Miten sen voisin sanoa, niin, että ymmärtäisit ihan oikeasti. Useinmiten selitykset kääntyvät päälaelleen ja rehellisyys palkitaan yhä suuremmalla ihastuksella. Ehkä nykyisin totuus on katoava luonnonvara?
Miten voit ajatella, että olisin kaunis, jos se merkitsisi että olisin vain lainaa? Mitä on se kauneus, jota löydät sisältä? Onko se ne haavat, jotka jäävät häneen, joka ei mistään mitään tiedä? Valheet, joita toiselle syötetään? Mitä jos se olisit sinä? Olisinko enää kaunis?
Olen ihana, mukava ja tahtoisit enemmän. Miksi?
Millainen ihminen elää valheessa, pettää heidät, jotka häneen eniten luottavat? Millaisen ihmisen toivoisit viereesi, edes hetkeksi?
Sillä se mitä haluat,
on pelkuri vailla omaatuntoa.
Ihminen, joka ei rakasta rehdisti ketään.
Ihminen, joka voi valehdella sinisinsilmin
heillekkin, jotka hänet ovat tunteneet pidempään kuin sinä.
Miten siis voisit tietää, koska hän kertoo sinulel totuuden, eikä vain sen mitä haluat kuulla?
Jos ajattelet järjellä. Tahtoisitko oikeasti vierellesi sellaisen, joka nauraa kanssasi ja illalla nukahtaa hänen viereensä.
On erehdyksiä,
mutta suurin on se,
että luulet minun olevan jotain paljon enemmän.
Toivon,
ettet valhetele itsellesi
ja nosta minua jalustalle.
Sillä en ole sen arvoinen
enkä sinne kuulun.
Ole iloinen,
ettet ole minun.
Sillä jos olisit,
olisit nyt hän.
Miten voit ajatella, että olisin kaunis, jos se merkitsisi että olisin vain lainaa? Mitä on se kauneus, jota löydät sisältä? Onko se ne haavat, jotka jäävät häneen, joka ei mistään mitään tiedä? Valheet, joita toiselle syötetään? Mitä jos se olisit sinä? Olisinko enää kaunis?
Olen ihana, mukava ja tahtoisit enemmän. Miksi?
Millainen ihminen elää valheessa, pettää heidät, jotka häneen eniten luottavat? Millaisen ihmisen toivoisit viereesi, edes hetkeksi?
Sillä se mitä haluat,
on pelkuri vailla omaatuntoa.
Ihminen, joka ei rakasta rehdisti ketään.
Ihminen, joka voi valehdella sinisinsilmin
heillekkin, jotka hänet ovat tunteneet pidempään kuin sinä.
Miten siis voisit tietää, koska hän kertoo sinulel totuuden, eikä vain sen mitä haluat kuulla?
Jos ajattelet järjellä. Tahtoisitko oikeasti vierellesi sellaisen, joka nauraa kanssasi ja illalla nukahtaa hänen viereensä.
On erehdyksiä,
mutta suurin on se,
että luulet minun olevan jotain paljon enemmän.
Toivon,
ettet valhetele itsellesi
ja nosta minua jalustalle.
Sillä en ole sen arvoinen
enkä sinne kuulun.
Ole iloinen,
ettet ole minun.
Sillä jos olisit,
olisit nyt hän.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ehkä sinun olisi aika alkaa olemaan "jotain enemmän". Sille joka odottaa sekä itsellesi. Arvostaisit itseäsi, etkä antaisi huonolle itsetunnolle sijaa. Olisit luotettava. :)
sopiva. upeasti kirjoitettu
juttu :(
Jos on toiselle tärkeä, niin sillä ei ole merkitystä oletko täydellinen vai et. Sellaista ajattelevaa ihmistä ei ole joka ei koskaan valehtelisi, pelkäisi tai soimaisi itseään omista tekemisistään niin ei taida olla olemassakaan. Sinä ainakin ajattelet ja ehkä se riittää myös sille toiselle. Rakkaus voittaa ja elämässä asiat jostain kummasta syystä vaan järjestyvät tavalla tai toisella.
ja ymmärrä.
Valehtele ja pakene, jos et näe muuta ratkaisua.
Käännä selkäsi ja katseesi ja sulje korvasi,
jos en ole sinun arvoisesi.
Petä luottamukseni, riko kaikki lupauksesi
ja jätä minut yksin
jos se on sitä jota haluat,
mutta älä koskaan unohda, että joku sua tulee aina rakastamaan ihan sinuna itsenäsi.
Nostanko jalustalle? Ei se ole se kysymys. Kysymys on painatko sinä itseäsi alas?
Ihminen on enemmän kuin tekojensa summa.
Suurin osa ihmisistä joutuu joskus satuttamaan toisia. Kun kanssakäymisessä ollaan, se on se vastuu mikä pitää ottaa. Niin olen tehnyt minäkin. Mutta itse voit valita, että teet sen parhaalla mahdollisella tavalla. On minunkin täytynyt tehdä haava johonkin, jossa on ennestään niitä jo ihan liikaa. Se murentaa. Mutta sen vastuun on ottanut jo silloin kun on päättänyt olla olematta erakko. Ja haava ei ole sama kuin kylmä hylkääminen.
Murennun sen vuoksi kerran päivässä. Mutta se on minun vastuu.
Mutta määrittääkö se sitä kuka olen?
Jos se olisin minä? On kahdenlaisia valheita. On niitä, joita kerrotaan, koska ei välitetä. Ja niitä, joita kerrotaan koska ei uskalleta kertoa millaisia oikeasti ollaan.
Toinen sattuu, toisen ymmärtää. Ei kukaan ole valmis ihminen. Yhdessä saa opetella.
Vuosi sitten en olisi pystynyt kertomaan niitä asioita, joita voin kertoa nyt. Olisin valehdellut ja väittänyt muuta. Vain koska en olisi pystynyt sanomaan. Ei se ole pahantahtoista.
Tahtoisit enemmän, miksi? Sen kun tietäisin itsekin, se ei ole asia mitä voi selittää järjellä. Mutta jos yritän, sille on tuhansia syitä. Ensinäkin se, että näen tuon läpi.
Kai se syy yksinkertaisesti on sellainen, että voisin ajatella olevani kanssasi ikuisuuden, ja se tuntuisi hyvältä. Kanssasi voisin olla onnellinen ilman mitään muuta. Voisin vaikka elää kanssasi katuojassa ja iloita jokaisesta päivästä ja ajatella, että olen maailman onnekkain ihminen kun saan viettää ne sinun kanssasi.
Millaisen ihmisen toivoisit viereesi, edes hetkeksi? Ehkä sellaisen, joka näkisi etten ole paha ihminen enkä tarkoita pahaa, jos kertoisin nuo samat asiat, mitkä sinä kerrot itsestäsi.
Joka uskoisi minuun. Ja ymmärtäisi niitä asioita, mitä kerron.
Miten siis voit tietää koska hän kertoo sinulle totuuden eikä vain sen mitä haluat kuulla? Entäpä haluaisitko sinä viereesi ihmisen, joka tietää milloin kerrot totuuden?
Yritän olla valehtelematta, mutta olen todella hyvä siinä. Varmasti ihan yhtä hyvä kuin sinä. Valheet tunnistaa vain toinen valehtelija.
Eikä se ole huono pohja totuudelle.
Olen joskus kirjoittanut tänne toisen ihmisen sängystä. "Nauraa kanssasi illalla, nukahtaa hänen viereen" Nämä sanat, lauseet, asiat satuttaa. Mutta ne ymmärtää, koska on itse tehnyt samalla tavalla.
Olen yrittänyt tehdä myös tuota. Ajatella, että en ole arvoisesi ja sen turvin voisin valita pakotien.
Voit valita sen pakotien, jos oikeasti haluat. En estä, jos se valinta sinua helpottaa. Mutta jos sen valitset, valitset sen tietäen, että tasan tarkkaan ansaitset jokaikisen korokkeen, jossa olet.
En olisi, en olisi nyt hän, tiedät sen itsekin. Seuraavan kerran kun väität tuollaista, tipahdat puoli koroketta :)
Et sinä mihinkään tipahda. Minä saan tykätä sinusta, onko se niin vaikeaa tajuta. Minun sydämelleni sinä olet jotain täydellistä. Ymmärrän ja tiedän, että sinussa on omat virheesi, mutta minä saan silti kokea ne hellyyttävinä.
Uskoisit sen, että en ole niin tyhmä, että en näkisi mitään. Ja kuka nyt tuollaisesta asiasta itselleen valehtelisi.
Ja anteeksi siitä, että kirjoittelin joskus tänne jonkun toisen kotoa. Ei se tuntunut silloinkaan oikealta, mutta halusin kirjoittaa.
Kirjoitit tuon yöllä, en tiedä tuntuuko sinusta vielä samalta. Toivottavasti tuo ainakin puhdisti vähän ilmaa sisältäsi. On hyvä sanoa, jos on tuollaisia ajatuksia.
Ja jos sitä pelkäsit, niin et saa mitään extra-ihanuus-pisteitä totuuden kertomisesta :) Totuuden kertominenhan on oletus, niin sovitaan, että siitä ei saa pisteitä :) Jos haluat tarran, mene hammaslääkäriin :D
sama hänelle suoraan? Minä ainakin olisin otettu tuollaisesta kirjoituksesta ja ymmärtäisin.
"Kai se syy yksinkertaisesti on sellainen, että voisin ajatella olevani kanssasi ikuisuuden, ja se tuntuisi hyvältä. Kanssasi voisin olla onnellinen ilman mitään muuta. Voisin vaikka elää kanssasi katuojassa ja iloita jokaisesta päivästä ja ajatella, että olen maailman onnekkain ihminen kun saan viettää ne sinun kanssasi."
Täsmälleen noin itsekin ajattelen hänestä.
Tuo tekstisi saattaisi olla minulle. Siinä on sellaista, mutta varma en voi olla. Siksi toivoisin, että kirjoitat tuon minulle/hänelle suoraan. Mikään muu ei tätä nyt voi liikuttaa eteenpäin, kuin se että uskallat ja haluat sanoa nuo asiat minulle itselleni.
suoraankin. En noilla sanoilla, mutta ehkä samat ajatukset välittyivät..
sitten se en taidakaan olla minä. En ainakaan muista, että olisit tuollaista kirjoittanut minulle. Saanko kysyä, kuinka pitkäaikainen juttu on kyseessä?
mitä tuo "juttu"-sana pitää sisällään, mutta pitkä. Vuosia.
Lisään vielä vastaukseeni aloitukseen, että vaikka saattaa joskus vaikuttaa siltä, että en ajattele mitään :) Niin yleensä ajattelen aina pahinta. Vaikkein pessimisti olekaan. Eli minun suhtautumisessani on jo otettu huomioon pahin mahdollinen vaihtoehto ja suhtaudun tilanteisiin sen pohjalta, en vaaleanpunaiset lasit -pohjalta, vaikka se voi siltä näyttää. Vaikka varmaan joskus peitän vähän sitä, miltä tuntuu. Haluan mielummin muutenkin olla iloinen kuin surullinen.
Mutta kuitenkin. En ajattele sokeasti.
Syntyi pimeys
päälle minun maan
se syntyy
kun valo katoaa.
Katsot kaunista
jota ei olekkaan.
Kauneinta
päällä maan.
Kunnes
satuu taas.
Mieti tarkkaan
mistä haaveilet
mihin painat pääsi
ja itket ikäväsi.
Valheet,
joihin verhotaan sinutkin,
ovat niin suloisia.
Tule,
tule vaan.
Kyllä minä osaan
kutsua kuolemaa.
Syntyi kauneus
minun maailmaan.
Se syntyy
kun sielu
paloista kootaan.
Niin vajaa
ei valmis ollenkaan.
Se kutsuu koskemaan
kunnes
sattuu taas.
Tule,
tule vaan
kyllä minä osaan
kutsua..
Kutsua
sinua
Värit eivät koskaan katoa
ne säilyy pimeässä
Ollaan sitten öisin vaikka kissoja
nähdään eteemme
näen sinut silmät kiinni
Löysin sinut
yrittäessäni juosta sinua karkuun
juoksit minua karkuun samaan paikkaan
Maailma vuodatti värinsä ympärillesi
Olen sekaisin yhteentörmäyksestä
Sateenkaaria ja tähdenlentoja
Pitää varoa mitä toivoo,
se voi toteutua.
Jonkun olisi pitänyt soittaa ambulanssi
Me makaamme mielummin maassa
Älä juokse enää
En jaksa lähteä sinua karkuun
jotta voimme taas kerran päätyä tähän
Saanko tulla lähemmäs
Saanko mennä kauemmas
Saanko
Saanko
Saanko tulla silmät kiinni
Laitatko silmäsi kiinni
Makaatko paikallasi
Jos ryömin ohi,
mutta väsyn kohdallesi
Haluan kokeilla
mitä sinulla on käsissäsi
minkä ilmeen suusi muodostaa
Tulen niin lähelle,
että valheet ei mahdu väliin
ne pakenee ympärille
ja kietoo tiukempaan syleilyyn
pidän sinusta kiinni
et voi hukkua
mihin se kauneus katoaisi
ei mihinkään
sanoinko etten pelkää hirmumyrskyjä?
kävelen omieni perässä laittaen tavaroita paikoilleen
Sattuu sen verran kuin puristan ranteestasi
Enkä ole pahoillani
Ja taas makaamme ruohikolla
Lupaan etten katso sinne minne et tahdo
pidän silmät kiinni
haluan koskea kaikkialle
lupaan, kosken hellästi
laitan palat vääristä kohdista oikeille paikoille.
Korjaan sinut
Korjaa minut
Saat minun sydämeni
Jos saan sinun sydämesi
mutta tuskin minulle kuitenkaan, vaikka jotain sopivaa onkin. En halua täällä toivoa jonkun näinkin kauniin viestin olevan minulle, jos kuitenkaan mitään ei toisesta kuulu tuolla ulkona.
Toivottavasti löydät kohteesi ja kerrot nämä ajatuksesi myös irl.
vaan, että ei pitäisi heittäytyä ajattelemaan niin, että jos ei mitään kuulu toisesta, se tarkoittaa automaattisesti jotain negatiivista tunteisiin nähden. Ei ihmiset aina esimerkiksi uskalla ottaa yhteyttä. Pitää antaa myös toiselle se lupa olla uskaltamatta eikä vain itselleen.
Ja myöskin se harvoin tarkoittaa mitään, vaikka olisi itse ollut se, joka on viimeksi ottanut yhteyttä. Koska oikeassa elämässä se ei aina mene vuorotellen. Eihän se mene esimerkiksi kavereidenkaan kanssa aina niin.
Eli pitää antaa toisenkin olla yhtä huono yhteydenotoissa jne. kun itsekin mahdollisesti on.
Tuosta aloitusviestistä päätellen sinulle on sanottu jotain positiivisia asioita, joten usko ne. Älä käännä niitä negatiivisiksi, jos oikeassa elämässäkään se sinun ihmisesi ei ole antanut viitteitä, että ajattelisi niin. Jos ei hyvää saa keksiä omasta päästään, niin ei saa pahaakaan :)
sellainen saa ihmisen näkemään kauniin totuuden toisesta, tarpeeksi vahva rakkaus saa sen muuttumaan totuudeksi. Kokeile, voit yllättyä. :)
on niin paljon parempaa, kuin minussa?
Muutenhan olisit minun kanssani.
Tuntuu vain pahalta kun koitat syyllistää minua siitä että rakastuin sinuun. Luuletko, etten minä ole siitä tuntenut syyllisyyttä jo ilman sinun syyllistämistäsikin?
Arvaa miltä se tuntuu, että vaalin muistoa meistä sillä aikaa kun sinä jaat sen jalustan jo jonkun toisen kanssa. Kyllä minä olisin ihan itse nostanut itseni sinne samalle jalustalle. Sinne mihin olen aina halunnutkin.
jos olet oikeassa, en halua sinua tuollaisena. Susta on enempään. Et itsekään usko sitä, mutta susta on, mä tiedän sen.
Mutta olen nähnyt sut niin onnettoman näköisenä, että en usko myöskään tuohon, että se on sitä sun toiveitten elämää. Sun olemus ei valehtele mulle, vaikka sä et sanois mulle sanaakaan. Sun ei tarvitse.
En mä ole väittänytkään, että haluan jotain täydellistä. Ihanaa ja mukavaa on helppo rakastaa, mutta sä olet välillä hankala ja rasittava, vaikea selkoinen ja epäluuloinen. Silti tai siksi kuitenkin haluan sut.
Mä pelkään, että sä itse ET ajattele olevasi paljon enemmän. Ensimmäisen kerran kun sut näin, tajusin, että sussa on potentiaalia niin paljon, mutta jotenkin pidättelet itseäsi. Sun vain pitäisi jotenkin avautua elämälle enemmän.
Onni ei ole niin vaikea laji, etteikö sitä voisi löytyä. Sä taidat itse pelätä, että jos sä kasvaisit ihmisenä lisää, muut jäisivät jalkoihin, mutta ei se niin ole.
Jotenkin pelkäät elämää. Pelkäät satuttavasi toista ja sitten ajattelet itsesi pahaksi. Ei sellaista taakkaa tarvitse ottaa, ei elämää tarvitse elää peläten joka mutkaa. Sä pidättelet itseesi niin hyvässä kuin pahassakin. Pelkäät, ettei toiset pysty suojautumaan sulta tai että satuttaa itsensä sun kanssa. Jokaisella on omat voimavarat. Ei sun tarvi kantaa toistenkin puolesta asioita, ja asettaa heidän rajojaan.
Tiedän, että sä olet kunnianhimoinen, mutta myös välillä melko armoton itseäsi kohtaan.
Mun elämän erehdykset on isoja ja mittavia. :)
Mutta en mä tossa ole erehtynyt. Sun on vaikea rakastaa, koska sun on vielä vaikeampaa ottaa rakkautta vastaan. Kyllä sä olet sen arvoinen ja enemmänkin. Ja se ei sitä muuta, että sä et itsekään oikein usko siihen. Epäilet itseäsi, etkä oikein luota muihin sitten.
Siitäkin pääsee pienin askelin pois, kun pitää suunnan selvänä ja jaksaa nousta kompuroinnin jälkeen ylös.
jonkun vihjeen, että kenelle kirjoitat? Vaikka joku teidän yhteinen muisto? Tai tuossahan tulikin jo joitain, mutta silti nuo asiat saattaisi sopia moneen muuhunkin...
nettivihjeet? Mitä merkitystä? Ja elämässäkään ei välttämättä tarvi vihjeitä. Miksi pitäis?
Voi vain kokeilla tai kysyä. Ei tarvi mitään vihjeitä. Ilmankin pärjää hyvin. Ei kaikkea tarvi aina varmistella ja vakuuttaa.
Ei meillä ole yhteisiä muistoja oikeastaan mitään. Moneen nuo sopii, ja ihmiset on pohjimmiltaan aika samanlaisia. Ota kohdalles jos haluat, jos et halua, niin et ota. Niinhän se menee oikeastikin.
Jos ihminen haluaa uskoa johonkin, se uskoo, vaikka kaikki todistais asiaa vastaan. Jos ei halua, ei miljoonatkaan todisteet auta mitään.
Kirjoitan yhdelle tai monelle. Eikä olla edes samoja ihmisiä enää kuin joskus. Hän on tai oli mulle joskus joku. Mä en. En ole enkä ollut.
pisti ajattelemaan.Liikautit maailmaani.
kirjoitit, mutta olipahan hyvin kirjoitettu. Tekis mieli kopioida se ja lukea jokaikinen päivä. Se sai ainakin mut ajattelemaan asioita vähän erilailla. Olen nainen, joka tarvitsi juuri tuonlaista ravistusta. Kiitos, ken lienetkin.
Kirjoitin sen ihmiselle, jolle myös saman kerroinkin, eri sanoin tosin.
tankkaan tätä kirjoitusta itsekkin...
muutamaan kertaan, kun meni minät & sinät sekasin.
Sit huomasin, että osa oli aloittajan kysymyksiä, joihin hän vastasi.
Löytyi kiva runo.
Siinä sanottiin mm:
Voimme olla valoja toisillemme
ja toistemme loisteessa näemme tien.
Jokainen meistä on siemen,
hiljainen lupaus,
ja aina on kevät.
(Merle Shain)
Aurinkoista päivää!!