YTHS:n terapia

Sillon kun kävin, sain aikoja suurinpiirtein 1,5vk välein. Sitten mulle ehdotettiin psykoterapiaa, jota ei yths:llä kuitenkaan pystytty tarjoamaan. Pääsin kelan tukemaan psykoterapiaan yksityiselle terapeutille.

Edes vakavassa masennuksessa terapiaa ei ole tarjolla alkukertojen jälkeen. Näin siis, jos on jo syönyt vähintään kahta eri masennuslääkettä ja masennus on diagnostisoitu vakavaksi tietyllä pistemäärällä.

Parasta terapiaa taitaa olla ystävien kanssa keskustelu. Psykologilla menee hirveän kauan ennen kuin hän oppii tuntemaan potilaan, joten hyödyt ovat aika vähäisiä. Lisäksi potilaan on itse keksittävä terapiassa ratkaisu omiin ongelmiinsa. Terapeutti ei kerro ratkaisuja.

Itse käyn YTHS:llä noin muutaman viikon välein. Taitaa olla melko kaupunkikohtaista, kuinka usein siellä pääsee käymään.

Nyt ovat ohjanneet hakeutumaan KELAn tukemaan psykoterapiaan. Sinne pääsemiseen tarvitsee siis psykiatrin lausunnon 3kk kestäneen aiemman hoitosuhteen sekä tietenkin sen myönteisen päätöksen KELAlta. KELAn tukemassa psykoterapiassa voi sitten käydä 2krt/viikko. Maksujen omavastuuosuus vaihtelee terapeuttain.

eli mulla heikkeni olo rankoilla fyysisillä oireilla periaatteessa "ilman syytä". Kävin muutaman keran YTHS:llä niissä alkutapaamisissa. Muija oli sekasin ku seinäkello. Ensinnäkin se muisti kolmesta kerrasta kahtena ajan väärin ja mä väänsin itkua odotushuoneessa kun kukaan ei välitä eikä auta mua. Kerroin sille tosi rankkoja juttuja, en voinut nukkua en syödä. Koko ajan oksennutti ja pelotti. Elämä oli kauhuelokuvaa. Nii tää naikkonen oli kiinnostunut vain mun seksielämästä loppuhetkillään olevassa parisuhteessa!!!?! Siis WHAT!? Mua ei siin vaiheessa seksi kuule paljoa kiinnostanut.

Tarvitsin kuitenkin apua nopeesti ja lopulta tää nainen kirjoitti mulle YTHS:n maksaman lyhytterapian yksityiselle, koska olin lähdössä maasta ja hommaan piti saada selvyyttä ennen sitä.

Palattuani suomeen en sitten joutunut tuolle enää palaamaan, vaan pääsin psykiatrille, jonka kanssa sitten tehtiin B-lausunto.

Nyt melkein vuosi 2krt/vko takana psykoterapiaa yksityisellä, omavastuu 10e/krt. Ja tosi tyytyväine olen ollut.

Ihmetyttää vaan, että kun en tosiaan ole itseäni kokenut tooosi sairaaksi pitkiin pitkiin aikoihin, niin lekurin mielestä tottakai toinenki terapiavuosi haetaan - ja myös kuulemma saadaan.

Mua ihmetyttää siis tää systeemi, eli että miksi vakavasta masennuksesta kärsivälle ei kirjoteta b-lausuntoa ja ohjata kelalle? Mun psykiatri sanoi, että niin kauan kun on lopputyö tekemättä niin mahd saada terapiaa on hyvä.

Onkos kyse siitä että juuri nimenomaan masennusta ei haluta hoitaa, siitä että vakava masennus on liian vakavaa, että uskoisivat terapian auttavan? vai mistä.

Olen nimittäin kuullut että kelaa varten ei saa olla liiankaan sairas.

Mutta miksi mä sain sen? Sitä en ymmärrä vieläkään. Psykiatri toisaalta suositellut mulle jopa psykoanalyysiä, koska on sitä mieltä että olen niin analyyttinen etc., että voisin hyötyä siitä.

Eli kyse voi tosiaan olla luonteestakin, siitä kuka teapiasta hyötyy.

Niin ja sellasenkin olen kuullut, että terapia liian raskasta, jos liian sairas. eli et eka pitäs just jotenkin saada toimintakykyseks ennen kun mennään terapiaan.