Vinkkejä, kommentteja?

Huomaan, että sinulla on hyvin paha olla. Totta on, että viina auttaa vain hetken ja sen jälkeen tulee vielä huonompi olo.

Sinulla on ollut vaikea elämä ja sinua on kohdeltu huonosti, vaikka jokainen lapsi on ansainnut turvallisen ja rakastavan kodin, huolehtivat ja hyväksyvät vanhemmat. Tiedän, millaista se on, sillä minuakin on kohdeltu huonosti ja nuo kaltoinkohtelijat olivat oman perheeni jäseniä. Siksi se satuttaa niin paljon.

Kuitenkin, vaikka ei siltä tuntuisikaan, maailmassa on paljon hyviä ja huolehtivia ihmisiä, aikuisia, jotka tuntevat myötätuntoa sinua kohtaan. Juuri tällä hetkellä sinusta ehkä tuntuu, ettei sellaisia ole, mutta heitä kuitenkin on.

Neuvon sinua - minullakin on viisitoistavuotias lapsi - ota aloituskirjoituksesi paperille ja mene huomenna koluterveydenhoitajalle, kuraattorille tai luokanvalvojallesi ja näytä se heille/hänelle. Tuon aikuisen tehtävä on auttaa sinua. Ehkä hän ohjaa sinut lääkäriin tai sinut pelastetaan johonkin turvalliseen paikkaan, jossa sinusta huolehditaan, sinua aletaan hoitaa, masennukseesi puututaa, sinua autetaan. Tahdon, että sinusta tulee samanlainen iloinen ja valoisa kuin lapseni on. Sinusta voi tulla sellainen, kun sinusta huolehditaan ja ainua autetaan, pääset turvaan.

Ota saamasi apu ja hoito vastaan. Sinun ei tarvitse tuntea yhtään häpeää itsestäsi tai tilastasi. Et ole syyllinen siihen, vaan ne ihmset, jotka ovat olleet sinulle pahoja.

Voimia sinulle! Riittää, kun jaksat huomiseen. Enempää ei tänään tarvitse jaksaakaan. Oli hyvä, kun jaksoit kirjoittaa tänne ja muotoilla tunteesi sanoiksi. Moni täälläkin tuntee myötätuntoa sinua kohtaan, mutta on vaikeaa aivan konkreettisesti autta palstan välityksellä. Älä satuta itseäsi enempää, vaikka se viekin pahaa oloa mielestä kehoon.

sillalta junan eteen tai viiltää ranteet auki. Joudun joskus kulkemaan tiellä tai sillalla jonka ala puolella kulkee rautatie, hidastan joskus sen kohdalla ja haluan jäädä odottamaan junaa ja hypätä junan alle. Vähän kauempana on sitten kävelytie joka menee rautatiesillan ali, oon joskus lähtenyt kävelemään sinne, oon niin hullu että istuin siinä rautatiellä ja välillä kävelin reunalla, mutta kun tuli juna niin mulle tuli pupu pöksyyn ja menin pensaan taakse piiloon enkä uskaltanu hypätä junan alle. Odotin seuraavaa junaa ja kun se tuli halusin hypätä, mutta rohkeus ei riittänyt se juna kulki vaan kovalla vauhdilla ohi ja olin vaan vieressä pensaan takana piilossa. Lähdin sitten kotiin ja kun kävelin pois tuli vielä kolmas juna. Se oli pelottavaa. Kun näin millä vauhdilla ne junat kulkivat ja miten kova ääni lähti kun ne ajoivat ohi pelotti tosi paljon. Se tapahtui yli vuosi sitten. En uskalla kyllä tehdä itsemurhaa kun en tiiä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu ja kuolema pelottaa. Saattaa joutua itsemurhan jälkeen jopa helvettiin, sitä ei voi tietää. Ei kannata sinunkaan tehä itsemurhaa, pitää vaan tottua siihen että elämä on nyt vaikeaa ja kestää, sä oot vasta 15 sulla on vielä koko elämä edessä, jäisit katsomaan mitä elämä tuo tullessaan? Koska voi tapahtua ihan mitä vaan kun tulevaisuudesta ei voi koskaan tietää. Sulle voi tulevaisuudessa tapahtua paljon hyvääkin.

Tietänet suunnilleen sitä elämänkulkuasi ja tapahtumia, tosiaan, mikä on tehnyt sinulle nyt tämmöisen masennuksen puhkeamisen. Ollet jotensakin loppuun palanut kaikkien lapsuuden vaiheittesi jälkeen. Millainen muuten isäsi on, tuletteko kohtuullisesti juttuun?

Ekana tuli minulla mieleeni sanoa se, että tuo 15 v on sellainen ikä, että on elämässä ollut mitä tahansa, vastoinkäymistä, kriisiä, hyviä asioita, läheisyyttä/ehjää perhe-elämää... niin joka tapauksessa tuossa iässä tulee pahoja oloja ja masennusta. Lohduttaako sinua, että kaikki tunteesi ja tuskasi ovat nyt erityisen voimakkaina tuon murrosikäsi tähden. Olet sekä lapsi että aikuinen! Viheliäinen tilanne, muistan masta itsestäni. Todella tuskaisaa oli minullakin; oli oikeasti ns. syytäkin siihen, mutta lisäksi hirveän heikko ja raskas oli olo tuon iän vuoksi. Sehän kuuluu kehitykseen, että murrosiässä myllertää, siksi toivon, että jaksaisit nähdä vähän tämän ajan yli. Tietänet, etten tarkoita murrosiällä pelkkää fyysistä puolta, vaan se on paljon laajempi juttu; siihen liittyy vahvoja tunteita ja tunteiden muutoksia, niiden heilumista. Synkyyttä ja jaksamattomuuden tunnetta. Itsekin muistan noin, elämäni oli ihan tukossa, enkä yhtään tiennyt mitä tekisin ja mihin ryhtyisin. Kouluakin jatkoin lukiossa vain siksi, kun en käsittänyt mitä tehdä, elämälläni, minulla. Hirveän raskasta oli käydä lukiota tässä myllerryksessä. Siksipä todella toivon, että saat apua ja tukea jollakin lailla tähän elämäsi hetkeen, jotta jaksat koulussa. Koulu on tässä nyt sinun tärkein työmaasi. Toivon sinulle sopivia ystäviä sekä mielellään moniakin ihmissuhteita omasta suvustasi. Jos ikinä uskallat, niin ole avoin ja puhu ääneen, että voit huonosti, et meinaa jaksaa. Älä ainakaan häpeä masennustasi ja surullisuuttasi. Itse muistan, että häpesin. En kertonut kenellekään, mitä minulle oikeasti kuului.

Uskon, että pääset tämän pahantuntuisen vaiheen ohitse, mutta älä jää yksinään pakertamaan, se olisi kohtuuton vaatimus sinun voimillesi nyt. Itse aikoinaan sain jotenkin lukion käytyä ja sitten minulla oli kova halu suoraan työelämään. Mutkan kautta se sitten vaiheittain järjestyi. (Olen jo aika vanha henkilö.) Sitten vähitellen omiin oloihin muualle muutto ja omien uusien ystävien löytyminen oli se, mikä alkoi tasoittaa elämääni. Yritin kovasti ja pärjäsin työssä, mikä myös osaltaan auttoi. Tosin terapiaa ja lääkettäkin tarvitsin, siitä kaikesta oli apua. Tulin sitten uskoon 25-vuotiaana ja se oli erittäin ratkaisevan hyväksi jaksamiselleni, sillä traumatisoitunut ihminen todella olin ja olen. Pärjään! - Uskon, että sullä lähtee paremmin ja rukoilen puolestasi. Etsi apua ja ystävyyttä ja jos mahdollista, älä ohita isääsi ja muita sukulaisia. Jolleivat ne nyt tunnu sopivilta, löytänet joitakin neutraaleja ihmisiä avuksesi. Löytäisitkö mistään tavoittavaa seurakunnallista nuorisotyötä, jonne voisit mennä. Sellaisissa paikoissa on ihana saada puhua, ne ihmiset ymmärtävät kauheasti ja rakastavat; näin aikoinaan itse ihan tyrmistyin siitä mitä avautui. Positiivista ja voimaannuttavaa. - Äh, tuli pitkästi tekstiä. Väsyttää niin. Hyvää yöunta sinulle ja suuret halaukset tältä tädiltä!

Tuo asia, että et saa nukuttua on aika paha! Se nimittäin pahentaa ihan kaiken, miltä elämäsi tuntuu ja näyttää! Tietänet, että väsyneenä ja nukkumattomana ihminen on kuin 'juovuksissa'. Ja unettomuus lisää ihan kaikkea psyykkistä pahaa oloa. Mielestäni et voi oikein jatkaa näin. Kuten joku jo sanoi, menet heti terkkarille tai suoraan lääkärille ja pyydä lääkitystä nyt ensin yöksi. Kun kauan valvoskelee, se murtaa psyyken. Luulen, että siitäkin tässä on kyse. Emme voi tiedää, miksi et saa nukuttua, mutta hae siihen apua, jooko. Itsellänikin oli iässäsi ihan mahdoton saada nukuttua, aloin tuolloin ottaa sen aikaisia rauhoittavia lääkkeitä lääkärin ohjeiden mukaan ja niin sain nukuttua yöni, mikä taas paransi mahdollisuuksiani päivän tehtävissä ja velvoitteissa, sekä ihmissuhteissa toimimiseen eli kyseessä oli vain koulukaverit päiväaikaan.

Menisitkö oikein pian hoitajalle tai lääkärille ja kuten sinulle jo sanottiin, ota oma tekstisi mukaan ja lue se siinä, kun "esittelet" vaivasi! Tulet saamaan apua, kyllä.

kahvin, teen, energiajuomien tai kolajuomien muodossa, luovu siitä täydellisesti.

Juotko kahvin lisäksi energiajuomia? Minun pojallani ne aiheuttivat unettomuutta. Kun energiajuomien lipitys loppui, unet palautuivat.

,koska olet masentunut ja itsetuhoinen, lääkkeet auttaa ja ne pitää aloittaa alussa ettei tilanne kroonistu,ja pahene.