Olen yleensä syömättä pävän, tai sitten saan kauhean ahmimiskohtauksen niiin ettei kukaan näe, ja sitten vedän ulostuspillereitä ettei ruoka ehdi imeytyä. Kauheä häpeä ja sellainen 'miksi' olo tulee ahmimisen jälkeen.. Oksentamaan en pysty, syytä en tiedä :( Olen myös ruvennut liikkumaan paljon enemmän, teen joka ilta jotain liikuntaa ja käyn paljon lenkillä. En syö aamulla, koulussa saatan syödä salaattia tai leivän. Kotona syön kerran. eli päivän aikana 1 ateria, jonka pyrin tyhjentämään ulostuslääkkeillä tai kaksinkertaisella liikunnalla ja sitten se koulussa oleva salaatti. Minulla on kauhea lihomisen pelko, ahdistaa heti kun puhutaankin painosta...ja tämä voi kuullostaa niin sairaalta, mutta haluaisin olla kuin anorektikko. laiha, kaunis.. :( Onko tämä bulimiaa? Olen 15 vuotias tyttö, että älkää tuomitko.. en ole kertonut tästä kenellekkään, enkä haluaisikaan.
Minullako Bulimia?
minävaan..
7682
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä nuo oireet viittaavat siihen, että sulla ainakin bulimisia piirteitä on. Paastoat ja ahmit ja käytät kompensointikeinoja, kyllä ne kaikki on bulimian merkkejä :/ Onko sulla sellainen fiilis, että et pysty enää mitenkään lopettamaan tuota toimintaas? Yritä päästä ainakin niistä ulostuspillereistä eroon ettei suolesi ehdi mennä pilalle :( Tiedän että typeräähän sitä näin on neuvoa ja saarnata, mutta yritä ajatella, että jonain päivänä suolesi ei enää toimisikaan normaalisti ja että sen toiminta olisi joko pelkkää ummetusta tai ripulia. Ei kovin kiva ajatus :/ Ainakin mulle on myös tuttua toi että haluaisin olla anorektikko (tai ainakin oli), mutta uskon kyllä anorektikoita kun he sanovat, että siinä ei todellakaan ole mitään hienoa. Ei niin mitään.
Vaikka susta nyt tuntuu, ettet halua kertoa kellekään, niin yritä silti tehdä se, jooko? Onko esim. sun koulun terkkari ok? Tai ootko läheinen vanhempies/jonkun kaveris/mahd. poikakaveris kanssa? Tarvitset kyllä nyt apua, sulla on tosi paha olla ja ei kannata jäädä odottelemaan mahdollisia fyysisiä haittoja mitä tosta voi seurata. Varsinkin jollet oo vielä kamalan kauaa tuota harrastanut niin sulla on hyvät mahkut toipua. Ja vaikka olisitkin jo pidempäänkin toiminut noin niin aina siitä on mahdollista päästä irti. Mutta anyway piti sanomani että hae apua :)
Itse oon 18-vuotias ja 14-16 ikäisenä sairastin akuutisti bulimiaa.. Paastosin, ahmin ja oksensin ruokaa. Häpesin kovasti, enkä pystynyt puhumaan siitä kenellekään. Lopulta vanhempani huomasivat kotona ja ryhtyivät vahtimaan. Järjestettiin yhteisiä ruokailuja ja puhuttiin. Auttoi lopulta oksentamiseen.. Enkä tee sitä enää.
Nyt kun enimmäkseen vain paastoan ja olen suhteellisen tyytyväinen itseeni. Eivätkä ajatukseni pyöri ainoastaan ruuan ympärillä kuten aiemmin.
Yhdyn kuitenkin siihen että kannattaa lopettaa.. Sillä tällä hetkellä mä epäilen, että olen vatsahaavan saanut hankittua itselleni kaikilla tempuilla.. Hävettää nyt taas.. Enkä tahtoisi puhua asiasta kenellekään. Muttei tässä taida muu auttaa :/
Jaksamisia sinulle.. Muista että olet erityinen. Sinusta välitetään juuri sellaisena kuin olet!
pilaat vaan elämäs. Juttele vaikka terkalle,ja se voi järjestää sulle terapian. lisäks suosittelisin Seronilia,se vähentää ahmimishimoa ja tasaa aivojen seretoonivajeen,joka saa aikaan oudon käytökses.
Mulla on sama tilanne. Oon 15-vuotta nyt. Ihannoin laihoja ihmisiä ja usein puristelen näitä läskejäni, vaikka ehkä terveellä järjellä ajatellen olen normaali painoinen. Niin minulle on sanottu. Mutta en usko, koska tiedän itse mitä haluan. Haluan laihtua, keinolla millä hyvänsä. Itken iltasin itseni uneen ja piden itsesääliä ja tätä rumuuttani...
Viimeaikoina oksentelmista olen vähentänyt. Olen niin väsynyt, että en jaksa. Joskus on herkkuja tullu otettua, mutta ne on pysyny sisällä. Lisäks pelkään hampaideni puolesta. Ne on keltaset ja yhdessä on kariesta... aika pahan näkönen ja kohta alkaa vissiin särkemäänkin.
Voihan sitä nyt vielä pysähtyä miettimään (varsinkin sinä, kun sulla on käsittääkseni aika alussa tuo?), että onko se sen arvoista? Niillä ulostuspillereillä pilaat suoles ja jos oksentamisen alotat, niin siinä menee hampaat ja paljo muutaki.
Niin... olen hyvin tietonen kaikesta, mutta silti aion vain jatkaa. Tää on ottanu musta jo otteensa. =(
No tälläisiä oireita (liikuntaa enemmän,lihomisen pelkoa, ahdistusta) on nyt sellane vuosi ollut.. mut tässä 3kk sisällä oon ruvennu ulostuslääkkeitä, mut nyt kyllä oireet on pahentunut paljon :/ Vihaan aikalailla itseäni, pidän itseäni rumana ja lihavana. Mulla ei oo nyt poikakaveria, kaks sellasta ystävää on jolle kertoisin mutta en usko että he ymmärtäisivät, sen verran tunnen heitä :/ en tunne tarvitsevani apua mutta kyllä tää vähän ahdistaa. Oon tosi lyhyt, vaan 151 ehkä tai 150, painan alle 40kg että oon kyllä normaalipainoinen..? silti kyllä ahdistaa hirveesti :/ naamaani pidän myös kauhean pyöreänä.. Mulla oli myös 6lk jotain anoreksiaoireita, mutta ne meni jo. nyt ne sitte tulee uudelleen.. :/ pian pitäs mennä sairaalaa vuosittaisille käynnille, peruttu sekin jo monta kertaa. Se hoitaja kyllä viimevuonna sanoi että painokäyrä on laskussa, mutta silti koin itseni kauhean ylipainoiseksi. En nyt kyllä tiiä miten täs pitäs jatkaa.. Oksentamaan en pysty, kammmoan oksentamista. koitettu pariin kertaan muttei ole onnistunut.kyllä se oksentaminen on varmaan parempi kun ulostuslääkkeet :( mutta kiitos neuvoista kauheasti.
Psykoterpia varmasti auttaisi. Alle 26-vuotiaat saa usein täysin Kelan korvaamana. Siihen tarvitaan psykiatrin lausunto.
ÄLÄ ihmees vedä laksatiivipillereit, ne EI auta kalorien vähentämises. Ruoka imeytyy, vaikka käyttäsit niitä. Pilaat niillä vaan suoles toiminnan ja joudut popsimaan niitä loppuelämäs tai suoli ei toimi melkein ollenkaan.