heip. oon 15-vuotias tyttö.
minulla ruvettiin vasta vähän aikaa sitten epäilemään kaksisuuntaista mielialahäiriötä. mutta en sitten itsekkään ole varma.
mieliala vaihtelee. välillä makaan vain kotona kauheassa ahdistuksessa, masennuksessa, ajattelen jopa itsemurhaa. kaikki tuntuu olevan niin turhaa. se kestää muutamia päiviä. raivoan ihmisille, enkä pysty oikein hallitsemaan käytöstäni. silloin minulla on kauheasti pelkoja asioista. kaikki pelottaa. ja outoja uskomuksia. en edes tunne,että olisin oikeasti tässä ruumiissa. joo, tiedän, kuullostaa todella oudolta.
jossain vaiheessa taas tulee energinen, todella iloinen olo. tekee mieli tehdä vaikka mitä, kun jaksaa. unohtaa ihan miten paha olo ollut edellisenä päivänä. tämäkin jakso kestää päiviä.
koko ajan tätä rataa. joskus pari vuotta puhuin oireistani, mutta silloin sitä pidettiin "pienenä, normaalina mielialan vaihteluna, joka kuuluu murrosikään." ei todellakaan. olen kuullut, että diagnosin tekemiseen menee jopa vuosi tämän asian kohdalla.
olen myös lukenut, että oireisiin kuuluisi myös hallitsematon rahankäyttö, ajatusten "kiitäminen", nopea puhe jne. niitä minulla ei silleensä ole. mutta joskus tekee vaan asioita, vaikka itse ei haluaisi.
minkälaista lääkitystä kaksisuuntaseen käytetään?
halusin vaan tän purkaa tänne. koska tää on niin v****sta. ja kuulla niiden ihmisten kertomuksia sairaudestaan, joille on diagnisoitu se. se olisi minulle tärkeää. niin voisin verrata heidän oireitaan omiini.
minulla ruvettiin vasta vähän aikaa sitten epäilemään kaksisuuntaista mielialahäiriötä. mutta en sitten itsekkään ole varma.
mieliala vaihtelee. välillä makaan vain kotona kauheassa ahdistuksessa, masennuksessa, ajattelen jopa itsemurhaa. kaikki tuntuu olevan niin turhaa. se kestää muutamia päiviä. raivoan ihmisille, enkä pysty oikein hallitsemaan käytöstäni. silloin minulla on kauheasti pelkoja asioista. kaikki pelottaa. ja outoja uskomuksia. en edes tunne,että olisin oikeasti tässä ruumiissa. joo, tiedän, kuullostaa todella oudolta.
jossain vaiheessa taas tulee energinen, todella iloinen olo. tekee mieli tehdä vaikka mitä, kun jaksaa. unohtaa ihan miten paha olo ollut edellisenä päivänä. tämäkin jakso kestää päiviä.
koko ajan tätä rataa. joskus pari vuotta puhuin oireistani, mutta silloin sitä pidettiin "pienenä, normaalina mielialan vaihteluna, joka kuuluu murrosikään." ei todellakaan. olen kuullut, että diagnosin tekemiseen menee jopa vuosi tämän asian kohdalla.
olen myös lukenut, että oireisiin kuuluisi myös hallitsematon rahankäyttö, ajatusten "kiitäminen", nopea puhe jne. niitä minulla ei silleensä ole. mutta joskus tekee vaan asioita, vaikka itse ei haluaisi.
minkälaista lääkitystä kaksisuuntaseen käytetään?
halusin vaan tän purkaa tänne. koska tää on niin v****sta. ja kuulla niiden ihmisten kertomuksia sairaudestaan, joille on diagnisoitu se. se olisi minulle tärkeää. niin voisin verrata heidän oireitaan omiini.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ihan normaalilta murrosiältä. kaksisuuntaisen diagnoosin voi tehdä vasta yli 18-vuotiaille, koska katsotaan että on ohittanut jo "normaaliin murrosikään" liittyvät mielialan vaihtelut. tuskinpa tästä palstasta on apua, vain lääkäri voi sanoa onko sinulla kaksisuuntainen.
Itse sairastan kaksisuuntaista ja myös poikani on perinnyt sen minulta. Hänellä se diagnoisoittiin kun hän oli 16 ikäinen ja joutui osastolle hoitoon. Se että minä tulin esiin ja kerroin mitä sairastin joudutti hänen toipumistaan huomattavasti..päästiin heti kiinni sairauteen ja saatiin lääkitys kohdalleen. Siitä asti on mennyt hyvin hänelläkin kun lääkkeet sai.
lue tri Joel Wallach, Kuolleet lääkärit eivät valehtele..
Kun kerron, että ex-miehelläni, joka toki paljon sinua vanhempi,oli pitkään pelkkä masennuslääkitys, joka tietenkään ei auta taudin toiseen puoleen eli maaniseen/ hypomaaniseen vaiheeseen. Tuolloin hänellä oli valtavia suuruusharhoja itsestään ja kyvyistään ja teot sen mukaisia. Myöskin vuorokausirytmi oli täysin sekaisin ja ruokahalu olematon, paikallaan pysyminen mahdotonta. Herkkujen mättääminen oli myös hänellä melkoista. Lääkkeeksi sai Seroquel-nimisen lääkkeen, mutta en tiedä kuinka on vaikuttanut, hänestä kun tuli ex.
Kyllä mulla kaiken A ja O oli saada toimiva lääkitys ja tieto, että olen Bipo. Ymmärrän itseäni paremmin ja olen armahtavaisempi itselleni. Sen sortin säätämistä on ajoittain ollut, että ei siitä voi olla täysin vastuussa.
Mulla toimii Ketipinor (3*25mg/vrk).
Onneksi sinulla riittää melko kevyt annostus... mulla menee tällä hetkellä samaista lääkettä aamulla 200mg ja illalla 400mg, lisäksi joudun iltapäivästä useinkin ottamaan lisälääkityksenä 75mg-100mg.
Voisin kuvitella, että tuolla annoksella lääkitys väsyttää melkoisesti, kun itselläni näin pienikin määrä vaatii kofeiinia, jotta koneet käynnistyvät. Toivon Sinulle Rakas lähimmäinen, että kestät ja että elämänilo palaa - vaikka joskus hiipuen. Kannustetaan toisiamme!
Olet oikeassa, että varsinkin aamupäivät menee pienoisessa "sievässä", illasta ei oikeestaan haittaa, kun sais vaan ilman Tenoxia unta, mutta kun ei...
Olenkin ajatellut, että ehdottaisin ens viikolla psykiatrilleni, että toi aamun annos 200mg jaettaisiin puokkiin 100mg aamulla ja toiset 100mg n. klo 14. Näin aamuväsymys hieman helpottais ja toi iltapäivä voisi hieman tasottua...tai sitten ei :-(
Mulla oli aiemminkin aika huikeita annoksia depressiolääkkeitäkin esim. Cymbaltaa söin maksimiannoksin vaikka olen melko pieni nainen...Mutta taitaa toi nuppi olla kovempaa "sorttia", ei vaan, kurjaa kun virtsakin haisee ihan lääkkeille :-(
Mutta ei ole muuta vaihtoehtoa kuin noi napit ja terapia...jos niitä ei olis, niin sairaalaan varmaan joutuisin näiden ajatusteni kansssa....
Olet oikeassa Hapee: tuetaan toisiamme ja kannustetaan toisiamme :-) Silloin jaksaa paremmin eteenpäin :-)
minulle tehtiin lääkärissä kaksisuuntaisen mielialahäiriön testi(mikä lienee kysely onkaan). asiaa ruvetaan nytten tutkimaan paremmin ja käynnit jatkuvat... eihän sitä heti tietenkään voi sanoa, mitä tämä on, mutta lääkäri sanoi, ettei normaaliakaan ole.
hänen piti määrätä minulle alunperin nukahtamislääkkeet, jotka vaikuttavat myös mielialaan. tuon testin jälkeen suoraan antoi ketipinoria. en itsekkään ole varma, että minkä takia. ainakin yksi osasyy taitaa olla tuo unensaanti. mutta enpä sitten ole varma... ei puhunut silloin nukahtamisesta mitään ku määräsi ja ei kirjottanut reseptiinkään miksi minulla on nuo. tiedän kyllä, että niitä käytetään skitsofreniaan, bipoon jne.
miten se vaikuttaa? ja paljon ne maksavat? ( nostaako painoa, tuleeko riippuvaisuutta.. jne ) tekeekö se olon yliväsyneeksi? nyt olen syönyt pari viikkoa oxepameja, ja ollut niin voimaton olo, ettei ole edes koulun jälkeen ulos jaksanut lähteä... mutta onneksi ei tarvitse enää:)
Ei siinä mitään vaikka olisikin jokin mielen sairaus. Mutta minusta olisi tärkeää että pääsisit keskustelemaan jonkun kanssa. Olisiko niin että et ole vielä tavannut sellaista ihmistä joka todella ymmärtää sinua? Mitä jos löytäisit sellaisen psykologin/kuraattorin tms jonka kanssa synkkaisi ja saisit jutella asioista. Saisit puhua siitä miltä sinusta tuntuu. Kehtaisit kertoa ne kamalimmat ja noloimmatkin jutut. Olo saattaisi helpottua kummasti!