Historiantutkija ja itsekin vl Mauri Kinnunen kirjoitti Kalevassa 2006:
”Vanhoillislestadiolaisuus otti kielteisen asenteen television hankkimiseen koteihin vuonna 1963 vuosikokouksessaan.
Tuo päätös sai aikoinaan muun muassa liikkeen arvostaman ja monissa tehtävissä käyttämän kirkkoherra Kullervo Hulkon puuskahtamaan: ”Kävi kuten 1930-luvulla, kun radio tuomittiin.”
Torjuva asenne televisioon tulee jatkossa varmasti uudestaan puntariin, kun raja tietokoneiden, kännyköiden ja televisiovastaanottimien välillä häviää.
Ainoa kestävä ratkaisu näihin haasteisiin lienee valinnan suorittaminen ohjelmasisällön eikä mediavälineen tai taidemuodon pohjalta.”
http://freepathways.wordpress.com/2009/03/30/kipupisteet-kohdattava-avoimesti/
Onko SRK:n vuosikokous ottanut televisiopäätökseen uuteen käsittelyyn?
”Vanhoillislestadiolaisuus otti kielteisen asenteen television hankkimiseen koteihin vuonna 1963 vuosikokouksessaan.
Tuo päätös sai aikoinaan muun muassa liikkeen arvostaman ja monissa tehtävissä käyttämän kirkkoherra Kullervo Hulkon puuskahtamaan: ”Kävi kuten 1930-luvulla, kun radio tuomittiin.”
Torjuva asenne televisioon tulee jatkossa varmasti uudestaan puntariin, kun raja tietokoneiden, kännyköiden ja televisiovastaanottimien välillä häviää.
Ainoa kestävä ratkaisu näihin haasteisiin lienee valinnan suorittaminen ohjelmasisällön eikä mediavälineen tai taidemuodon pohjalta.”
http://freepathways.wordpress.com/2009/03/30/kipupisteet-kohdattava-avoimesti/
Onko SRK:n vuosikokous ottanut televisiopäätökseen uuteen käsittelyyn?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihan kuin olisi tänään kirjoitettu, tuo juttu. Mikään ei ole liikahtanut SRK:ssa. Jemiman julkiseen kysymykseen SRK ei vaivautunut edes vastaamaan. Ihan kuin ei tähän Kinnusenkaan kirjoitukseen. Ylimielisyys on suuri.
TV-ohjelmien katsominen YLEn Areenalta ja muualta netistä on levinnyt jo laajalle, kaikkihan niin tekee. Mitä hyötyä / tarvetta on että asiasta puhuttaisiin vuosikokouksessa? Ei mitään.
televisiosta, tuosta pahimmasta eksyttäjästä radion ja internetin ohella. Paljon paremmin olisi asiat tällä planeetalla, jos kaikki nämä propagandan välineet ja mielipiteen muokkaajat olisi jätetty keksimättä. Yhteydenpitoon riittäisi kirjeet sekä kyyhkyt ja ehkä rajoitetusti sanomalehdet. Monta murhaa ja tappoa, raiskauksista puhumattakaan, olisi jäänyt tekemättä, jos ihmiskunta olisi pysynyt uskollisena Jumalalleen ja kieltäytynyt lähtemästä saatanan kelkkaan. Kyyti senkun kovenee tästä eteenpäin, joten pitäkääpä uskovat hatunreukoistanne kiinni!
Joka vuosi muistaa telehallintokeskus lähettää ukaasin, että sun taloudessas ei ole televisiolupaa, niin lunasta se nyt, sillä tarkastajat liikkuvat alueellasi.
Minä olen pyyhkinyt sitä yhtä paikkaa aina sillä lapulla. Televisio on täysin tarpeeton väline, sillä tietokoneen netti korvaa sen täysin.
Ei, en ole hankkinut tietokoneeseeni television mahdollistavaa näkymää, sillä ylen areenalla on aivan riittävästi televisio-ohjelmaa. Itselle uutisia ja lapsille muumeja ja muita lastenohjelmia.
Television ruutu välkkyy tiuhaan tahtiin ja kuvakulma menee vinhaa vauhtia, kuka sellaista kehtaa katsoa.
Syntikapistus televisio ei tietenkään ole, mutta kuten jo sanoin, tarpeeton nykyaikana.
Aikaa ei yksinkertaisesti ole sitä vahata.
Väkivalta ja murhaohjelmat ovat perseestä.
Mutta Tex Willer on hyvä viihdelehti, sitä lukee paljon uskovaisiakin.
näitä nykyisiä vl-uskovaisia ja vielä enemmän näitä vuosikokousten saarnamiesten sääntöjä ja ohjeita. Eihän niitä ohjeita ja "rakkauden neuvoja" tosiaankaan enää näytä niin todesta kukaan vl enää ottavankaan.
Minäkin, ex-vl, tässä yönä muutamana katselin televisiosta elokuvaa ja poliisisarjaa sulassa sovussa vl-uskovaisen työkaverini kanssa! Työskentelen niin isossa hoitokodissa, että on oltava kaksi yökköä, mutta joutohetkiä jopa elokuvan katselemiseenkin on.
En uskalla koskaan kysyä tämän työkaverini uskonkäsityksistä mitään, kun en 1970-luvulla tämänkään työkaverini mielestä ollut oikein uskomassa kun en "maailmasta" tulleena osannut olla tarpeeksi tiukkis.
Tiedän työkaverini olevan lapsuuden uskovainen ja käyvän seuroissa, kuten koko sukunsa ja ystäväpiirinsä.
Usein minusta tuntuukin, että kaikki muu vl- "oheistoiminta" on hänelle tärkeämpää kuin se, mihin uskomisen tulisi mielestäni perustua.
Kielletty hedelmä-elokuvasta hän ei alkanut keskustella, kun ehdotin, että kävisi katsomassa sen, vaikka muista elokuvista ja sarjoista hän tuntui tietävän tosi paljon!
Onko elokuvan katsominen työpaikalla siis synnittömämpää kuin jos katselisi kotona vaikka videoita tai peräti elokuvateatterissa?
Minä en aikoinani kai ymmärtänyt olla tarpeeksi kaksinaamainen, vaan lähdin vl-liikkeestä, kun en ollut omastakaan mielestä hääppönen uskossani ja kaikkien elämäntapasääntöjen noudattamisessa.
Nyt olen ihan ymmällä tästä kaikesta vl-kaksinaismoralismista.
Muuten vihjeeksi! Kun vl-uskovaiset tuntuvat radiosta kuuntelevan enimmäkseen "ykköstä" vai mikä puhekanava se on, niin eikö televisioonkin voisi tulla vain sellainen uutis- ja dokumenttikanava, jossa ei näitä houkuttelevia elokuvia ja muita synnillisyyksiä olisi?
Jäisi siten omantunnon varaan enemmän se, mitä nappulaa kotona televisiostaan painelee. Nythän sitä vl-uskovainenkin helposti "joutuu" työpaikollakin "joutoaikoinaan" telkkarista vaikka mitä elokuvia, kun siellä on vain sitä "huonoa" ohjelmaa!
Tosi hyvin sanottu:
>> Minä en aikoinani kai ymmärtänyt olla tarpeeksi kaksinaamainen, vaan lähdin vl-liikkeestä, kun en ollut omastakaan mielestä hääppönen uskossani ja kaikkien elämäntapasääntöjen noudattamisessa.
Nyt olen ihan ymmällä tästä kaikesta vl-kaksinaismoralismista.
Sinulla on oikeamielinen omatunto.
synnittömyyden. Televisio on syntinen huonekalu. Mutta tietokone ja internetti ovat täysin synnittömiä tarjonnasta riippumatta -eli sopivat jokaiseen vl-kotiin erinomaisesti!
26.2.2009:
”Ajelen kevättä ounastavassa sinisen hämärässä illassa pitkin kiemurtelevaa kylätietä. Oli sitten torppa tai talo, jokaisessa ikkunassa hohtaa sinertävä valo. Televisio on päällä. Ei tarvitse ajatella eikä puhua.
Perhe tapaa toisensa television edessä. Se on kuin muinainen leirituli, jonka ääressä suojauduttiin pahoilta hengiltä ja mieltä mustaavalta maailmalta. Se oli ihmisyhteisön ensimmäinen kokoontumisen muoto. Ihminen oppi näkemään valon pimeydessä. Ihminen oppi mikä on mitä. Hyvän ja pahan eroa myös selviteltiin.
Palaan niiden lukuisten sinistä valoa hohtavien televisioiden ääreen. Mitä me näemme ja mitä me koemme nykyisten leirituliemme ääressä? Tuo sinisenä hohtava valo ei suojaakaan pahoilta hengiltä. Nyt tuo pahuus valuu suoraan ruudusta.
Lähes neljäkymmentä vuotta radiossa ja televisiossa ovat opettaneet minut näkemään milloin katsojia huijataan. Pahuus on kääritty rakkauden apostolien hahmoon. Lauantaisin illalla ruudusta löytyy hahmo, joka tulee suoraan sieltä, missä on todella pimeää. Silti hän puhuu makeilevasti rakkaudesta.
Harvoin tulee mieleen, kuinka suuri manipuloinnin valta televisioruudulla on. Väkivallan ja tappamisen määrä on pelkästään yhtenä iltana mieletön. Kukaan ei puhu julkisuudessa siitä sonnan määrästä, joka valuu sinisenä hohtavasta ruudusta. Jos asian ottaa puheeksi, kommentoijaa pidetään tiukkapipoisena, elämänsä jo nähneenä vanhuksena. Jos pahuus, keinotekoisuus, väkivalta ja itsekäs sairas seksuaalisuus kuuluu päivittäiseen elämän annokseemme, olemme vähitellen sielumme kanssa hukassa.”
Luulenpa, että Hermunen antaa hyvän vastauksen siihen, miksi Jumalan lapsilla ei ole aihetta muuttaa kantaa televisioon. Pyhä Henki Jumalan seurakunnassa jo 60-luvulla osoitti television turmiollisuuden elävälle uskolle.