Multa on mennyt melkein luottamuus ihmisiin kiusaamisen takia. Ja sen takia kun minut aina mustamaalataan ja puhutaan mun selän takana pahaa. En luota enää kehenkään täysin 100%:sti. Jotkut tykkää esittää viatonta ja teeskennellä että kaikki on hyvin ja että minussa ei muka oo mitään vikaa, mutta mun selän takana laukoo totuuksia. Kun sain kiinni muutamat selän takana puhumisesta heti alkoi viaton-show. Kukaan ihmisistä ei oo viaton, saa viatonta ihan rauhassa teeskennellä saa hymyillä ja väittää että kaikki on hyvin ja turhaan! Kaikki on tosi huonosti, oon itsemurhan partaalla sinnittelen päivästä päivään. Elämä vaan on niin tuskallista kun kehenkään ei voi luottaa täysin, mulla on aina ollu vilkas mielikuvitus aina kuvittelin että kukaan ei puhu, ajattele eikä halua pahaa, kuvittelin että minusta välitettiin jopa pidettiin ja ihan turhaan! Kukaan ei piittaa musta, mua kohdellaan kun saastaa eikä välitetä mun tunteista ja siitä että voin minäkin loukkaantua. En pysty luottamaan ihmisiin niinkun ennen. Ärsyttää vielä semmoset ketkä silmät kirkkaina esittää viattomia vaikka oikesti kukaan ei oo semmonen. Oon mäkin puhunut pahaa-totuuksia-mielipiteitä joistakin ihmisistä ja asioista, mutta viatonta en oo mennyt esittämään. Mitä toiset edes hyötyy viattoman esittämisestä? Luuleeko että show menee läpi vai mikä on kaiken tarkotus? Kaikki paha ja valheet paljastuu aina, mitään ei voi salata. Vai onko se niin että kaikki vaan ollaan paskoja ja harvoista voi edes sanoa mitään hyvää? Miks kaikki on näin? Harmi vaan kun kuolemankauhu estää mua tekemästä itsemurhaa, vaikka mietin sitä välillä. "Miks sitten vielä oot täällä?" semmonen kysymys mulle esitettiin. Niin miks? Sitä ihmettelen itsekin, mutta kuolenhan minä joka tapauksessa vielä kyllä minusta päästään eroon vielä. Tiiän oon säälittävä raukka, ja mun pitäis tappaa itseni, mutta ei, en tee itsemurhaa, haluan kyllä tehdä sen, mutta en uskalla.
En jaksa enää
tätä kaikkea
3420
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sama juttu, ei jaksa. :(
Tuosta sun tekstistä päättelen, että olet todella nuori immeinen. Oletko sä niitä, jotka uskoutuu melko pian muille? Kerroit, että sulla on aika vilkas mielikuvitus. Kehitteletkö omia, ei niin totuudellisia tarinoita? Nuorten keskuudessa ns. normaalius on kovaa valuuttaa elikkä tosi tärkeää. Ei saisi toisaalta erottua muista, mutta silti olla jotenkin yksilöllinen.
Juoruilu on kyllä ihmisten peruspaheista, sitä harrastaa kaikki! Enemmän tai vähemmän. Ei kenenkään toiseen ihmiseen voi luottaa 100 %:sti tai ihan varmasti tulet monesti pettymään. Itseasiassa et itseesikään!! Kuinka monta kertaa olen luvannut mm., että en syö liikaa...sitten kuitenkin syön!! Periaatteessa itseesi sun on kuitenkin eniten luottaminen. Ajattele asiaa omalta kohdaltasi!
Jos sä suunnittelet itsemurhaa, niin onhan sussa jotain vikaa? Sulla on mielenterveysongelmia. Sulla on täysi vapaus päättää kenelle kerrot ja mitä. Suosittelen, että kerrot ja puhut sellaisia asioita, joilla sua ei voi loukata koulukavereille jne. Arkipäivä tavallisia asioita. Odota rauhassa kunnon ystävyyden kehittymistä. Jos se toinen ihminen uskoutuu sinulle, se on selvä merkki siitä, että voit hänellekkin jotain merkittävämpää kertoa. Ihmisiä voi myös "testata", että kertoo jotain ja katsoo, miten käy. Kertooko taas juttua eteenpäin. Kuitenkin jotain melko viatonta sitten kuitenkin.
Mitäs ihmettä tuo sun juttus "esittää viatonta"? Siis kai sä oikeasti tiedät onko susta puhuttu pahaa selän takan, vai kuvitteletko vain? Kyllähän semmoisen asian voi todistaa kun kertoo tälle juoruajalle, että olet minusta sille ja sille puhunut potaskaa?! Vai onko ne jutut sitten ollutkin totta? Elikkä tarinoiden ns. lööppi- ja juoruiluarvoilla on merkitystä. Jos asiat ovat sellaisia, että niitä ei halua reposteltavan, niin eihän niitä kerro kenellekkään. Ota opiksesi!! On aika paljon semmosia yksityisiä, intiimejä asioita, joita ei oo tarvis kertoa oikeastaan kenellekkään. Ei kukaan halua jäädä kiinni juoruilusta! Tavallinen keino selvitä niin nolosta tilanteesta on ehkä esittää, että "Hei, en mä oo mitään sanonut!" Ei se nyt maailman isoin synti oo ja oot sinäkin siihen syyllistynyt. Varsinkin lapset sillai tekee, tosin jotku epäkypsät aikuisetkin. Eikö se riitä sulle, että olet sanonut, että tiedät juoruilusta...kyllä se joka kerta syylliseen ilmeistä huolimatta kolahtaa, usko pois!! Tuommosten juttujen takia ei kantsi itteään tappaa. Ole jatkossa tarkempi kenellä ja mitä selität. Lisäksi pidä se mielikuvitus hieman kurissa.
puhumiset oli ylidramatisoituja. Semmosia juttuja joita kukaan ei oo mulle sanonu päin naamaa. Osittain totta osittain ei, esim että oon ihan sairas ja on tosi tärkeää että syön lääkkeitä ja käyn terapiassa ja että kuntoutuskoti olisi hyvä paikka mulle koska siellä voidaan valvoa mun olemista. Vittu mitä paskaa, ja semmosta että oon mielisairas ja että HUI KAMALA kun mua pelottaa niin monet asiat esim yleiset paikat ja kuolema. Tommosta vitun halveksuntaa, ystäviä ei oo olemassakaan on olemassa halveksuvia selkäänpuukottajia ketkä tykkää vähätellä ja puhua vaan paskaa. Ja sitten pistää käyntiin viaton-show:n ja esittää että ei oo muka mitään puhunu, vaikka just ite kuulin kun kuuntelin oven takana. Viattomia ei oo olemassakaan. Korjaan vielä: en luota enää tippaakaan kehenkään ihmiseen. Oon mahollisimman paljon yksin, en halua olla semmosten kanssa ketkä vihaa mua ja mua vihaa kaikki.