Hei.
Olisin kiitollinen, jos joku Hokutoryu Ju-Jutsua harrastava voisi vastata pariin kysymykseen.
Eli, kyseinen laji kiinnostaisi kovasti, ja aikomuksena olisikin mennä syksyllä alkeiskurssille. Olen kuitenkin kuullut, että harjoitukset ovat rankkoja (siis ihan budolajien asteikolla), joten surkean kuntoni takia olen alkanut epäillä koko kurssin mielekkyyttä. Voiko alussa edetä hitaasti, omaan tahtiinsa? Onko aloittelevilla treenaajilla yleensä jo hyvä pohjakunto?
Suunnitelmissa olisi nyt kevään ja kesän aikana yrittää pikku hiljaa parantaa lihaskuntoa ja hapenottokykyä sekä pudottaa painoa, mutten kuitenkaan usko olevani kovin atleettinen vielä syksyllä.
Onko muuten alkeiskurssin jälkeen yleensä mahdollista jatkaa aivan perusjuttujen harjoittelua, jos kokee, ettei vielä osaa niitä riittävän hyvin? Muutama vuosi sitten erään toisen kamppailulajin harjoituksissa loukkasin itseni, kun en osannut tulla kunnolla alas "yllättävästä" heitosta. Mielelläni hioisin ukemia heti aluksi niin, että se tulisi selkäytimestä ja välttyisin varmemmin loukkaantumisilta.
Asiani voisi ehkä tiivistää tähän kysymykseen: Onko Hokutoryu vain "äijien" laji, vai pärjääkö tatamilla vähän nysvömpikin (jos kiinnostus ja halu oppia ovat kuitenkin kohdallaan)?
:)
Olisin kiitollinen, jos joku Hokutoryu Ju-Jutsua harrastava voisi vastata pariin kysymykseen.
Eli, kyseinen laji kiinnostaisi kovasti, ja aikomuksena olisikin mennä syksyllä alkeiskurssille. Olen kuitenkin kuullut, että harjoitukset ovat rankkoja (siis ihan budolajien asteikolla), joten surkean kuntoni takia olen alkanut epäillä koko kurssin mielekkyyttä. Voiko alussa edetä hitaasti, omaan tahtiinsa? Onko aloittelevilla treenaajilla yleensä jo hyvä pohjakunto?
Suunnitelmissa olisi nyt kevään ja kesän aikana yrittää pikku hiljaa parantaa lihaskuntoa ja hapenottokykyä sekä pudottaa painoa, mutten kuitenkaan usko olevani kovin atleettinen vielä syksyllä.
Onko muuten alkeiskurssin jälkeen yleensä mahdollista jatkaa aivan perusjuttujen harjoittelua, jos kokee, ettei vielä osaa niitä riittävän hyvin? Muutama vuosi sitten erään toisen kamppailulajin harjoituksissa loukkasin itseni, kun en osannut tulla kunnolla alas "yllättävästä" heitosta. Mielelläni hioisin ukemia heti aluksi niin, että se tulisi selkäytimestä ja välttyisin varmemmin loukkaantumisilta.
Asiani voisi ehkä tiivistää tähän kysymykseen: Onko Hokutoryu vain "äijien" laji, vai pärjääkö tatamilla vähän nysvömpikin (jos kiinnostus ja halu oppia ovat kuitenkin kohdallaan)?
:)
Vastaukset 7
Vanhimmat
hoku on isojen vahvojen miesten laji, *hnnngh*
suosittelen jotain neitimäisempää, esimerkiksi perinteiset japanilaiset kamppailulajit (daito-ryu, kashima-shin-ryu, bujinkan jne...)
Itse aloittelin juuri tämän vuoden alussa hokuton parissa eli alkeiskurssilta. Olen 28v nainen ja en nyt ihan rapakunnosta lähtenyt. Punttisalitaustaa ja sekalaista aerobista liikuntaa oli pohjilla jonkun verran ja myös lievää ylipainoa.
Laji on kyllä tosiaan fyysisesti aika rankka ja siellä tehdään lihaskuntoharjoituksia joka kerta, joskus vähän vähemmän ja joskus enemmän. Koko kroppa joutuu töihin. Tehdään vatsa- ja selkälihasliikkeitä, punnerretaan, möngitään matossa mitä ihmeellisimmillä tavoilla, mennään ankkakävelyä ja rapukävelyä ja vaikka mitä kävelyä sekä kannellaan vähän kaveria yms. Ja näitä on siis tehty jo alkeiskurssilla.
Vähitellen kunnon parantuessa aletaan tehdä sitten vielä enemmän. Varaudu siihen, että treeneissä suu kuivuu ja hiki lentää eikä aina ole niin kauhean hyvä olo.
Sanoisin näin, että jos sitä ylipainoa ei kymmeniä kiloja ole, niin siellä kyllä pärjää. Lisäksi vielä jos asenne on kohdallaan, eli sinne harkkoihin ei mennä lepsuilemaan ja näyttämään hyvältä vaan tekemään aina niin paljon kuin jaksetaan, niin sitten tsemppiä ja mukaan vaan! :)
Itse olen tälläisellä 133kg varrella olen hokutoryua treenannut, kyllähän jonkiverran tota ylipainoa on, mutta kyllä siellä pärjää. Niinkun mainittiin, ei sinne treeneihin mennä tukkaa laittamaan vaan treenaamaan. Meillä ainakin on ollut alkulämmittely melko kovia tälläiselle jolla mahaa on, kuitenki omien rahkeiden mukaanhan siellä mennään. Kyllä itsekin välillä joutunut vähän soveltamaan kun en ihan kaikkea ole pystynyt tekemään painon takia.
Mukaan vaan, hyvä harrastus. Mitä lajia sitten aiotkaan treenata.
Ihan totta. Jokainen menee sen mukaan mihin pystyy ja yllättän nopeastihan ne kyvyt paranevat kun vaan jaksaa jatkaa harjoittelua. Voi niitä hankalimpia temppuja sitten tosiaan vähän soveltaa -pääasiahan on että tekee aina parhaansa. Ja se ylimääräinen painokin varmasti jonkun verran karisee sitkeästi treenatessa, kun taas voima ja koordinaatio vastaavasti lisääntyy.
Hokuto on kova ja vaativa laji mutta voi treenata harrastuksenakin, olin lajissa viisi vuotta ja siniselle asti ja sparrissa otin tasamatsia semmoisia hirmuja kuten Mustakallio, Tenhunen ja Seppasen Jari ne on nyt monen danin ukkoja ja kauheita tornadoja ja tekniikka on viimesen hiottu, mutta silloin kun olin saanut sinisen niin otin matsia niitten kaa ja pysyin tolpillani, mutta ne skarpit jakso treenata ja joka ainoon leirin koki, mua ei jaksanut niin paljoo et jouduin lopettaan lajin oisin varmaAN MUSTALLA NYT mutta nyt oon lihonut ja treenana kerran viikossa kuntoboxausta mutta se Hokuton pelisilma on tallella ja olen joutunut joskus puolsutaan itteeni ja voittanut, onko muuten Jari ja Mustis lopettanut Hokuton kun listalla ei nimea ja Tenhunen on edelleen ohjaajana, oli ne kovia ukkoja!
Piti vielä sanoa, että niitä ukemeita harjoitellaan jo heti alkeiskurssilta lähtien ja ennen kuin heittoja aletaan tehdä niin ne kaikki opetetaan. Omalla harjoittelulla on kuitenkin tottakai paljon merkitystä, koska ukemit ovat vaikeita ja välttämättä se treenien tuntimäärä ei riitä niiden kunnolliseen oppimiseen. Toisaalta jos et vyökokeessa ohjaajien mielestä riittävän hyvin osaa niitä alastuloja niin silloin jää vyö saamatta ja harjoittelua pitää vaan jatkaa. Keltainen vyö ei vielä ole mikään mahdoton tehtävä, mutta siitä eteenpäin suoritustahti on aika pitkälti itsestä kiinni.
Jujutsu on kaikille. Samaa sanon muistakin lajeista, aikido, judo, karate, kravmaga,...
Lajissa treeni kumppani valitaan painon, pituuden mukaan. Eli et joudu treenaamaan itseäsi vahvempaa vastaan.
Kunto paranee ajan kuluessa.
Idea ei näissä lajeissa ole se voiman käyttö vaan tekniikka. Pieni voima lyö vahvan voiman.