Kuka on hyljeksitty auttaja? Pyhä Henki. Tuletko sinä toimeen Kristillisessä elämässäsi ilman Pyhää Henkeä?
Monet sananjulistajat tulevat! Yleensä kuin fraasina saarna aloitetaan pyytämällä Pyhää Henkeä puhumaan saarnaajan kautta. Mutta saarnan sisällöstä paljastuu hengelliselle ihmiselle, että tuo pyyntö oli vain huulilla, siihen ei puhujan sydän ollut yhtynyt!
Ja katso jälkiä! Eikö tilanne muistuta monilla paikoilla profeetta Hesekielin näkyä kentästä, joka oli täynnä kuolleita luita?
Sitä se muistuttaa. Sillä kristilliselle sananjulistukselle ja työlle ei ole olemassa mitään muuta elämänlupausta kuin Pyhä Henki! Missä Hänen läsnäolonsa ja apunsa hyljätään, sieltä Hän lähtee pois ja jättää kaiken ihmisvoimien varaan,
Se taas merkitsee kuolleita saarnoja, kuolleita tapoja ja kuolleita muotomenoja, (jopa omatekoisia syntilistoja.) Se merkitsee elämänlähteiden tukkeutumista ja sen seurauksena on kuolema.
Ensimmäisessä seurakunnassa oli Pyhällä Hengellä se asema, joka Hänellä tuli olla Jumalan ajatuksen ja Jeesuksen tahdon mukaan. Siksi seurakunta oli täynnä elämää ja voimaa.
Toista on tänä päivänä! Ihmiset toimivat ilman Hengen johtoa, pyytämättäkään sitä. He puhuvat ilman Hengeltä saamaansa sanomaa, rukoilematta edes sitä. Ja Pyhä Henki, Jeesuksen lähettämä auttaja, seisoo vieressä murehtien, kun Häntä hyljeksitään!
Pyhä Henki on auttaja kaikessa. Ilman häntä on kaikki kuollutta ja kankeaa. Mutta missä Hänelle annetaan se asema, mikä Hänelle Jumalan säätämyksestä tulee, siellä Hän asettaa kaikki kohdalleen. Mutta ihmiset eivät välitä Hänestä. Eivät uskovaisetkaan.
Hän on totisesti hyljeksitty auttaja. Ja Hän murehtii. Eikö tässä kohden olisi tehtävä parannus? Eikö olisi antauduttava Hänen johtoonsa, niinkuin Rebekka Elieserin johtoon, kun tämä kuljetti häntä (Iisakin morsianta) ylkänsä luo pitkiä erämaataipaleita?
Samoin on Pyhä Henkikin saanut tehtäväksi kuljettaa Karitsan morsian ylkänsä luo. Tulee päivä, jolloin Hän sitten jättää kotiin kuljettamansa morsiamen Yljälle, Kristukselle. Kun meille silloin selviää, mikä ihana Auttaja on koko elämämme matkan vierellä käynyt, mutta jota me koko ajan olemme hyljeksineet, niin varmasti silloin kadumme ja -häpeämme!
Monet sananjulistajat tulevat! Yleensä kuin fraasina saarna aloitetaan pyytämällä Pyhää Henkeä puhumaan saarnaajan kautta. Mutta saarnan sisällöstä paljastuu hengelliselle ihmiselle, että tuo pyyntö oli vain huulilla, siihen ei puhujan sydän ollut yhtynyt!
Ja katso jälkiä! Eikö tilanne muistuta monilla paikoilla profeetta Hesekielin näkyä kentästä, joka oli täynnä kuolleita luita?
Sitä se muistuttaa. Sillä kristilliselle sananjulistukselle ja työlle ei ole olemassa mitään muuta elämänlupausta kuin Pyhä Henki! Missä Hänen läsnäolonsa ja apunsa hyljätään, sieltä Hän lähtee pois ja jättää kaiken ihmisvoimien varaan,
Se taas merkitsee kuolleita saarnoja, kuolleita tapoja ja kuolleita muotomenoja, (jopa omatekoisia syntilistoja.) Se merkitsee elämänlähteiden tukkeutumista ja sen seurauksena on kuolema.
Ensimmäisessä seurakunnassa oli Pyhällä Hengellä se asema, joka Hänellä tuli olla Jumalan ajatuksen ja Jeesuksen tahdon mukaan. Siksi seurakunta oli täynnä elämää ja voimaa.
Toista on tänä päivänä! Ihmiset toimivat ilman Hengen johtoa, pyytämättäkään sitä. He puhuvat ilman Hengeltä saamaansa sanomaa, rukoilematta edes sitä. Ja Pyhä Henki, Jeesuksen lähettämä auttaja, seisoo vieressä murehtien, kun Häntä hyljeksitään!
Pyhä Henki on auttaja kaikessa. Ilman häntä on kaikki kuollutta ja kankeaa. Mutta missä Hänelle annetaan se asema, mikä Hänelle Jumalan säätämyksestä tulee, siellä Hän asettaa kaikki kohdalleen. Mutta ihmiset eivät välitä Hänestä. Eivät uskovaisetkaan.
Hän on totisesti hyljeksitty auttaja. Ja Hän murehtii. Eikö tässä kohden olisi tehtävä parannus? Eikö olisi antauduttava Hänen johtoonsa, niinkuin Rebekka Elieserin johtoon, kun tämä kuljetti häntä (Iisakin morsianta) ylkänsä luo pitkiä erämaataipaleita?
Samoin on Pyhä Henkikin saanut tehtäväksi kuljettaa Karitsan morsian ylkänsä luo. Tulee päivä, jolloin Hän sitten jättää kotiin kuljettamansa morsiamen Yljälle, Kristukselle. Kun meille silloin selviää, mikä ihana Auttaja on koko elämämme matkan vierellä käynyt, mutta jota me koko ajan olemme hyljeksineet, niin varmasti silloin kadumme ja -häpeämme!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Pyhä Henki kirkastaa aina Jeesusta Kristusta!
Joh.16:7 Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.
16:8 Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:
16:9 synnin, koska he eivät usko minuun;
16:10 vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe;
16:11 ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
16:12 Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa.
16:13 Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.
16:14 Hän on MINUT KIRKASTAVA, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
Mitä tuohon enää lisäisi?
Kaikki on täsmälleen sanottu.
Mutta: Jeesus rakastaa syntistä ihmistä, syntiä Hän vihaa. Oman itsen koristelu hyveillä on kauhistus, koska kaikki sellainen tekee turhaksi Hänen uhrinsa.
Siitä kirjoitinkin tuolla pyhitysosioissa.
Jos pelastus olisi annettu ihmisen järjestettäväksi, niin se perustuisi taatusti johonkin muuhun kuin ARMOON!
Inhimilliselle ajattelulle on täysi mysteeri, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman vain sillä perusteella, että hän USKOO JEESUKSEEN.
Jeesusta sanottiin SYNTISTEN YSTÄVÄKSI ja sitä Hän todella oli ja on myös tänään. Sille joka kääntyy Vapahtajan puoleen, ANNETAAN ARMO.
Evankeliumi on Jumalan voima, mutta tuo voima ei pääse esille, jos ARMON SANOMA on peitossa. Näyttää siltä, että vihollinen on pannut likoon kaiken oveluutensa KÄTKEÄKSEEN ARMON SANOMAN.
Armosta elävä ihminen on sille pahin asia maailmassa, koska se ei saa tällaisesta ihmisestä mitään otetta. Siksi se ujuttaa uskoville hengellisiltä näyttäviä LAIN TEKOJA, jotka JOHTAVAT POIS JUMALAN ARMOSTA.
Jumalan sana puolestaan on Pyhä Kolmiyhteinen Jumala, Isä Poika Ja pyhä Henki.
Jumalan eläväksi tekevä sana on Jeesus Kristus, hän on Immaanuel, siis Jumala kanssamme.
Jeesus on Messias. Hän lunastaa Jumalan ensimmäiselle ihmisparille antaman lupauksen, hän lunastaa koko maailman ihmiset heidän syntivelastaan, siis vapahtaa syntiset vääjäämättömästä kuolemanrangaistuksesta.
syntyvät Jumalan siemenestä. Pyhä kaste liitti meidät uskossa Kristukseen. ILman uskoa on kuitenkin mahdotonta kelvata Jumalalle.
Jos Kristukseen kastettu ihminen lankeaa epäuskoon, ei kaste pelasta häntä hänen epäuskonsa vuoksi.
Mutta jos kastettu saa myöhemmin armon tulla uskoon, - se merkitsee (ei uudestisyntymistä, vaan heräämistä), palaamista kasteen armoliittoon, johon hänet kasteessa aikanaan liitettiin.
Kirjoituksessasi:
Jos Kristukseen kastettu ihminen lankeaa epäuskoon, ei kaste pelasta häntä hänen epäuskonsa vuoksi.
Vastineeni :
Etsi etsi, älä luovuta!
Ei siinä sen ihmeellisemmästä asiasta ole kysymys.
Mutta Jumalan suurta armoa sekin on että ihminen on herännyt lain kautta synnin tuntoon, se panee ihmisen janoamaan armoa ja Jumalan vanhurskautta. Sitä ei pidä ikinä halveksia millään tavalla että ihminen elää herkällä tunnolla syntiensä vuoksi. Hän vain odottaa siinä tilassa Kristuksen ilmestymistä hänelle henkilökohtaiseksi VAPAHTAJAKSI.
Lain alaisessa tilassa ihminen elämä on hyvin ykstotista ja raskasta. Sen vuoksi tuo tila ei ole ollenkaan nauramisen paikka, vaan se on paikka saarnata voimakkaasti kristusta joka rakastaa sinua joka kuoleman varjon laaksossa vaellat.
Joku tähän sanoo nyt, että sitähän se ELÄVÄN kristityn elämä on, katumista synnin surua ja joka päiväistä parannuksen tekoa. Tästä riittäisi paljonkin sanottavaa, mutta siitä toiste.
Halme joskus mainitsi aiheeseen liittyen että parannus merkitsee pysyvää on muutosta.
Tuo parannuksen tekeminen josta edellä sanoin muutaman sanan, merkitsee sitä että maanataina ollaan samassa pisteessä mistä lauantaina lähdettiin, eikä mikään muutu, valitus ja itku vain jatkuu seuraavana sunnuntaina. Kun nimittäin kaikki on sen varassa että minä nyt varmasti onnistuisin tekemään oman osuuteni pelastukseta parhaalla mahdolisella tavalla.
--------
Jumalan armo tuo rauhan sydämeen, JEESUKSEN ANSION TÄHDEN. Se on ihan toista kun elämänsä parantelemiseen tähtäävät jatkuvat rypistelyt, jotka eivät johda kun korkeitaan masennukseen, jos riittävän totinen yrittäjä on kysymyksessä.
Kun Kristus ilmestyy HENKILÖKOHTAISESTI Henkensä kautta lain kuormien alla olevalle, ja kertoo hänelle että minä rakastan sinua juuri sellaisena kun sinä olet. Syntisi ovat kaikki anteeksi annetut, mene herrasi iloon ja rauhaan,
- niin se on hyvin järisyttävä kokemus.
Hallelujaa kiitos Jeesus sinun rakkaudestasi minua kohtaan!!
mutta koska se tulisi sinun kohdallesi?
Sinullahan ei ole siitä hajuakaan, mistä kirjoitat.
Kuka on hyljeksitty auttaja? Pyhä Henki. Tuletko sinä toimeen Kristillisessä elämässäsi ilman Pyhää Henkeä?
Ei ole totta, että joku kirjoittaa tuollaista soopaa.
Etsi etsi ja etsi, niin voit ehkä löytää.
Uskovaisena ihmisenä toivon, että löytäisit.