Tunsitko sen minkä minäkin. Luulen, että tunsit. Vieläkin hymyssä suin ajattelen niitä aikoja :)
Meitä ei ollut tarkoitettu toisillemme, niin herkkää orastavaa alkua vaikka se olikin.
Ehkä vaistosit saman minkä minäkin ja siksi torjuimme lopulta molemmat toisemme. Mutta ne katseet kertoivat paljon.
Niin haurasta niin särkyvää, niin voimakasta niin vetovoimaista. Mutta samalla kun sain voimaa menetin sen. Tunsin, että ymmärsit ja uskon että ymmärrän sen mitä olet kokenut. Kaikki vastoinkäymiset... kaikki...
Joskus mietin, miksi minun on pitänyt tavata sinut, kun koin kaiken niin voimakkaasti. Et tiedä puoliakaan siitä. Enää en ajattele niin.
En olisi selviytynyt niistä ajoista ilman sinun ihanaa katsetta ja niitä pieniä hetkiä jotka koimme yhdessä ajatuksia vaihdelle.
Meitä ei ollut tarkoitettu toisillemme, niin herkkää orastavaa alkua vaikka se olikin.
Ehkä vaistosit saman minkä minäkin ja siksi torjuimme lopulta molemmat toisemme. Mutta ne katseet kertoivat paljon.
Niin haurasta niin särkyvää, niin voimakasta niin vetovoimaista. Mutta samalla kun sain voimaa menetin sen. Tunsin, että ymmärsit ja uskon että ymmärrän sen mitä olet kokenut. Kaikki vastoinkäymiset... kaikki...
Joskus mietin, miksi minun on pitänyt tavata sinut, kun koin kaiken niin voimakkaasti. Et tiedä puoliakaan siitä. Enää en ajattele niin.
En olisi selviytynyt niistä ajoista ilman sinun ihanaa katsetta ja niitä pieniä hetkiä jotka koimme yhdessä ajatuksia vaihdelle.
Vastaukset 19
Vanhimmat
vain sanomaan sinulle hyvästit tuon tekstin myötä. Uskon että aikoinaan täällä vaihdoimme ajatuksia ja tunnistimme toisemme niistä vihjeistä. Aika vie meitä kohti uusia haasteita. Enkä ole sulle vihainen mistään, muista. Luulen, että molemmat ymmärrämme nyt, että kaiken pitikin mennä näin. Se syvyys oli vaan jotain merkittävää ja siksi...
...ajattelen sinua aina välillä, tiedä se, halusitpa sitä tai et ;)
toinen on varattu?
se meni kyllä..
Olenko minä se varattu?
tutulta joo,
mutta kertoisitko vielä mihin päin kirjoitat niin saan mielenrauhan:p
multa, että tiedät. ;)
Tässä oli jotain niin tutun oloista että se tuntui sisällä. Juuri noin tunsin ja koin erään naisen kanssa. Koskaan se ei muuksi muuttunut. Oli vain se valtava vetovoima jonka tunsin ja varmasti hänkin tunsi samoin. Minä vain olin se varattu. Olisin vain tahtonut tavata hänet ja tietää... En tiedä olisiko vieläkään myöhäistä tavata? Itse olisin siihen valmis. Jos olet hän, niin toivon sinulle onnea elämääsi ja ajattelen minäkin sinua vielä.
että ajatuksissani hän on missä kuljenkin minne menenkin.
jotain voimakasta, kaikkien kanssa ei ole sitä kemiaa mitä hänen kanssa oli. Haluaisitko sitten tavata, olen ymmärtänyt että olet varattu edelleen? Kiitos noista viimeisistä sanoista.
Kyllä minä hänet mielelläni tapaisin. Olen nykyisin aika yksinäinen vaikka olen vielä löysässä hirressä. Kaikki tämä yksinäisyys johtuu siitä toisesta osapuolesta jonka kanssa olen ollut. En tiedä mitä meidän tapaamisemme vaikuttaisi minuun, mutta olisin halukas tapaamiseen En vain tiedä kuinka se tapaaminen olisi mahdollista suorittaa? Kaipaan kuitenkin häntä kovasti.
että haluaisit vielä tavata. Olen miettinyt tuota paljon, mitä tapahtuisi. Olisko kaikki niin kuin ennen, vai onko välimatka syönyt sitä kemiaa. Vai olisiko se voimistunut.
Tarkoitatko, että ystävinä voisit tavata hänet vai mitkä ovat ajatuksesi nykyisin?
haluaisin. Ensinhän sitä varmaan ystävänä kohtaisi. Sitähän ei tietäisi miten kaikki olisi muuttunut. Tunne minulla on edelleenkin häntä kohtaan. Kyllähän se varmaan vähän jännittäisi kaiken jälkeen. Sittenpähän tietäisi vahvistuisiko se kiinnostus ja tunne häntä kohtaan. Olen kyllä itsekin kovin miettinyt sitä tapaamista....
tuollaista erään varatun miehen kanssa (tähdet ja päätteet sopivat meidän nimiimme, tosin hänellä lyhyempään muotoon).
Aikaa on kulunut todella paljon, mutta tunteet edelleen samat ja haluaisin tavata, ei ole mitenkään myöhäistä. Tosin käytännössä kai aika vaikea järjestää, mutta mikäänhän ei ole mahdotonta. Jos olet hän, ajattelen sinua joka päivä ja toivotan myös onnea elämääsi.
kyllä totta. Ystävänä aluksi, samaa mieltä olen kanssasi. Ja jännittäisi tilanne minuakin, ei epäilystäkään. Minua vaan mietityttää se, että hän on varattu. Enkä missään nimessä halua lähteä sotkemaan mitään.
sen varatun sanan saa kyllä heittää romukoppaan, koska hän jonka kanssa olen elänyt on häipymässä elämästäni. Siitä syystä kerroin olevani yksinäinen. Se hänen häipymisensä elämästäni ei kyllä johdu tästä minun kaipauksestani häneen, joksi sinua nyt luulen ja toivon. Hän on itse päättänyt sen. Siis näin ollen hän (keneksi sinua luulen) ei sotkisi mitään, mutta olisi miellyttävä minua kohtaan(se tapaaminen). Siis jos olen hän jota kaipaat, niin olet enemmänkin kuin tervetullut kanssani tapaamiseen. Turha minun on taistella tunteitani vastaan häntä kohtaan.
hänet ....`?
asiat ovat oikeasti noin niin yrittäisit ihmeessä saada yhteyden häneen. Olen kokenut tilanteen "nyt on jo liian myöhäistä", ja se jos mikä harmittaa paljon. Minun on vaikea ottaa yhteyttä häneen, jopa mahdotonta tässä tilanteessa, koska viime käsityksen mukaan hän ei ole vapaa.
Muuten minun on pakko jatkaa elämää, en voi jäädä murehtimaan liiaksi. Elämä on tarpeeksi julmaa muutenkin.
hänet Lapissa.
minullekin. Itsekin koen että nyt on jo liian myöhäistä. Mahdottomalta se minunkin yhteyden ottaminen tuntuu kaiken jälkeen. Elämä soljuu eteenpäin ja katsotaan mitä se eteen tuo. Olemme kai sitten patti tilanteessa molemmat.