Tuomas on kertonut Nightwishin ideologiaksi viattomuuden ihannoinnin. Tämä paljastuukin monista sanoituksista.
Mutta eikö rock-elämä olekin viattomuutta suuresti uhkaava elämäntapa? Rokkari näkee varmasti tavista enemmän ahneutta, valheita, itsekkyyttä, opportunismia tai yleensäkin pahuutta.
Toisinaan olet yleisön ihailun kohde, toisinaan median vapaata riistaa... Korppikotkat nokkivat, olet avannut sielusi syvimmät tuotokset yleisölle joka heittää vapaasti miekkansa tai sydämensä sitä kohti.
Eikö tämä ole ristiriitaista? Eikö viattomuuden säilyttämiseksi ja suojelemiseksi kannattaisi sulkea muu maailma ulkopuolelle ja keskittyä työssään esimerkiksi eläimiin ja lapsiin?
Olen miettinyt, millainen kyky sulkea itsensä maailmalta tarvitaan, jotta pystyy luomaan kauniita sävellyksiä ja sanoituksia viattomuudesta. Onko se kuin näkymätön verho joka kulkee mukana kaikkialla?
Ja kun tiedostaa tuon tuskan, kasvavan lapsen kokeman pettymyksen siitä, ettei maailma ollutkaan yhtä kaunis ja viaton kuin suomalainen sysimetsä lapsuudessa hyvän ystävän seurassa, voiko sitä enää koskaan karistaa mielestään?
Ville Valo sanoi rakastuttuaan, ettei hän pysty luomaan kappaleita kuten haluaisi, koska on liian onnellinen. Onni ja rakkaus tappaa tuskan, joka synnyttää luovuuden parhaimmat palat... Täyttymättömäksi jääneen rakkauden tai syvän surun sisimmässä.
Onko taiteilijan ikuinen osa tässä maailmassa kokea elinikänsä se tuska?
Olemme turmeltuneita kaikki, mutta olisi mukavaa löytää itsestään tuollainen viattomuus jolla luoda kaikenlaista. Onneksi heidänlaisiaan on vielä.
Mutta eikö rock-elämä olekin viattomuutta suuresti uhkaava elämäntapa? Rokkari näkee varmasti tavista enemmän ahneutta, valheita, itsekkyyttä, opportunismia tai yleensäkin pahuutta.
Toisinaan olet yleisön ihailun kohde, toisinaan median vapaata riistaa... Korppikotkat nokkivat, olet avannut sielusi syvimmät tuotokset yleisölle joka heittää vapaasti miekkansa tai sydämensä sitä kohti.
Eikö tämä ole ristiriitaista? Eikö viattomuuden säilyttämiseksi ja suojelemiseksi kannattaisi sulkea muu maailma ulkopuolelle ja keskittyä työssään esimerkiksi eläimiin ja lapsiin?
Olen miettinyt, millainen kyky sulkea itsensä maailmalta tarvitaan, jotta pystyy luomaan kauniita sävellyksiä ja sanoituksia viattomuudesta. Onko se kuin näkymätön verho joka kulkee mukana kaikkialla?
Ja kun tiedostaa tuon tuskan, kasvavan lapsen kokeman pettymyksen siitä, ettei maailma ollutkaan yhtä kaunis ja viaton kuin suomalainen sysimetsä lapsuudessa hyvän ystävän seurassa, voiko sitä enää koskaan karistaa mielestään?
Ville Valo sanoi rakastuttuaan, ettei hän pysty luomaan kappaleita kuten haluaisi, koska on liian onnellinen. Onni ja rakkaus tappaa tuskan, joka synnyttää luovuuden parhaimmat palat... Täyttymättömäksi jääneen rakkauden tai syvän surun sisimmässä.
Onko taiteilijan ikuinen osa tässä maailmassa kokea elinikänsä se tuska?
Olemme turmeltuneita kaikki, mutta olisi mukavaa löytää itsestään tuollainen viattomuus jolla luoda kaikenlaista. Onneksi heidänlaisiaan on vielä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kirjoitus. Pätee moneen asiaan ja alaan - ei ainoastaan musiikkiin. Eiköhän kaikki omalla tavallansa joukossa tuolle kohtalolle altistu.