. Minua hän ei ole nimitellyt tai lyönyt, mutta muita kyllä selän takana ja jotain epämieluisaa hoitajaa joskus lyönyt. Samoin esiintyy joskus mm. virtsaamista lattialle, lähtee omin päin yöllä ilman pyörätuolia vessaan tms, missä vaara vahingoittua. Mielialat vaihtelee jatkuvasti, eikä päivän kulkua voi koskaan ennustaa.
Kaikesta huolimatta hän nauttii keskusteluista ja työ on fyysisesti melko kevyttä. Hän osaa olla tavattoman suloinen ja jokainen meistä avustajista hänestä välittää ja haluaa hälle hyvää.
Mutta, onko olemassa mitään paikkaa, missä voisi itse käydä purkamassa ajatuksiaan. Mielestäni tämä työ käy jo mielenterveys-työstä enemmän kuin fyysisestä avustamisesta. On rankaa jos näistä asioista ei koskaan pääse kellekään puhumaan. Meillähän on tietysti vaitiolovelvollisuus. Onko mitään paikkaa, missä kuitenki voisi jutella?
Hänelle on joskus ehdotettu lähetettä mm. psykiatriselle osastolle, mutta eihän hän tietenkään halua lähteä. Mielestäni kyllä tilanne on sen verran vakava, että jotain ammattiapua pitäisi saada. Työ meinaa käydä niin raskaaksi välillä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa tosi raskaalta, ei kukaan jaksa yksin tehdä tuollaisia työvuoroja pitkään. Eikö teillä hankilökohtaisilla avustajille ole mitään vertaisryhmää jossa voisitte ammatti-ihmisen avustuksella keskustella asioista.
Mielenterveystiimin ammattilaiset vähintään pitäis olla mukana hoitoringissä.
Sepä se, kun ei ole mitään paikkaa, missä voisi puhua. Tietysti toisten avustajien kanssa voi keskustella jonkun verran tilanteesta. Mielestäni on väärin, että avustettavalla on työnantajan oikeudet ja että voi toimia miten haluaa, ilman että avustajat siitä voisivat puhua. Olen samaa mieltä, että työ vaatisi enemmän mielenterveys-puolen ammattilaisia ku tavallisia pulliaisia avustamaan. Kerran hänet lähetettiin palvelutalon puolesta ambulanssilla osastolle rauhoittumaan, kun käytös oli uhkaavaa. Mutta ei suostu jäämään. Sitä alkaa kohta oleen itte psykologin tarpeessa.