En oikein tiennyt, mille osastolle tämän laittaisin, joten tämä vaikutti parhaimmalta.
Olen aivan herkkis sekä omiin että muiden tunteisiin. Osaan hyvin tunnistaa toisten ihmisten mielialoja ja mennä niiden mukaan, joka on hyvä asia. Mutta siinä kohtaan, kun se vaikuttaa käytökseeni hyvin paljon niin ei ole enää hyvä. Kun mieluummin itse jään kakkoseksi, jotta se toinen voittaa ja saa sen hyvän fiiliksen. Työelämässä jään jalkoihin, kun annan "paikkani" toisille miettien liikaa miltä niistä tuntuis jos saisivat esim. palkan korotuksen mun sijaan. Ja sitten kotona itken, kun nämä eivät edes kiittäneet mua teostani. Tämä oli aika kärjistetty esimerkki. Mutta otetaans oikea esimerkki. Muistin kaverini synttärit, ainoana kaveriporukastamme, ja tekstiviesti rumpan jälkeen sain ison kasan väkeä koolle, mutta vain muutama oli tekemässä itse lahjaa. Josta suurin osa oli mun tekemää tai ideoimaa. Kun lahja oli valmis ja saavuttanut sankarin, niin nämä muut olivat saaneet soiton tältä sankarilta vuolain kiitoksin sillä aikaa, kun minä katsoin kotona mailia ja kännykkää vuorotellen odotellen kiitosta. Kuulin näistä soitoista vasta viikon päästä. Ei kukaan ollut huomannut sanoa sitä, että minä olin idean takana. Eikä mielestäni olisi ollut "oikein" jos olisin soittanut ja kehunut sen olevan MINUN ideani. Joten tyydyin siihen, että sain kiitokset vain muiden kautta. Järki sanoo, että eihän se ole pääasia että kuka sen keksi tai aloitti, vaan tärkein on se, että sankaria muistettiin. Mutta mutta. Kyllä se silti hiukan otti sydämeen. Tuntuu välillä, että oon aivan liian herkkis.
Olen aivan herkkis sekä omiin että muiden tunteisiin. Osaan hyvin tunnistaa toisten ihmisten mielialoja ja mennä niiden mukaan, joka on hyvä asia. Mutta siinä kohtaan, kun se vaikuttaa käytökseeni hyvin paljon niin ei ole enää hyvä. Kun mieluummin itse jään kakkoseksi, jotta se toinen voittaa ja saa sen hyvän fiiliksen. Työelämässä jään jalkoihin, kun annan "paikkani" toisille miettien liikaa miltä niistä tuntuis jos saisivat esim. palkan korotuksen mun sijaan. Ja sitten kotona itken, kun nämä eivät edes kiittäneet mua teostani. Tämä oli aika kärjistetty esimerkki. Mutta otetaans oikea esimerkki. Muistin kaverini synttärit, ainoana kaveriporukastamme, ja tekstiviesti rumpan jälkeen sain ison kasan väkeä koolle, mutta vain muutama oli tekemässä itse lahjaa. Josta suurin osa oli mun tekemää tai ideoimaa. Kun lahja oli valmis ja saavuttanut sankarin, niin nämä muut olivat saaneet soiton tältä sankarilta vuolain kiitoksin sillä aikaa, kun minä katsoin kotona mailia ja kännykkää vuorotellen odotellen kiitosta. Kuulin näistä soitoista vasta viikon päästä. Ei kukaan ollut huomannut sanoa sitä, että minä olin idean takana. Eikä mielestäni olisi ollut "oikein" jos olisin soittanut ja kehunut sen olevan MINUN ideani. Joten tyydyin siihen, että sain kiitokset vain muiden kautta. Järki sanoo, että eihän se ole pääasia että kuka sen keksi tai aloitti, vaan tärkein on se, että sankaria muistettiin. Mutta mutta. Kyllä se silti hiukan otti sydämeen. Tuntuu välillä, että oon aivan liian herkkis.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jos se kiitoksen saaminen merkitsee sulle liikaa? Eikö asioiden tekemisen takana olisi hyvä olla aito halu tehdä niitä? Ei se saako niistä kiitosta vai ei.
hänellä on aito halu tehdä niitä, uskoisin, kuka haluaisi jäädä kiitoksetta jos on puurtanut niin paljon sen eteen. Hajoavan pientä osaa ei haittaa jäädä täysin pimentoon, vaikka olisi tehnyt vaikka kaiken itse, mutta muut saavat kunnian. Aivan inhimillistä on tarve saada pientä kiitosta.