Olen ollut eläkkeellä jo 15 v. edellisen laman aikana poipotkittuna. En ehtinyt olla lähellekään täyttä määrää työelämässä, koska olin ollut lapsien kanssa kotona 10 v. Sitä ennen ei kerääntynyt eläkevuosia, vaan ne vuodet menivät siinä mielessä "harakoille". Eläkeuudistus tuli minun kotonaolovuosinani.
Niinpä eläkkeeni on nyt mitä on.
Ei sitä aluksi tajunnutkaan, että vastaisuudessa ei voi enää koskaan ostaa mitään mieleistään vaatetta tai muuta, ellei löydä sitä poistomyynnistä.
Kun kaikki pitää ostaa hinta ensimmäisenä kriteerinä, huomaa kuinka ikävän näköisiä, värittömiä tai sitten räikeän värisiä kamppeita joutuu aina ostamaan. Laatu on huonoa, eikä saumat kestä.
Mielellään ostaisi lapsenlapsille lahjaksi jotain kaunista ja kestävää, tai veisi heitä vaikka Linnanmäelle, mutta ajatuskin on mahdoton. Yhtenä iltapäivänä heittäisi koko kuukauden budjetti häränpyllyä.
Kun kovasti puhutaan lasten oikeudesta kotihoitoon ja vaaditaan äitejä nyt Mikkosten tavoin pysymään kotona lapsiensa kanssa, niin unohdetaan kokonaan, että on elämää vielä senkin jälkeen, kun lapset eivät kotihoitoa kaipaa.
Äitien tulisi saada kunnon työpaikka kotivuosiensa jälkeen. Moni ikäiseni joutui menemään työhön mihin tahansa monen vuoden poissaolon jälkeen. Työnantajat olivat epäilevällä kannalla. Monelle maksettiin minimipalkka ja paljon vähemmän kuin nuoremmille työtovereille. Eläke jäi pieneksi.
Ikäihminen ei ehkä ylellisyyttä kaipaa, mutta haikeaksi mieli painuu, kun uusi taantuma on taas iskenyt ja kaikki hinnat ovat nousseet. Pienet eläkkeiden korotukset ovat jo menneet kohonneisiin elinkustannuksiin.
Kyllä toimeen tullaan, eikä lapsilta apua pyydetä, mutta olisi joskus kiva repäistä vaikka Hulluilla Päivillä!
Kyllä siitä mummukin ilahtuisi!
Niinpä eläkkeeni on nyt mitä on.
Ei sitä aluksi tajunnutkaan, että vastaisuudessa ei voi enää koskaan ostaa mitään mieleistään vaatetta tai muuta, ellei löydä sitä poistomyynnistä.
Kun kaikki pitää ostaa hinta ensimmäisenä kriteerinä, huomaa kuinka ikävän näköisiä, värittömiä tai sitten räikeän värisiä kamppeita joutuu aina ostamaan. Laatu on huonoa, eikä saumat kestä.
Mielellään ostaisi lapsenlapsille lahjaksi jotain kaunista ja kestävää, tai veisi heitä vaikka Linnanmäelle, mutta ajatuskin on mahdoton. Yhtenä iltapäivänä heittäisi koko kuukauden budjetti häränpyllyä.
Kun kovasti puhutaan lasten oikeudesta kotihoitoon ja vaaditaan äitejä nyt Mikkosten tavoin pysymään kotona lapsiensa kanssa, niin unohdetaan kokonaan, että on elämää vielä senkin jälkeen, kun lapset eivät kotihoitoa kaipaa.
Äitien tulisi saada kunnon työpaikka kotivuosiensa jälkeen. Moni ikäiseni joutui menemään työhön mihin tahansa monen vuoden poissaolon jälkeen. Työnantajat olivat epäilevällä kannalla. Monelle maksettiin minimipalkka ja paljon vähemmän kuin nuoremmille työtovereille. Eläke jäi pieneksi.
Ikäihminen ei ehkä ylellisyyttä kaipaa, mutta haikeaksi mieli painuu, kun uusi taantuma on taas iskenyt ja kaikki hinnat ovat nousseet. Pienet eläkkeiden korotukset ovat jo menneet kohonneisiin elinkustannuksiin.
Kyllä toimeen tullaan, eikä lapsilta apua pyydetä, mutta olisi joskus kiva repäistä vaikka Hulluilla Päivillä!
Kyllä siitä mummukin ilahtuisi!
Vastaukset 59
Vanhimmat
Jo äitini sanoi aikanaa, että käy tyttö koulua ja hommaa itsellesi ammatti. Ja pidä 'urastasi' kiinni vaikka menet naimisiin. - No, minulla oli ammatti, 'ura' ja perhe. Oli se elämää sovittaa työ ja perheasiat, rankkaa oli välillä. Äitiyslomatkin olivat lyhyet ja piti järjestää vaihtuvia lastenhoito-asioita. Jotenkin kaikesta selvittiin. - Tuli vielä avioerokin lasten teini-iässä, mutta onneksi olis myös se 'oma ura'. Aikanaan jäin eläkkeelle ja nyt on kohtuullinen eläke. - Mutta silti on oltava tarkka raha-asioissa, tämänpäivän elämä on kallista eläkeläiselle. Käyn kirpputorilla vaate- ja kenkäostoksilla - sieltäkin löytää ihan muodikkaita ja hyviä tavaroita edullisemmin. - Lastenlasten kanssa voi olla muutenkin kuin ostaa uusia tavaroita. Minun lasten lapsenlapseni pitävät retkistä eväiden kanssa puistoon, uimarannalle, jne.
Kyllä 15 vuodessa oppii, kun on sitä paitsi harjoitellut rahankäyttöä koko ikänsä.
Nuorempana sitä vain ajatteli, ettei tätä köyhyyttä iän kaiken kestä. Pianhan tässä saadaan palkankorotus ja uusi työ, lottovoitto, tai mies saa uuden duunin johon kuuluu ilmainen autoetu.
Nyt on totuuden hetki käsillä. Mistään muualta ei voi ostaa kuin kirpputorilta. Mitään hankintaa ei voi tehdä, jollei pennilleen tiedä hintaa.
Mielellään antaisi lapsille tai lapsenlapsille jotain sellaista, mitä he ovat ikänsä toivoneet, hinnasta viis!
Kyllä on eväät osattu laittaa ja Korkeasaaressa käyty, sorsia syötetty, uimarannoilla polskuteltu. Hauskahan se, mutta vain yksi jätski jokaiselle, kahteen ei ole varaa.
No ei kai sitä ahneeksi tarvitse ruveta, kyllä yksi jätski itsekullekin riittää. Ja sen jätskinkin voi ostaa kaupasta eikä kioskista, (n. 50 centtiä). Sanoit, että olette lastenlasten kanssa retkeilleet ja eväät mukana, sellaista lapset haluavat. Ja mielikuvitusta mukaan lisää vaan. Kyllä lapsille toimintaa keksii. Tietenkin 15- v eläkkeellä olleen eläke ei kata enää tämän päivän kuluja, mutta niin meille vaan käy - ei eläkeikänä enää rikastuta. Mutta iloinen asenne ja lasten kanssa oleminen on sellaista rikkausta, että luulisi mummonkin saavan iloa pitkäksi aikaa.
Onkos siellä Korkeasaaressa elintarvike kauppoja?
Sitähän tässä ilmeisesti mietitään, että eläkeläisen joka hetkinen tilanne on se "kohtuus". Ikinä ei voi repäistä edes kahdella jätskillä.
Kyse ei kai ollut siitä, ettei nauttisi lasten seurasta, vaan siitä, että haluaisi ostaa edes kerran jotain itselle hinnasta välittämättä.
Raha ei tee onnelliseksi, mutta rauhoittaa.
vähään aikaan.
Hinnoista et tiedä mitään.
mehujäät maksavat 45 centtiä,valion jäätelötikunkin saa alle eurolla. Ei ole pakko mennä ääripäähän ja ostaa pään kokoista jättistuuttia :)
ja olen samalla 5 lapsen äiti, vanhin 25v jonka lapsen tuore mummi olen, ja nuorin 7v...Rahasta on aina pulaa ja kyllähän sitä mielellään ostaisi yhtä sun toista mutta...maksan asuntolainaa, olen osa-aikainen ja rahat on aina loppu. Mutta!! Annan lahjaksi muuta esim. hoitoa vauvalle jotta äiti saa levätä, lapset nauttii "aarre-jahdista" jossa aarre voi olla vaikka lauantainami. Kaupoista saa paljon askartelutarpeita kunhan kysyy. Aina ei tarvitse olla kyse rahallisesta avusta vaan ihan siivous/tiskaus-apu on monelle tärkeämpää kuin uusi potkupuku vauvalle!!
valitettavasti meille on siunaantunut super varakas isoäiti , joka ei koskaan hanki mitään lapsillemme:)
Rahasta on aina pulaa ja kyllähän sitä mielellään ostaisi yhtä sun toista mutta...maksan asuntolainaa,
-----------------------------
opeta nyt lapsillesi, että maksavat lainansa pian pois, eivätkä maksimiajassa ja matkaile, osta taulutelkkareita yms, lainarahalla,
van lyhentävät laina aina, sillä lapsi on hyvin halpa kouluikään saakka,
siten vasta tarvis olla niitä taulu-tv, matkoja yms, kun kaverien kanssa keskustelevat-.
meillä panostettiin ja onnistuttiin, me ja lapsetkin maksaman velat pois, ennen kuin koulu alkoi,
eikä yhtään kaduta.
valitettavasti meille on siunaantunut super varakas isoäiti , joka ei koskaan hanki mitään lapsillemme:)
-------------------------
olis meilläkin varaa,
mutta emme tiedä mitä ostaa, koska emme osta karkkia, eikä mitään täysin turhaa, eikä esim. leluja osata ostaa, kun jälkeläiset on tyttöjä ja meillä oli 5 poikaa.
emme myös vie mitään, kun menemme kyläilemään, koska lasten ei kuulu oppia että aina kun joku tulee, pitää sen tuoda jotain.
olemme sen nähneet oman ikäkauden aikana, eräiden vanhempien lapset kysyivät aina,
"mitä sinä toit" ja jos ei tuonut, kiukuttelivat vielä 10-vuotiaankin.
vain juhlapäinä ja silloinkin jotain pientä.
Yleensä täällä saa lueke viestejä joissa toivotetaan matkaa helvettiin miniöille jotka "vaatii" lastenhoitoapua.
Olet oikealla tiellä ja tuo on varmasti se joka johtaa onneneen, ellei jo ole siellä :)
ihan itse tulonsa ja näkee menonsa.
1960-luvulla tultiin suurin joukoin maalta kaupunkiin takana oli kansakoulu.
Hakeuduttiin töihin (tehtaat kaupat ja liikenne erilaiset siivousalan työt) palkat olivat niin pieniä, että ihan täyttä työpäivää tekevä näki nälkää, ihan oikeaa.
Tiedän useamman pariskunnan jossa opiskeltiin valtion takaamalla opintovelalla perätysten. Eli pyrittiin parempaa, koulutuksen kautta, vaikka velaksi.
Eli meillä opiskeli ensin mies *1941 > 5 vuotta yliopistoa (1974-1979) sitten
nainen *1945 ammatti tutkinto 4 vuotta (1980-1984) MUTTA,
miehen mielestä hän elintasonsa laski liikaa ja näin seurasi avioero naisen opiskellessa.
Lapset oli saatu jo miehen opiskelun aikana, itse tein työtä myös silloisen äitiyslomat (alle kk synnytyksestä oli yösiivoojana) (äitiysloma oli tuolloin 3kk) eli siivosin öisin 6 h. /pv. = 30 h./vk. tuo palkka ei tuottanut eläkettä, koska oli niin pieni..
Erotessa lapset olivat 5v ja alle 2v. MUTTA
Elatus apu määräytyi velallisen työttömän tuloista ja oli alin mahdollinen. X-mies valitti siitä, mutta oikeusaputoimistonasianajaja sanoi ettei voi enää laskea koska vaimo hakee kunnalta ja saa tuon ja te maksatte sitten kunnalle.
Tiedän ettei nykypäivän opiskelija tai palkkatyötä tekevä voi ymmärtää mennä vuosien pieniä palkkoja ja ettei mitään ilmaista rahaa ollut: opintotuki asumistuki joka kuukautiset lapsilisät tai edes toimeentulotuki.
Niin ja todella säästöön ei edes voinut jäädä.
Oman asunnon ostin vasta ollessani 50v. pankkilainalla.
Olen olut eläkkeellä nyt yli 8v. jäin sairausloman kautta..
Nykyinen eläkkeeni on 43 % alani nykyisestä palkasta.
Pakollisten menojen jälkeen, kun on tarkkana, jää 40–70 euroa hummaamiseen. Hummaamiseen kuuluu jo omat vaatteet, kampaaja, hammaslääkäri ja huvit.
En polta enkä juo..
Ruoka valio on pakollinen..
Lehdistössä on jo uhkailtu, ensi vuonna eläkkeet laskevat..
Minut tekee todella surulliseksi syytökset itsekkäistä eläkeläisistä, jotka vain matkustelevat, ryyppäävät, eivätkä välitä jälkikasvustaan tai lapsenlapsistaan...
Toisaalta on tullut mieleen, ehkä tätä ajatusta jakaa nyt päivät netissä surfailevat työttömät ja muuten syrjäytyneet, johonkin se syy on saatava.
että itselläni on yhdeksän vuotta ensin isäni talossa työtä josta ei kertynyt palkkaa eikä eläkettä. Tosin silloin ei eläkekertymää tullut alle 23 vuotias. Lisäksi isäni "Myi" talon ja maat pojilleen jotta pysyy suvussa tytöt eivät jatka sukua.
Sitten tein tehtaassa kolmivuorotyötä seitsemän vuotta, siitä muodostui niin pieni eläke ettei sitä tarvitse maksaa..
Kävin kouluja velaksi ja tein pätkätöitä kesälomat, aikana kuusivuotta ei eläkekertymää.
Lasteni ollessa pieniä tein yötyötä äitiyslomat..
Eläke kertymä on 52 % nykyisestä alanpalkasta ammattinimikkeelläni.
Täysin naisvaltainen ala 1 euro on 75 senttiä.
Parempaa mennään monessa nyt jo opiskelu tuottaa eläkettä...
on vähän sama tilanne. Tosi pienellä eläkkeellä kituuttaa. Onneksi aikoinaan patisti minua opiskelemaan ja tulemme nyt tyttäreni kanssa taloudellisesti todella hyvin toimeen.
Minä olen tehnyt niin, että kun mummi lähtee jonnekin tyttäreni kanssa, sujautan heille rahaa mukaan. Tyttärellenihän on yhdentekevää, mistä rahat tulevat - kunhan saa tehdä asioita mummin kanssa. Ja minulla taas on sitä rahaa vähän vaikka huvituksiinkin, mutta en voi tarjota mummin läheisyyttä. En tiedä nolottaako äitiäni se, että minä kustannan hänen ja tyttäreni yhteiset menot, mutta uskoakseni ei. En minä maksaisi, jos ei olisi varaa.
Olet todella huomaavainen äitiäsi kohtaan. Menisihän sinulta itseltäsikin rahaa rientoihin vapaa-ajalla lapsen kanssa. Ethän sinä kuitenkaan mummoa elätä, joten pieni taskuraha on ihan mukava. Varsinkin, jos sinulla on varaa ja mummon eläke on todella pieni. - Minunkin lapseni ovat huomaavaisia välillä; he vievät minua syömään ja maksavat kimpassa aterian, lapseni tuo usein ruokaa mukananaan, jos lapsenlapseni on yökylässä ja siinä samassa on mukana jotain herkkua meille ja mummolle vaikka kahvipaketti ym. Siinä on iloa puolin ja toisin, eikä kukaan tunne itseään riistetyksi tai hyötyjäksi.
Kyllä mummoikään ehtinyt ihminen yleensä jo myöntää tosiasiat itselleen ja muille. Pienistä eläkkeistä ei hurvitteluun liikene, eikä kai kukaan normaali ihminen haluaisi isovanhemman näkevän nälkää siksi, että voisi kustantaa hyvinvoivan lapsenlapsensa huvitukset.
Minusta on aivan luonnollista, että hyvin toimeentulevat lapset avustavat äidin omaakin elämää taloudellisesti. Niin tein minäkin niin kauan kuin äitini eli - hänhän oli sentään elättänyt minua, kun minä olin lapsi. Koskaan en ole sitä katunut, eikä mitään ole minulta puuttunut sen takia. Ne olivat hyvin käytettyjä rahoja.
siis mitä tarkotat että "kun taas on taantuma iskenyt ja hinnat nousseet" ? ei hinnat nouse taantuman aikana vaan laskevat koska ostovoima huononee joka pakottaa kauppiaat laskemaan hintoja.
ainakaan hinnan alennuksia olla nähty, asut varmaan jossain "lintukodossa" kun hinnan alennuksesta puhut, huhhuhhuijaaaaa!!!
Et varmaan ostele ruokaa, vai ovatko rahavarasi niin hyvät, ettei tarvitse seurata hintakehitystä?
Kyllä tavalliset elinkustannukset ovat hinautumassa koko ajan korkeammalle.
Tällä palstalla olevat pieneläkeläiset tuskin rakentavat taloja tai tekevät investointeja.
"ei hinnat nouse taantuman aikana vaan laskevat koska ostovoima huononee"
kyllä perustarvikeiden,
ruoka, asunto, sähkö, liikkuminnen, yms nousee taantuman aikana.
taulutelkarit, autot halpenevat kyllä,
eli sitä se keskimääräisyys merkitsee.
On aika erikoista, että useat vastaajat esittävät erilaisia vaihtoehtoja, joilla mummut voisivat avustaa lapsiaan ja lapsenlapsiaan, vaikka eläke onkin pieni.
Moni mummu on itsellinen ihminen, jolla on omat menot ja maksut, ja mielellään hän harrastaisi jotain, ja hyvin mielellään ostaisi muualtakin vaatetta kuin kirpputorilta.
Useimpien eläkeläisten lapset ovat työssä ja saavat 2-3 kertaa isomman palkan kuin se minimieläkeläinen. Miksi oletetaan ilman muuta, että mummu avustaa? Ja suree, jos ei raha siihen riitä?
Miksei se ole toisin päin? Mikseivät lapset osta mummulle kerrankin hyvää talvitakkia? Vaikka joululahjaksi?
Mikseivät he vie mummua teatteriin?
No, eivät mummut sellaista tosissaan odota, mutta aika hurjaa on huomata, että yleisesti katsotaan, että mummujen on kustannettava lapsenlapset jonnekin, ottaa vaikka eväät mukaan, jos ei raha isompaan riitä. Sanotaan eri vaihtoehtoja, joilla mummu voi halvalla selvitä. On mummuja, joita seikkailu vilkkaiden lastenlasten kanssa on kauhistus.
Mummu haluaisi ehkä joskus repäistä ihan itselleen, mutta onko se siis jotenkin itsekkyyden merkki.
On aika erikoista tosiaan jos isovanhemmat eivät saisi omia rahojaan käyttää omaan hyvinvointiin. Pitäisi muka käydä kirpputoreilla ja istua kutomassa villasukkaa kotona keinutuolissa.
Lapsilisillä pitäisi saada kaikki tarpeellinen lapselle, eikä kannata lapsia tehdä jos ei ole itsellä varaa elättää. Jos köyhyysloukkuun joutuu niin kirppareilta saa kaikkee halvalla ja opettelee tekeen halpaa kotiruokaa eikä lomamatkoja tarvitse ollenkaan ja voi itse kutoo sukatkin. Monet eläkeläiset ovat jo kituuttaneet aikanaan ja miksi heidän ei anneta jo nauttia ehtoopuolestaan ahnetimalla heiltä kaikki?
uskallan puhua meidän, kun on yli 40 v oltu aviossa ja toisemme tunnemme,
meidän ilot tulevat siitä kun lapsilla menee mukavasti,
ei omista repäisyistä ensimmäisenä.
toki matkailu ja siisti pukeutuminen on asiallista ja virkistävää,
mutta
se virkistää vain jos lapsilakin menee kivasti.
Siinä on aitoa rakkautta! Toisen hyvästä iloitsee.
tuntevat aitoa rakkautta omia vanhempiaan kohtaan. Yksipuolinen rakkaus käy raskaaksi.
vaikka ei itse niistä vaateista niin välittäisi kyllä palvelu ja kohtelu tulee ihan vaateiden mukaan..
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200904109398410_uu.shtml
"Eläketurvakeskuksesta (ETK) saatujen tietojen mukaan työeläkettä sai vuodenvaihteessa kaikkiaan
yhteensä 1 245 000 henkilöä. Keskimääräinen työeläke oli 1 050 euroa kuukaudessa."
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/090608133924HN?OpenDocument
Esimerkkejä eläkkeensaajan tuloista
Yksinäinen eläkkeensaaja e/kk
yksin eläjän kulut ovat suhteessa 1 kun pari elää 1,5 .
http://prosentti.vero.fi/veropros_tietojen_syotto2009.asp
eläkkeestä menee veroa 4,5 % enemmän kuin jos olisi työtulo.
Vaikka tuskin tänne kukaan itse eläkkeellä oleva kirjoittakaan vaatien antamaan lapsenlapsille ja lapsille.
päättää itse mihin eläkkeensä käyttävät. Se nyt on itsestään selvää, että ne saa laittaa itseensä, jos niin haluaa, eikä kenelläkään ole siihen mitään sanomista. Tosiasia kuitenkin on, että monet mummot eläkkeineen elelevät erittäin leveästi verrattuna moniin lapsiperheisiin. Mummot kun ovat usein lainansa jo maksaneet ja elämiseen asumisen jälkeen jää kuukausittain huomattavasti isompia summia kuin lapsiperheissä. Varsinkin, jos lapsia on useampia. Omatkin vanhempani valittivat jatkuvasti eläkkeidensä pienuutta (emme muuten ole rahaa tai tavaraa heiltä pyytäneet tai saaneet, emme näe kovin usein, eivät hoida lapsiamme tai vie heitä mihinkään, eivät siis kuluta rahojaan meihin), mutta kun jossain vaiheessa oikein laskimme, niin heiltä jää asumisen (velaton talo) jälkeen molemmilla melkein sama määrä rahaa käteen kuin meidän koko kuusihenkisellä perheellä asuntolainan asumiskulujen jälkeen. Ja me olemme molemmat töissä ja koulutustakin on. Vaikka siis eläkkeet ovatkin pieniä (joillain toki on vielä pienemmät eläkkeet kuin heillä), niin ei keskivertolapsiperheelläkään sitä rahaa ole. Ei silti, vaikka palkka olisi 2-3 kertaa isompi kuin eläke. Menot kun ovat lapsiperheissä myös paljon isommat.
Se että eläkeläinen maksaa enemmän veroa johtuu suurimmaksi osaksi siitä että eläkeläien ei saa työkuluvähennystä, ja minusta ei kuulu saadakkaan jos ei ole työssäkäyntiin liittyviä kulujakaan.
Todellisuudessa eläkeläisellä jää enemmän rahaa elämiseen kun vastaavan työtulon saavalla työläisellä.
Kun olin työelämässä 1990-luvulla, niin lomaraha oli meiltei kuukausipalkkani kokoinen. Sen poisjäänti eläkkeelle siirryttyäni oli yllättävän suuri menetys.
Olenhan jo oppinut panemaan suun säkkiä myöten, mutta ensimmäisinä kesinä oli tosi vaikeaa järjestää matkoja sukulaisiin loma-aikana.
Mitä ihmeen työkuluvähennystä? Ansiotulovähennystäkö tarkoitat?
" Yksin asuva
Kirjoittanut: 2 lastenlasta / 10.8.09 / klo 12:08
vuosituloista laskettu eläketulo 1191 € /kk BRUTTO. - veroa 22 %
= Netto 928 €/kk
Lastenlasten perhe:
Mies/isä 41500 €/v. = keskipalkka 2008 - veroa 27,5 % 2759€/kk
Nainen/äiti 31250 €/v. = keskipalkka 2008- veroa 25,5 % = 1705 €/kk + lapsilisä 210,50€/kk. YHTEENSÄ 4674,5 €/kk. NETTOTULO
Molempien "perheiden" asumuksissa; sähkö vesi Tv vakuutukset lehdet netti puhelin ja yhtiövastike, nämä kulut ei kertaannu asukas määrän mukaan.
Tuosta ei ole mitään oikeutta alkaa vaatimaan mitään lahjoja.
Mitäs jos ihan itse ostelisitte mitä tarvitsette ja
HUOMATKAA ruokailut; ruoka ostetaan kaupasta.
Yksi isovanhempi syö yhden aterian, lapset heidän puolisonsa ja lapsensa syövät jokainen > yhden aterian.
Ihanaa mennä mummolaan syömään, ei kuluja, tiskiä, eikä muuta työtä. Mummolla on aikaa rahdata tarvikkeet kaupasta. Mummo on liian vanha tarvitakseen itse mitään edes apua."
Mutta kuten useimman täällä kirjoittavan mielestä, sinulla on oikeus lypsää isovanhemmat.
vaateistani.
Minulla nimenomaan vaatteet ovat kustannuserä jossa saan säästettyä.
Omistan vain yhden vaateparren jolla voi olla kodin ulkopuolella.
Kotona käytän jämiä, harvemmin on ehjää tai muodikasta päälläni..
Kaiken kaikkiaan vaatteeni ovat halpa hankintoja, en edes erittele, ja käytän kaikki aivan puhki mikään ei siirry pois käytöstä muodin vuoksi.
Minulla on pakollinen ruokavalio ja lääkkeet suurin ei säästettävä menoerä.
Eläke netto 786 e/kk ja todella palkka työssä saisi tuon 12,5 kertaa vuodessa nyt on loma aika todella kituutusta. Asun yksin joten kaikki on minun täysi eräisinä maksettavissa.
Herran jumala kenellä on noin isot palkat??? Itse olen töissä ja kuukaispalkkani on 1600€/kk ja mielestäni se on ihan ok, eipä taida noin paljon tienaavia Suomessa paljoa olla.
Mutta kun huomataan, että monet menot ovat aivan samat yksin elävällä mummulla kuin lapsiperheelläkin, niin suhteet vähän tasottuvat.
Ostetaan pesukone tai muu mummullekin välttämätön tarvike, maksetaan tv-lupa, sanomalehti, sähkölasku, hankitaan ruokaa, kahvi, tee, leivät, monet muut jokapäiväisen elämän tarpeet. Yksin elävä maksaa monista tarvikkeista saman kuin perheellinen, vaikka tulisi toimeen pienemmällä määrällä. Pikkupaketit vain useimmissa tuotteissa ovat suhteessa paljon kalliimpia.
Eläkeläinen saa alennusta VR:ltä, museoiden sisäänpääsymaksuista ja varmaan muualtakin. Onko se isokin apu?
Lapsetkin sitäpaitsi saavat.
Kun maksetaan ne välttämättömät, niin ei 1000 euron netosta paljonkaan jää ylellisyyteen. Jos mummu ostaa kengät, saa muut hankinnat unohtaa. Niin tarkkaa se on.
Ja kengät ovat tarpeen, kun vie ne lapsoset retkelle eväitten kanssa, halvalla.
Tulotieto on tilastokeskuksen keskiverto palkat, kuten keskiverto eläketieto.
Myös keskiverto eläke on harvojen ja valittujen osana.
Miten olisi 600 e/kk netot? Siinä on tuet ja palkka yhteensä, korkeintaan, silloin kun saa töitä ja ehtii vielä niitä tekemään. Vuokran, laskujen ja ruoan jälkeen ei kuule paljoa rahaa jää "hummaamiseen". Että kotona ollaan ja harvoin käyn edes euron kahvilla ulkona. Mutta kyllä niihin kenkiin aina säästää, ei ole vaatteista pulaa vaikka ihan uusina vaatteet ostaa. Valitettavasti en voi vanhemmilleni = eläkeläisille tukea rahallisesti antaa. Eikä onneksi tarvitsekaan, kun isä saa parempaa eläkettä kuin opettaja palkkaa.
T. Opiskelija
Kirjoitin 1000 E:n eläkkeen ihan sen vuoksi, että se on noin keskieläke netto näinä päivinä. Toisilla on tietysti paljon vähemmän.
Sinulla opiskelijana on kuitenkin toiveita paremmasta elämäsi aikana, mutta eläkeläismummut eivät milloinkaan enää saa isompaa rahasummaa, jolleivat voita lotossa.
Kysymys ei ole kuitenkaan nyt rahasta, vaan halusin kiinnittää huomion siihen, että vaikka nuoret äidit ovatkin valmiit jäämään kotiin lapsiaan hoitamaan, heidän tulisi muistaa, että muutaman vuoden kuluttua pitäisi taas päästä työelämään takaisin. Sitä ovea ei saa sulkea, vaan oman tulevaisuuden tähden jokaisen tulee huolehtia omasta eläketurvastaan ajoissa.
Itse oli 60-luvulla lasten kanssa kotona. Nyt sitten joudun siitä maksamaan, koska en ehtinyt saada tarpeeksi työvuosia kunnon eläkkeeseen, kun sitten menin 70-luvun alkuvuosina takaisin työhön, pienellä palkalla vailla etenemismahdollisuuksia. Silloin ei vielä ollut äitiyslomia samalla tavoin kuin näinä päivinä on.
Ne kotivuodet olivat hyvin tärkeitä niin minulle kuin lapsillekin, en sitä kiellä, mutta enpä arvannut laman iskevän! Kukaan ei voi ennustaa tulevaisuutta. Minäkin menetin useita työvuosia, jotka olisi voineet edes vähän korottaa eläkkeeni määrää.
En itseäni tässä surkuttele. Selviän kyllä. Haluan vain muistuttaa että eläkeikä tulee kaikille, jos luoja elinvuosia suo!
41,5 tonnin vuositulosta jää käteen noin 2250€/kk ja 31 tonnin tuloista jää käteen noin 1800€/kk, muutaman satkun siis yläkantissa nuo lasketut tulot.
Kun tuon jakaa neljällä niin tekee noin tonnin per lärpykkä... eli saman kuin eläkeläisellä.
Olen samaa mieltä että kummankaan ei tarvi toista taloudellisesti auttaa.
Mutta kyllä tuossa tilanteessa tuo perhe on silti tiukemmilla taloudellisesti kuin eläkeläinen.
Eläkeläinen joutaa kulkea edukkaasti julkislla, kun perheellinen voi joutua pitämään kahtakin autoa ja asumaan monin kerroin suuremmassa asunnossa ja nehän ne ovat ne asiat jotkaa elämässä maksaa (auto ja asuminen).
Aktiivielämässä rahaa palaa ihan eri tavalla.
Niinhän ne mustalaisetkin aina valittaa kun heillä ei ole lainkaan lomia...
Lomaraha on palkkaan liittyvä etuus, ja sellaista ei tule niille jotka ei saa palkkaa.
Mutta kun on ollu töissä niin myös lomarahasta on maksettu eläkemaksu ja se on ollut osltaan kartuttamassa eläkettä, eli sen on siis laskettu sinne eläkkeeseen mukaan.
Pääpointti kirjoituksessani tarkoitti olla se, että nuorten naisten tulisi huolehtia siitä, että oma eläke kasvaa vuosien varrella siten, että eläkeaika ei olisi yhtä kituuttamista.
Keskustelu ryöpsähti lastenlasten aiheuttamiin hankintoihin ja viihdyttämiseen. Ihan hyvä sekin, mutta pääasiani oli vähän toisaalla.
On tietysti hienoa ja lapsille ensiarvoisen tärkeää, että äidit pystyvät olemaan varhaislapsuuden ajan kotona lapsen kanssa, mutta oma elämäkin on pidettävä mielessä.
Voi aina kuvitella, että ei ikäihmisenä enää tarvitse niin rahaa, kun kaikki on jo hankittuna: koti, sen sisustus, taloustavarat, kesämökit, autot, pieni ylellisyys kaikin puolin.
Toivossa on hyvä elää. Totuus voi olla erilainen, jos vaikka jää leskeksi tai avioero paukahtaa.
Totuus paljastuu, kun huomaa, että on todellakin elettävä sillä, minkä ehti hankkimaan työelämänsä aikana, sillä eläke menee juokseviin menoihin.
Eivät kaikki isovanhemmat edes kuvittele kustantavansa lapsille tai lapsenlapsille yhtään mitään, hyvä, kun jaksavat omat maksunsa hoitaa.
Korostan sitä, että jokaisen on tämä hyvä pitää mielessä, myöskin mikkoslaisten, jotka niin korostavat äidin velvollisuutta jäädä kotiin vuosikausiksi.
Ne jotka sen ovat tehneet aikanaan, maksavat siitä nyt.
Puhut vain itsestäsi. Elätkö yksin? Entä elitkö yksin jo silloin, kun lapset olivat pieniä? Mikäli olet yksin elävä, ymmärrän ettei säästötkään ole kertyneet kummoisiksi.
Mikäli toinen vanhemmista kuitenkin on koko ajan käynyt töissä, niin onhan sitä elämän aikana ollut mahdollisuus kerätä säästöjä vaikkapa sitten eläkettä varten. Eläkesäästämistä voi tehdä muutenkin, kuin rahastoihin, jos ne tuntuvat vierailta.
En ymmärrä sitä, että nuoret perheen tänäkin päivänä elävät liian usein niin, että kaikki käytetään mitä tulee. Uskomatonta lyhytnäköisyyttä. Toki jos tulot ovat aina minimitasolla, niin vaikeahan siinä on säästää. Mutta jos toinenkin vanhemmista on normaalisti palkattu, niin pieni säästäminen onnistuu taatusti.
Olemme 30 pari, jolla on pienet lapset. Olen itse vielä hoitovapaalla, ja mieheni lomautettiin juuri muutamaksi kuukaudeksi. Olen kauhulla seurannut vierestä, kun monet lomautetut nostavat lainaa sen takia, etteivät pärjää ilman tuloja kahta kuukautta! Eli sitä edes sitä aikaa, jonka joutuvat odottamaan työtömyystukea. Kyllähän perheellä täytyy olla muutaman kuukaudet turvatyyny! Me olemme sen turvin naustiskelleet yhteisestä lomasta lasten kanssa.:)
Säästäminen laman aikana ruokkii lamaa, mutta säännöllinen säästäminen aina mahdollistaa hyvän elintason laman, eläkepäivien tms, ajan. Järkevää talouden hoitoa.
Ne mummelot, jotka nyt ovat eläkkeellä, eli 60-70-luvuilla lapsiaan kotiäiteinä hoitaneet, ovat ihan eri asemassa kuin tämän päivän 30-vuotias. Siihen aikaan ei kotona oleva nainen saanut kuin lapsilisän 4 kertaa vuodessa. Summa oli niin pieni, että sillä sai lapselle ulkoilupuvun, mutta ei toki lisäksi saappaita. Ei kukaan ollut vielä keksinyt edes ajatella kodinhoidontukea, tai äitiyspäivärahaa, tms. Jos jäi kotiin hoitamaan lasta, ei vanhaan työpaikkaan enää ollut menemistä. Äitiysloma oli lyhimmillään 3-6 viikkoa. Moni pystyi puhumalla sen venyttämään 6 kuukauteen, mutta sitten sai olla kiitollisuudenvelassa vuosia. Eikä toista lasta kannattanut ajatellakaan. Pienten lasten äitiä ei mieluusti työhön otettu, koska heihän saattoivat jäädä kotiin lastaan hoitamaan, jos lapsi sairastui. Vielä 1950-luvullakin oli firmoja, joista jokainen naimisiin menevä nainen sai lähtöpassit heti, koska lapsista oli työntekijälle vain riesaa. Ennakoitiin tuleva tilanne. Sitä varten kotiäitejä oli niin paljon menneinä vuosikymmeninä. Ja kun vaimo sitten jäi kotiin, hän todella oli miehensä rahoissa. Saattoi olla, että otti päivähoitolapsia tienatkseen jonkun markan, mutta maksut olivat pieniä kuten nuorten naisten palkatkin. Työpaikkoja oli, mutta ne olivat yksitoikkoisia ja huonosti palkattuja. Tänä päivänä ne on korvattu tekniikalla. Siihen aikaan ei myöskään ollut tarpeeksi kunnallisia hoitopaikkoja, joten vain todella vaikeassa asemassa oleva äiti sinne lapsensa sai. Säästäminen ei ollut edes kannattavaa, koska inflatio söi sijoitukset. Oli otettava lainaa ja maksettava hankinnat sillä. Kotona pennittömänä ja velka niskassa - kuule, ei ollut herkkua.
Niin ja rahan arvo oli silloin toinen.
Työviikko oli kuusipäivää ja 48 tuntia. Kuukausi palkka Suomen trikoolla 440-480 mk urakkatyössä, alivuokralaishuone maksoi 120 mk/kk
Äitiysloma oikeus 54 vrk tuli 1963, kunnan velvollisuus järjestää hoitopaikka 1972.
Oli muutettu maalta kaupunkiin, mummulan matka yli matkan maksukyvyn.. Kuka edes jaksoi lähteä työpäivän jälkeen lauantaina ja palata sunnuntaina työviikon vapaa lauantaista maanantaihin oli 39 tuntia kyllä se meni pyykinpesussa nukkumisessa ja siivoamisessa....
Suuret ikäluokat avustavat nuorempia sukupolvia
8.6.2009 21:15
A A
Kristiina Yli-Kovero
Helsingin Sanomat
Suuret ikäluokat auttavat eniten toisia kotitalouksia, selviää Tilastokeskuksen tutkimuksesta. Siinä selvitettiin, miten suomalaiset kotitaloudet auttavat toisiaan eli miten paljon erilaista taloudellista tukea ja lahjoja siirtyy kodista toiseen.
Runsas kolmannes kotitalouksista eli noin 880 000 taloutta antoi vuonna 2006 avustuksia toiselle taloudelle. Suuriin ikäluokkiin kuuluvista talouksista näin teki melkein joka toinen.
Kaikkiaan tulonsiirrot olivat vuonna 2006 noin 1,2 miljardia euroa. Keskimääräinen summa oli noin 900 euroa vuodessa. Mitä parempituloinen talous, sitä enemmän taloudellista tukea annettiin.
Lahjojen ja avustuksen arvot ovat myös nousseet. 1990-luvun lamavuosina kertalahjoitukset olivat pienempiä, mutta niitä annettiin useammin.
Hannele Saulin ja Juha Nurmelan selvitykseen on koottu erilaisten lahjojen lisäksi myös elatusmaksut.
Selvityksen mukaan suurten ikäluokkien eli vuosina 1945–1954 syntyneiden anteliaisuus ei kuitenkaan johdu elatusmaksuista tai elatusvelvollisuuden yleistymisestä, sillä suuret ikäluokat olivat tarkastelujakson lopulla jo lähes ohittaneet sen elämänvaiheen, jolloin elatusapumaksut ovat suurimmillaan.
Selvityksessä ei ole tutkittu, kenelle lahjat ja avustukset menivät. Kuluttajilta kysyttiin puhelinhaastattelussa, kuinka paljon he antavat tai saavat esimerkiksi rahallista tukea tai kuinka paljon he ovat maksaneet toiset kotitalouden laskuja.
Tulonsiirtojen saamapuolella ovat selvityksen mukaan pääsääntöisesti nuorimmat sukupolvet ja etenkin opiskelijataloudet. Apua virtaa todennäköisesti hyvin paljon vanhemmilta kotoa pois muuttaneille lapsille.
Jostain syystä lahjojen ja avustusten saajat, noin 650 000 kotitaloutta ovat puhelinhaastatteluissa ilmoittaneet saaneensa vähemmän kuin antajat ovat kertoneet.
laske tai huomioi saanniksi.
En minä ainakaan muista sellaista. Kun 60-luvulla kävin oppikoulua ja pääsimme lauantaisin klo 13 koulusta, olivat tehtaalaiset jo päässeet työstä tuntia aikaisemmin. Heidän työaikansa oli siis lauantaisin 7-12, muina päivinä 7-16, välissä tunnin ruokailutauko. Kaupat sulkivat ovensa lauantaisin klo 13 ja muina arkipäivinä klo 17 ja avasivat ne aamuisin klo 9:ltä.
Olin melkein koko 60-luvun oppikoulussa. Pääsin ylioppilaaksi vuonna 1970. Siihen aikaan kesätöistä maksettiin palkkaa 700 mk /kk. Kansakoulunopettaja tienasi silloin 2000mk /kk ja akateemiset ihmiset reippaasti enemmän. Kotiapulaiselle maksettiin 200-/ asunto ja täysi ylöspito. Kotiapulaisen työpäivä oli noihin aikoihin vielä 10h.
Kun esikoisemme syntyi 1973 eivät päivähoitopaikkoja ainakaan täällä Helsingissä saaneet lapsilleen muut kuin yksinhuoltajat ja opiskelijaperheet. Onneksi opiskelimme molemmat, joten saimme lapsemme hoitoon. Elimme opintolainoilla. Kumpikin meistä teki lisäksi tilapäistöitä.
Perheissä oli kotiapulaisia vielä 1960-luvulla, jos perheen äiti oli virassa. Jos apulaista ei ollut varaa pitää, lapset vietiin päivähoitoon naapurin kotirouvalle. 1970-luvulla kotiapulaiset hävisivät työaikalain uudistuksen takia. Kunnallista päivähoitoa vaadittiin yleiseksi eduksi kaikille lapsiperheille, mutta päivähoitolaki tuli vasta 1980-luvulla.
Päivähoitolaki kyllä säädettiin jo vuonna 1973, mutta sen toteuttaminen viivästyi niin, että vasta 80-luvulla alkoi tarhapaikkoja riittämään kaikille halukkaille. Lähinnä laki merkitsi sitä, että kunnat alkoivat valvoa yksityisiä perhepäivähoitajia.
Olen vuosikymmeniä vanhempi kysyjää, mutta eipä ole tullut mieleeni, että mieheni olisi minulle velvollinen eläkettä maksamaan.
Halusin aloituksessani korostaa nuorille naisille sitä, että vaikka he lapsiensa parasta ajatellen jäävät kotiäideiksi, on heidän ehdottomasti huolehdittava myös omasta tulevaisuudestaan ja toimeentulostaan myöhäisempinä vuosina.
Eläkevuodet on saatava täyteen, jos mielii vanhanakin elää rauhallisesti ja rahahuolista vapaana. Eläkkeitä ei koskaan koroteta samaan tahtiin kuin palkkoja. Luulot suurista eläkkeistä ovat todella vain luuloja.
Valtaosa varsinkin naisista elää n. 1000 e:n bruttoeläkkeellä.
Itsenäisen naisen ei pidä heittäytyä sen ajatuksen valtaan, että perheellä menee hyvin, kun mies tienaa kylliksi. Se asetelma on menneisyyttä.
Nyt jokaisen tulee hoitaa asiansa siten, että tulee toimeen huonoinakin aikoina. Pitää olla ammatti, pysyä kiinni työpaikassa, suunniteltava eteenpäin ja ehkä hankittava lisäkoulutusta. Vaatimukset ovat kasvaneet, joten kauan kotiäitinä olleen naisen on vaikea päästä takaisin työmarkkinoille.
Ei tässä ole kysymystä siitä, mitä mies tekee tai missä hän on. Elämä voi heitellä arvaamattomasti. Kuinka paljon on avovaimoja ja eronneita, joiden miehet ovat muuttaneet uusiin liittoihin! Naisten osa ei helpotu, vaikka hän olisikin taloudellinen ja suunnittelisi säästönsä ja menonsa huolellisesti.
Erotilanteissa ei miehenkään osa ole helppo, koska elatusmaksut tuntuvat olevan hirveä taakka eronneille isille. Eikä tietenkään ihme, jos uusi perhe on tekeillä.
Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen. Eläkevuosien murheet ovat monille palstalaisille vielä kymmenien vuosien päässä. Kuitenkin ne tulevat, jos elonpäiviä riittää. Elämän pituuden keskiarvoennusteet kyllä kertovat hyvää meille naisille. Ollaan jo yli 80:ssä.
Tarkistin Wikipediasta. Työaikaa on korjattu 1960-luvulla, jolloin työaika tehtaissa on ollut 47 h/vko.
Muistan, että toimistotyössäni olimme 9-16,30 , ja la 9-13.
Ruokatunti oli 1 h arkisin, la pidettiin vain kahvitauko.
Ruokatuntia ei lasketa työajaksi, joten työaika siis arkisin 6,5 h ja la. 5,0 h.
Kun lauantaityöt jäivät pois, jatkoivat koulut vielä lauantaisin jonkin aikaa. Siitä oli paljon ongelmia, kun viikonloppumatkoille ei voitu lähteä lasten koulun takia.
Tänä päivänä ei yhdenkään ihmisen pitäisi olla niin itsevarma omasta elämästään, kun jokin pikkujuttu saattaa heittää koko elämän iäksi toisille raiteille. Siinä on oikeasti aika avuton olo, kun itse ei pysty tekemään mitään omaksi hyväkseen, vaan kaikki asiat tapahtuvat omasta tahdosta huolimatta.
Lauantaina 9-13 eli siis 4 h. Vasta tänään huomasin, että olin tehnyt mokan!
1965-1974.
Arki työaika oli kello 07.00- 11.30 ja 12.00- 15.30.
Silloin oli ensin lauantain kello 07.00- 11.30 ja 12.00 - 15.30
Sitten tuli 45 tuntinen työviikko työaika lauantaina kello 07.00- 12.00.
Tuo ei muuksi muutu.
äitiyslomalta palaavaa syrjitään työpaikoilla...
Ei mainittu syrjijien sukupuolta...
Ehkä ennen vietettiin enemmän aikaa työpaikalla, nyt tehdään enemmän töitä.
Varsinkin juuri nämä lähellä eläkeikää olevat moittivat että työtahti on menny ihan hulluksi nykyisin ja heillä on kokemusta myös noista 60 luvun työajoista.
kelan toimistolla jos onkin oikeus kansaneläkkeen lisäosaan. Jos työeläke jää pienemmäksi yksinäisellä kuin 1207,38 pitäisi saada täydennystä kansaneläkkeestä. Sitä tuskin tarjotaan pitää vaan pitää puolensa, kysyä.Tuossa yksi esimerkkisivu:
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/090608133924HN?OpenDocument
1000 109,88 1109,88 146,33 963,55 eli olen tässä.
Asuntolainaa on jäljellä ikuna- ja putkiremonttilaina taloyhtiölle. Säännöllinen lääkitys
Siis jos käteen jää 100-300 euroa enemmän kuin työttömyyspäivärahalla/ toimeentulotuella elävällä on raha lahjoitettava pois?
Jokaisella on oikeus toimeentulotukeen ___ mutta kun on ansainnut eläkkeen n. 30-35 vuotta töissä olemalla on velvollinen jakamaan ansaituin erotuksen.