eli vähän lyhyempi kirjoitus, vaikkakin vielä vaikeampi asia,...
entinen pomoni kysyi minulta osaanko vastata MIKSI NYKYNUORILLA ON NIIN VAIKEAA (olin työpaikkani kuopus ja siksi tämä ajatteli, että minulla on ehkä läheisempi tuntemus asiaan). mitä mieltä te äidit ja isät olette?
oma uskomukseni on se, että lapsilla on nykyään liian "helppoa", eivätkä lapset siten kestä myöhemmällä iällä kohtaamiaan vastoinkäymisiä. kotona ei aina opeteta tuota vastuuta (koska kaikki vanhemmat eivät oikein itsekään ole vielä kypsiä aikuisia opettaakseen lapsilleen tätä tärkeää asiaa).
"ennen vanhaan" lapsetkin joutuivat tekemään työtä kotonaan. koulunkäynti ei ollut itsestäänselvyys, vaan siitä mahdollisuudesta osattiin olla kiitollisia. vanhempien rakkaus lapsia kohtaan tuskin on vähentynyt. sen sijaan rakkautta osoitetaan eri tavoin (ostelemalla, hemmottelemalla). lapset jäävät "koukkuun" korkeaan elintasoon (johon näillä ei ole varaa enää aikuisiän kynnyksellä, sillä luonnollisesti kulutuksen tarve kasvaa iän myötä). viikkorahan eteen ei tarvitse enää tehdä kotitöitä (viikkorahastakin on tullut itsestäänselvyys) ja säästämisen taito jää usein opettamatta (lapset tuntuvat miettivän aina viikkorahan maksupäivän lähestyessä jo sitä mitä ostavat saadakseen joka sentin käytettyä).
vapaampi kasvatus on siis lisännyt vapautta, mutta vastuun määrä ei ole kasvanut samassa suhteessa, vaan päin vastoin. näiden kahden asian kuulusi kuitenkin olla balanssissa jo lapsena, jotta lapsella olisi paremmat edellytykset selviytyä myöhemmissä elämänvaiheissaan.
avioerolapsilla on ehkä vielä suurempi vaara joutua hemmottelun "uhriksi". etenkin etävanhempi pyrkii liian usein korvaamaan yhdessäoloa materialla. lapsi saa oman kännykän, mutta vanhemmat "unohtavat" kertoa, että senkin käyttöön sisältyy vastuu. tunnen 10-vuotiaan, jolla oli ollut kännykkä jo puolen vuoden ajan ja tieto siitä, että puhelut ja tekstiviestit maksavat, tuli tälle täytenä yllätyksenä!
kun minä ruinasin lapsena kaupasta ties mitä, vanhempani käyttivät usein vastaavaa keinoa, kuin tämä: "tuo maksaa 50E ja äiti joutuu tekemään yhden 8-tuntisen työpäivän ansaitakseen sen summan" ja jotenkin sen kautta opin ymmärtämään, että aikuisillekaan raha ei ole itsestäänselvyys.
lisää syitä nykynuorten elämisenvaikeuteen? äitien ja isien näkökulmista siis. itse en ole vielä vanhempi.
entinen pomoni kysyi minulta osaanko vastata MIKSI NYKYNUORILLA ON NIIN VAIKEAA (olin työpaikkani kuopus ja siksi tämä ajatteli, että minulla on ehkä läheisempi tuntemus asiaan). mitä mieltä te äidit ja isät olette?
oma uskomukseni on se, että lapsilla on nykyään liian "helppoa", eivätkä lapset siten kestä myöhemmällä iällä kohtaamiaan vastoinkäymisiä. kotona ei aina opeteta tuota vastuuta (koska kaikki vanhemmat eivät oikein itsekään ole vielä kypsiä aikuisia opettaakseen lapsilleen tätä tärkeää asiaa).
"ennen vanhaan" lapsetkin joutuivat tekemään työtä kotonaan. koulunkäynti ei ollut itsestäänselvyys, vaan siitä mahdollisuudesta osattiin olla kiitollisia. vanhempien rakkaus lapsia kohtaan tuskin on vähentynyt. sen sijaan rakkautta osoitetaan eri tavoin (ostelemalla, hemmottelemalla). lapset jäävät "koukkuun" korkeaan elintasoon (johon näillä ei ole varaa enää aikuisiän kynnyksellä, sillä luonnollisesti kulutuksen tarve kasvaa iän myötä). viikkorahan eteen ei tarvitse enää tehdä kotitöitä (viikkorahastakin on tullut itsestäänselvyys) ja säästämisen taito jää usein opettamatta (lapset tuntuvat miettivän aina viikkorahan maksupäivän lähestyessä jo sitä mitä ostavat saadakseen joka sentin käytettyä).
vapaampi kasvatus on siis lisännyt vapautta, mutta vastuun määrä ei ole kasvanut samassa suhteessa, vaan päin vastoin. näiden kahden asian kuulusi kuitenkin olla balanssissa jo lapsena, jotta lapsella olisi paremmat edellytykset selviytyä myöhemmissä elämänvaiheissaan.
avioerolapsilla on ehkä vielä suurempi vaara joutua hemmottelun "uhriksi". etenkin etävanhempi pyrkii liian usein korvaamaan yhdessäoloa materialla. lapsi saa oman kännykän, mutta vanhemmat "unohtavat" kertoa, että senkin käyttöön sisältyy vastuu. tunnen 10-vuotiaan, jolla oli ollut kännykkä jo puolen vuoden ajan ja tieto siitä, että puhelut ja tekstiviestit maksavat, tuli tälle täytenä yllätyksenä!
kun minä ruinasin lapsena kaupasta ties mitä, vanhempani käyttivät usein vastaavaa keinoa, kuin tämä: "tuo maksaa 50E ja äiti joutuu tekemään yhden 8-tuntisen työpäivän ansaitakseen sen summan" ja jotenkin sen kautta opin ymmärtämään, että aikuisillekaan raha ei ole itsestäänselvyys.
lisää syitä nykynuorten elämisenvaikeuteen? äitien ja isien näkökulmista siis. itse en ole vielä vanhempi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Liian helppoa on. Lapset eivät nykyisin kohtaa vaikeuksia ja pettymyksiä. Hyvää tarkoittavat vanhemmat oikein kilpailevat siitä kenen lapsi saa eniten tahdostaan läpi...haluavat suojella lastaan siltä pettymykseltä, kun pitäisi toimia juuri päinvastoin. Seurauksena aikuinen, joka ei kestä vastoinkäymisiä vaan masentuu niiden edessä. Eräs syy lasten/aikuisten mahtavaan psyykkiseen pahoinvointiin tänä päivänä.
Osasyy on sekin, että yhä nuorempana pitää "osallistua" yhteiskuntaan. Tarhasta se yleensä alkaa...
Oma malli on tärkeä ohjenuora kehittyvälle lapselle ja nuorelle. Annetaan kun joudutaan ottamaan. Opetetaan omalla asenteella mieluummin oikeudenmukaisuutta kuin mukavuudenhalua.
Sitähän vapaa kasvatus ei alunperin tarkoittanut, että vastuu vetäytyy kuvioista. Ihmiset ymmärsivät sanan vapaa väärin.
Tutkimukset ja tilastot ovat osoittaneet, että suurin osa nuorista voi paremmin kuin yksikään aikaisempi sukupolvi. Koska nämä hyvinvoivat nuoret eivät tee mitään sellaista, joka kiinnostaisi mediaa, heistä ei mediassa kerrota. Sen sijaan kerrotaan niistä nuorista, joilla ei mene hyvin. Tästä syntyy vääristynyt käsitys, että nuorilla olisi kovin vaikeaa. Pienellä osalla toki on, mutta ei läheskään kaikilla.
Miksi sitten tällä pienellä osalla nuorista on vaikeaa, onkin jo hankalampi juttu. Syitä on monia: perheen sisäiset vaikeudet kuten päihde- tai mielenterveysongelmat, sosiaalinen syrjäytyminen, työelämän asettamat paineet vanhemmille ja sen seurauksena lasten yhä pitenevä yksinolo. Vanhemmuus ohitetaan kokonaan tai korvataan rahalla.
Suomi on nykyisin varsin lapsivihamielinen. Ei tästä ole kovinkaan kauaa, kun todettiin pienten lasten isien tekevän kaikista pisintä työpäivää. Helppoa ei ole pienten lasten äideilläkään, sillä muutaman vuoden kotonaolo aiheuttaa monilla aloilla ammattitaidon lähes totaalisen romuttumisen. Oravanpyörästä ei ole ihan helppo hypätä, vaikka monen vanhemman tekisikin mieli se tehdä.
Vaikka lapsuus onkin kovin lyhyt aika ihmisen elämässä, vanhemmuus ei lopu lapsen aloittaessa peruskoulun. Varsin monet vanhemmat seuraavat aikaansa ja tietävät, että väistämättä tullaan tilanteeseen, jossa vanhempien varallisuus vaikuttaa lapsen pärjäämiseen yhteiskunnassa. Jo nyt esitetään opiskeluajan toimeentulon rahoittamista pelkästään velkarahalla. Samaan aikaan siirretään monen alan työt halvemman työvoiman maihin. Kuinka moni nuori uskaltaa tulevaisuudessa elää 3-5 vuotta velkarahalla ilman minkäänlaista varmuutta työpaikasta?
Pallo onkin nyt päättäjillä. Millaisia ratkaisuja tehdään, jotta tilanne paranee? En kyllä haluaisi olla päättäjäkään, sillä tilanne on aika kestämätön - teki niin tai näin. Palaammeko ihmiskunnan historiassa kauas taaksepäin, aikaan jolloin vain vahvimmat selviävät hengissä?