Lagotto vai Espanjanvesikoira?

espanjanvesikoiraan vajaa vuosi sitten. Harkinnassa oli siis nuo molemmat rodut - lagotto sekä espanjalainen.

Myönnän, että espanjalaiseen käännyimme pinnallisesti juuri ulkomuodon vuoksi, sillä itse en pidä lagoton trimmaustyylistä juuri pään seudulla. Lisäksi espanjanvesikoiran trimmaus on tosi helppoa - "sileäksi" vain ilman muotoiluja.

Molemmat rodut ovat ns. aktiivisia rotuja, eli kaipaavat tosi paljon tekemistä, mutta mielestäni kaikkien ei todellakaan tarvitse harrastaa agilityä yms. Riittää siis, kun keksii koiralle pään vaivaa, kunnollisia ulkolenkkejä ym. mukavaa tekemistä, sillä mitään sohvaperunan koiria ne eivät ole. Peruskoulutus on mielestäni kaikkia rotuja koskeva edellytys, sillä hallitsematon koira on todella rasittava.

Luonteeltaan molemmat rodut ovat omistajilleen uskollisia, mutta jotkut yksilöt saattavat olla tosi arkoja vieraita kohtaan, joka ilmenee pelokkuutena, haukkumisena yms. käyttäytymisenä. Koirat pitää siis kunnolla sosiaalistaa jo pennusta lähtien! Itse kutsuisin perroa "rakkimaiseksi" koiraksi. :) Siitä löytyy luonnetta, jos tarvitaan.

Terveysongelmia roduissa on, niin kuin varmaan kaikissa jalostetuissa koiraroduissa. Suosittelen tutustumaan vesikoirat.fi sivustoon, jos on kiinnostusta espanjanvesikoiraan. Sieltä löytyy kaikenlaista tietoa rodusta ja linkkejä keskustelusivustoille.

Oma tarinamme koiramme kanssa päättyi ikävästi ennen kuin pentu ehti täyttää edes vuottakaan. Koira sairastui äkillisesti, mutta eläinlääkäritkään eivät osanneet diagnosoida tapausta. Odottelemme tuloksia Eviralta, jossa koiramme tutkitaan, sillä haluamme tietää, että oliko kysymys jostakin perinnöllisestä sairaudesta vai mistä. Suosittelemme ehdottomasti vakuutusta koiralle!

Vielä hinnasta sen verran, että mielestäni molempien rotujen hinnat menevät suurin piirtein samoissa summissa - eli n. 1100 eurosta ylöspäin.

Uskon, että molemmat rodut ovat miellyttäviä, ja jokainen koirahan muotoutuu perheensä mukaan. Aikaa ja vaivaa ne vievät, huoliakin tuovat, mutta myös paljon iloa ne tuottavat elämään.

Uutta perheen jäsentä odottelemme keväällä saapuvaksi meille - espanjalaista tälläkin kertaa. :)

jos ei ole paljoa kokemusta koirista, ni suosittelisin lagottoa. (uros) perron käsittely ei onnistu kaikilta koiriin vihkiytyneiltäkään. alkukantaisena rotuna sen koulutus vaatii omat niksinsä, ihan toisenlainen koulutettava kuin esim. saksanpaimenkoira. monilla perroilla on voimakkaat vietit, joko paimennukseen, vahtimiseen tai metsästykseen, eikä se välttämättä ole toivottava piirre seurakoiralla ja lenkkikaverilla.. ulkonäön ei saa antaa tässä hämätä! perro on nallemaisesta ulkokuorestaan huolimatta sitkeä ja toimintaa vaativa työkoira.

sienikoiran saa koulutettua melkeinpä rodusta kuin rodusta, ja jokainen rotu vaatii koulutusta ja muutakin puuhastelua lenkkeilyn lisäksi. helppoa koiraa ei olekaan, mutta jotkut ovat vaativampia kuin toiset. omasta mielestäni perro on vaativampi kuin lagotto (luonteensa puolesta).

Meillá on 2 vesikoiraa ja ne ovat aivan mahtavia tapauksia molemmat! Ja aivan erilaisia kumpainenkin, Minulla olisi ihan erilainen kásitys perroista rotuna jos olisin vain yhden perron onnellinen omistaja. Kuten monet edellä ovat maininneet ne ovat álykkäitä, vilkaita ja uskollisia perheelleen, mutta voivat olla epäluuloisia vieraita kohtaan. ja joskus aivan liian nokkelia, siksi niistä sanotaan ettá ovat haasteellisia kouluttaa, itse en ole kokenut sitä niin. Sienikoiraksi varmasti saat espanjalaisen koulutettua ja moneen muuhunkin, omat koiramme rakastavat metsässä juoksentelua ja monesti 3 tunnin sienireissun jälkeen varsinkin uroksemme on valmis lähtemäán uudelle kierrokselle, kun lähestymme autoa. lasten kanssa koirat ovat myös valloittavia ja jaksavat kársivállisesti telmiá lasten ehdoilla. Nämá meidán espanjalaiset ovat valloittaneet koko perheen ja koko naapurustonkin sydámmet

Minulla itselläni ei ole kumpaakaan rotua, mutta molemmat vaikuttavat näkemäni perusteella vaativan määrätietoisen peruskasvatuksen. Käyn oman kääpiöpinserini kanssa agilityssa ja tokossa. Molemmissa ryhmissä on edellä mainittujen rotujen edustajia, ja niillä kaikilla on ongelmia. Pari räyhää omistajalleen, ja muut räyhäävät muille koirille.

Varmasti ongelmat johtuvat kasvatuksesta, joten ei muuta kuin perushuomioimattomuus heti käyttöön, niin ei tule tuollasia omistajan komennusongelmia.

Minä olen lagoton kannalla! :) Meille onkin tulossa sellainen ensi viikolla, koko perhe odottelee jo ihan innoissaan. :)

Moi! Mitäs sanoisit, kun meille on tulossa kahdeksi viikoksi hoitoon vesikoira.
Se on n. 3v. :) Kertokaa tietoa!

Jos kerran etsit vain seurakoiraa, niin miksi etsit vesikoirista ?

Silloin pitää etsiä seurakoirista seurakoiraa, jos ei ole harratuksia.

MIKSI muuten ajattelit hankkia koiran? jos ei ole sen kanssa harrastuksia ?

Käviskö Anttilan leluosastolta joku pehmolelu .

Hei.

Minulla ei ole kokemusta Lagotoista, mutta Espanjanvesikoirasta jo 4,5vuoden ajalta.

Eli tosiaan meillä on aina ollut metsästyskoiria ja kun aika tuli (yo-juhlat) sain toivomani espanjanvesikoiran, uroksen, luonnonhännättömän pojan suoraan espanjasta. Sain kuulla kunniani monilta kasvattajilta (=haukut) kun lähdin tuontikoiraa ostamaan, mutta en todellakaan halunnut tukea toimintaa, jota täällä suomessa monet kasvattajat harrastavat. Halusin kotikoiraa, ei näyttelyitä yms.!! Tietenkin muuta aktiviteettia, mutta en halunnut mihinkään kehään koiraani.
No suomalaisia kasvattajia kontaktoin noin kymmenen ja kaikilla oli ihan ihmeelliset ehdot: Ensinnäkin pennun hinta lähti siitä 1100e ylöspäin. No eipä siinä, mutta sitten tulee lisäehtoja: Käyt näin ja näin monissa näyttelyissä ja luonnetestin ja minkä lie kokeen. Mitä helevettiä? Ja vielä kirsikkana kakun päällä minulle sinisilmin tarjottiin TUPLA LEACHING - sopimuksia, eli että maksan koirastani täyden hinnan ja silti kasvattajalle jää siitosoikeudet (jos uros) ja jos narttu niin saa pennuttaa kerran ja olisin saanut siitä 10% tuotoista. NO EIPÄ MITEN PASKOJA DIILEJÄ. Siinä siis perustelu, miksi minulla on tuontikoira. Keskustelin kasvattajan kanssa, joka tuo koiria espanjalaisesta kennelistä (Criadero del bolanio, jos jotakin kiinnostaa).. Ja vakuutuin.

Olen ollut todella tyytyväinen koiraani, joka on saanut pitää pallinsa uskomattoman luonteensa takia. Koira ei ikinä murise eikä tulisi mielenkään että se puree. Ainoastaan haukahtaa pari kertaa ovikelloa. Koirapuistossa oikein malliyksilö ja rakastaa kaikkia eläimiä ja lapsia. Leikkinyt mm frettien kanssa.

En todellakaan suosittele koiraa ensimmäiseksi. Espanjanvesikoirat ovat äärettömän itsepäisiä ja fiksuja. Heikompaa isäntää ne vedättää ihan 100-0. Eli pitää olla tiukka. Ja vaikka miten söpö se onkaan silloin pentuna, niin anna se hoitoon jopa päiviksi ystävillesi, jotta se sosiaalistuu ja oppii luottamaan muihinkin ihmisiin. Minun koiralle olen silmäterä, mutta hän luottaa muihin ihmisiin ja voin antaa kevein mielin koirani hoitoon jos lähden vaikka matkalle. Hoitajienkin on vain tehtävä selväksi, että kuka on pomo.

Jos meinaat kasvattaa koiraa parhaana ystävänäsi, älä valitse lagottoa äläkä perroa. Nämä ovat liian fiksuja koiria sellaiselle ihmiselle. Ihan kuin ihmislapsillekin, niin jos ei kuria niin ei ole turvaa. Ja jos ei ole turvaa, niin nokkimisjärjestys menee sekaisin ja koira/lapsi ylittää "valtuutensa". Ole siis jämäkkä, mutta rakastava niin koirakin rakastaa sinua ja on tasapainoinen. :)

Liikaa on luonnevammaisia omistajia ja koiria liikenteessä. Ja monesti huonon käytöksen takana on kelvoton koulutus. Muista komentaa koiraa selkeästi äläkä lässytä kun komennat, koska se ei ole uskottavaa ja koira menee vaan sekaisin. :D !

Ps. koirani on ollut todella terve, vaikka on tuontikoira. Hännättömyys on opettanut minua lukemaan koiraa uudella tasolla, älä siis pelkää hännätöntä koiraa ;) Kyllä sen oppii!

Kaikkea hyvää koiraihmisille ja pidetään koirat kiltteinä ja onnellisina sekä omistajat myös! :)

Espanjanvesikoira on mun suosikki

Mä oon saanu sen käsityksen et lagottoi olis vähemmän ja sen takii geenipooli pienempi ja tauteja enemmän..voin olla väärässäkin