Hypoteettinen kysymys:
Työpaikallasi kuntoutuskodilla (mielenterveysasiakas) on yksi asiakas kadonnut ja hänen pelätään tehneen itsemurhan. Miten autat yhteisöä ja yksittäisiä asiakkaita?
Työpaikallasi kuntoutuskodilla (mielenterveysasiakas) on yksi asiakas kadonnut ja hänen pelätään tehneen itsemurhan. Miten autat yhteisöä ja yksittäisiä asiakkaita?
Vastaukset 4
Vanhimmat
avoimesti ja tasavertaisena ihmisenä. Kaikenlainen salailu ja peittely/kaunistelu vain pahentaa asiaa. Kuntoutujat pääsevät asiasta joka tapauksessa tavalla tai toisella perille.
Voit myös ilmaista oman huolesi ja mahdollisen osanottosi rehellisesti - kenelle tahansa on tärkeää, että välitetään ja pidetään ihmisarvoisena kaikin tavoin. Itselläni jonkun verran kokemusta vastaavantyyppisistä tapauksista, avoin linja on paras (tietysti vaitiolovelvollisuus yksityiskohdista huomioon ottaen).
Usein tällaisissa tilanteissa myös potilastoverit hiljentyvät muistelemaan kadonnutta/vainajaa, surullisuudestaan huolimatta kauniita tilaisuuksia.
Olen samaa mieltä että avoin puhuminen asioista helpottaa ahdistusta kun voi purkaa tuntojaan yhdessä työntekiöiden ja toisten asiakkaiden kanssa (vertaistuki) Joksinen varmaan voi omalle kohdalleen kuvitella tilanteen että mielenterveys on järkkynyt. Emme varmaankaan halua että sen vuoksi eristettäisiin normaalista elämästä pimittämällä tietoa joka kumminkin koskettaa koko yhteisöä. Voiko edes luottaa enää työntekiöihin jos huomaa että ei olla rehellisiä. Tavan voi tietysti valita miten asian kertoo ja sen että on tukea saatavissa asian käsittelyyn. Olen huomannut että asiakkaita ei kunnioiteta eikä pidetä tasa-arvoina muiden ihmisten kanssa. Eräässä kuntoutuskodissa jopa sanellaan keneen saa olla yhteydessä. Minusta se loukkaa kyllä ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta. Voiko tuollaista edes laillisesti tehdä, ottakaa kantaa
Mietin tuota että miten menee vastuu jos kuntoutuskoti kieltää asiakasta ottamasta yhteyttä esim. kuntoutujan entiseen omahoitajaan johon on syntynyt hyvä ja luottavainen suhde. Jos hän tuntuu turvalliselta ja hänelle on helppo puhua vaikkapa itsetuhoisuudesta ja pyytää apua hätäänsä. Voiko kuntoutuskoti vain omista itsekkäistä syistä estää syntyneen ystävyyssuhteen. Tiedän että ammatillisuuteen kuuluu välimatka asiakkaan ja hoitajan välillä. Olemme kumminkin inhimillisiä ihmisiä niinkuin asiakkaammekin ovat. Ja en ole ainut joka on jatkanut yhteydenpitoa asiakassuhteen päätyttyä, koska aidosti voi pitää jostain ihmisestä niin paljon että haluaa tukea ja auttaa omalla ajallaankin ( sitä kai sanotaan vapaaehtoistyöksikin) Ymmärrän jos siitä on kuntoutumiselle jotain haittaa että silloin ei pidetä yhteyttä mutta harvemmin kai hyvä ystävyyssuhde esim. entiselle koulukiusatulle voi olla pahaksi, mielestäni se vain pönkitsee hänen itseluottamustaan jos ystävyyssuhteet säilyy ja hän tuntee itsensä tärkeäksi ihmiseksi eikä aina tule hylätyksi.
aina ei ole niin selvää se, mihin asti amm. vastuun voidaan katsoa jatkuvan. Itse jokainen joutuu omalla kohdallaan pohtimaan tuota vastuukysymystä ... omat resurssinsa ja oma rajallisuutensa on myös siinä hyvä ottaa huomioon, eikä alkaa kantaa liiaksi "yksinään" muiden taakkoja harteillaan. Kaikkia ihmisiä, kun ei voi pelastaa :) ...