Jokainen voisi lukea Hesarissa olleen artikkelin jossa kerrotaan Ranskan systeemistä. Siellä jokainen 2-vuotias voi aloittaa niin sanotun esikoulun. Koulu on kuitenkin ihan samantapainen kun päiväkoti Suomessa. Ei siellä noin nuorille vielä taululta lukemista ja laskemista opeteta.
Miksi Suomen lapset pitäisi olla jotenkin erilaisia ja nössömpiä kun muualla? Miksi Suomessa vauhkotaan ja pistetään nuorten levottomuus päiväkodin syyksi? Todennäköisesti syyt ovat aivan muualla kun siinä minkä ikäisenä on päivähoito aloitettu. Ollaan niin huolissaan kun jopa 3-5-vuotiaat "joutuvat" viettämään päivänsä päiväkodissa? Luullaan että lapsen hyvinvoinnille ja hyvälle kasvulle on vaan tärkeätä olla äidin sylissä kunnes koulu alkaa. Uskomattomia uskomuksia.
Ihminen on sosiaalinen eläin. Väitänpä että suurimmat ihmisten henkisistä ongelmista johtuvat yksinäisyydestä ja kavereiden puutteesta. Näin on lapsilla sekä aikuisilla. Päiväkodissa lapset voivat ottaa osaan siihen normaaliin sosiaaliseen verkostoon joka heidän ympäristöön pitäisi kuulua. Erittäin tärkeätä on muiden lasten kanssa kanssakäyminen ja hyväksi on myös välillä olla erossa vanhemmista ja oppia toimia ryhmässä muiden aikuisten opetuksesa.
Valitettavasti jotkut päivähoidon vastustajat haluavat esittää asian niin että päivähoito muka tarkoittaa sitä että lapsi ei ole enää ollenkaan omien vanhempien kasvatettavana ja yhteistä aikaa ei löydy enää yhtään. Näinhän se ei kuitenkaan meillä useimmilla ole. Kyllä useat vanhemmat viettävät vielä runsaasti aikaa lastensa kanssa vaikka lapset olisivat päiväkodissa päivittäin. Eivät kaikki tee pitkiä päiviä ja vanhemmat usein vuorottelevat lasten haussa niin että päivä ei usein ylitä hoidossa yli 8 h. (Huom! muistan lukeneeni siitä että kotonaolevat vanhemmat pitävät lapsensa hoidossa keskimäärin n. 6 h päivässä. Uskomatonta että tällä palstalla annetaan ymmärtää että juuri ne kotonaolevan vanhemman lapset ovat ne jotka ovat päiväkodissa klo 7-17.)
Miksi siis täällä vauhkotaan ja muualla ei? Miksi täällä katsotaan että päiväkoti on niin "haitallista" lapslle kun muualla nähdään että se on hyödyllistä varhaiskasvatusta? Enemmänkin kummeksutaan sitä että joku 3-6 vuotias olisi vain kotona eikä käy esikoulussa tai päiväkodissa!
Kyllä siinä kotioltavat täytyy olla aika aktiiviset että lapsen tarpeet sosiaalisen kanssakäymiseen tulee täytettyä. (Ja huom! puhun edelleen yli 3-vuotiaista) Miten järjestyy muiden lasten kanssa leikkiminen, ryhmässä toimiminen, kontaktit muihin ihmisiin esim. muihin aikuisiin? Ei kaikilla aikuisilla ole yksinkertaisesti laajaa tuttavaverkostoa jonka kanssa seurustella päivisin.
Turha mussuttaa että ei se lapsi mitään muuta tarvitse kun omien vanhempien kanssa oloa ja pari tuntia kerhoa, pari kertaa viikossa. VARSINKIN kun puhutaan yli 3-vuotiaista voi vain ihmetellä miten joku voi olla niin idiootti että edes voi väittää moista. Siksi subjektiivisen oikeuden poistaminen varsinkin yli 3-vuotiailta olisi todella inhottavaa lapsille itselleen. He syrjäytyisivät aivan samalla tavalla kun aikuinen syrjäytyy kun pakosta jää työttömäksi. Heiltä otettaisiin sellainen oikeus pois joka pitäisi kuulua kaikille lapsille.
Miksi Suomen lapset pitäisi olla jotenkin erilaisia ja nössömpiä kun muualla? Miksi Suomessa vauhkotaan ja pistetään nuorten levottomuus päiväkodin syyksi? Todennäköisesti syyt ovat aivan muualla kun siinä minkä ikäisenä on päivähoito aloitettu. Ollaan niin huolissaan kun jopa 3-5-vuotiaat "joutuvat" viettämään päivänsä päiväkodissa? Luullaan että lapsen hyvinvoinnille ja hyvälle kasvulle on vaan tärkeätä olla äidin sylissä kunnes koulu alkaa. Uskomattomia uskomuksia.
Ihminen on sosiaalinen eläin. Väitänpä että suurimmat ihmisten henkisistä ongelmista johtuvat yksinäisyydestä ja kavereiden puutteesta. Näin on lapsilla sekä aikuisilla. Päiväkodissa lapset voivat ottaa osaan siihen normaaliin sosiaaliseen verkostoon joka heidän ympäristöön pitäisi kuulua. Erittäin tärkeätä on muiden lasten kanssa kanssakäyminen ja hyväksi on myös välillä olla erossa vanhemmista ja oppia toimia ryhmässä muiden aikuisten opetuksesa.
Valitettavasti jotkut päivähoidon vastustajat haluavat esittää asian niin että päivähoito muka tarkoittaa sitä että lapsi ei ole enää ollenkaan omien vanhempien kasvatettavana ja yhteistä aikaa ei löydy enää yhtään. Näinhän se ei kuitenkaan meillä useimmilla ole. Kyllä useat vanhemmat viettävät vielä runsaasti aikaa lastensa kanssa vaikka lapset olisivat päiväkodissa päivittäin. Eivät kaikki tee pitkiä päiviä ja vanhemmat usein vuorottelevat lasten haussa niin että päivä ei usein ylitä hoidossa yli 8 h. (Huom! muistan lukeneeni siitä että kotonaolevat vanhemmat pitävät lapsensa hoidossa keskimäärin n. 6 h päivässä. Uskomatonta että tällä palstalla annetaan ymmärtää että juuri ne kotonaolevan vanhemman lapset ovat ne jotka ovat päiväkodissa klo 7-17.)
Miksi siis täällä vauhkotaan ja muualla ei? Miksi täällä katsotaan että päiväkoti on niin "haitallista" lapslle kun muualla nähdään että se on hyödyllistä varhaiskasvatusta? Enemmänkin kummeksutaan sitä että joku 3-6 vuotias olisi vain kotona eikä käy esikoulussa tai päiväkodissa!
Kyllä siinä kotioltavat täytyy olla aika aktiiviset että lapsen tarpeet sosiaalisen kanssakäymiseen tulee täytettyä. (Ja huom! puhun edelleen yli 3-vuotiaista) Miten järjestyy muiden lasten kanssa leikkiminen, ryhmässä toimiminen, kontaktit muihin ihmisiin esim. muihin aikuisiin? Ei kaikilla aikuisilla ole yksinkertaisesti laajaa tuttavaverkostoa jonka kanssa seurustella päivisin.
Turha mussuttaa että ei se lapsi mitään muuta tarvitse kun omien vanhempien kanssa oloa ja pari tuntia kerhoa, pari kertaa viikossa. VARSINKIN kun puhutaan yli 3-vuotiaista voi vain ihmetellä miten joku voi olla niin idiootti että edes voi väittää moista. Siksi subjektiivisen oikeuden poistaminen varsinkin yli 3-vuotiailta olisi todella inhottavaa lapsille itselleen. He syrjäytyisivät aivan samalla tavalla kun aikuinen syrjäytyy kun pakosta jää työttömäksi. Heiltä otettaisiin sellainen oikeus pois joka pitäisi kuulua kaikille lapsille.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ranskassa jo kaksivuotiaatkin käyvät koulua
29.3.2009 20:01
A A Heli Suominen
Helsingin Sanomat
Nikolai Jakobsen
Opettaja Evelyne Surville luokkansa edessä.
pariisi. Antonin Sung kuuntelee tarkkaavaisena opettajan ohjeita. Muutamalla luokkakaverilla menee peukalo suuhun, mutta kolmevuotias Antonin tarttuu paperiin ja liimaan itsevarmasti.
"Ei ole vaikeaa", hän kommentoi.
Kuvaamataidon tunnilla tehtävänä on liimata pienen kulhon kuva pienen karhun kohdalle, keskikokoinen keskikokoisen kohdalle ja iso ison kohdalle.
Antonin on ehtinyt käydä Cloyës-kadun varhaiskoulua Pohjois-Pariisissa jo kuusi kuukautta. Ranskassa lapset aloittavat koulun Euroopan nuorimpina. Pienimmille ranskalaislapsille koulu on tosin vapaaehtoista. Silti kaksivuotiaista peräti kolmasosa käy koulua. Kolmevuotiaista jo yli 90 prosenttia käy koulua.
"Ecole maternelle" -koulu on myös kansakunnan ylpeys: varhaisopetusta pidetään esimerkillisenä ja myös eri taustoista tulevien lasten mahdollisuuksia tasaavana. Sen arvellaan edistävän myös perheen perustamista; ranskalaiset saavat lapsia eniten Euroopassa.
Järjestelmää kuitenkin kyseenalaistetaan säännöllisesti.
Viimeksi oikeistolainen opetusministeri Xavier Darcos sanoi syksyllä haluavansa pohtia, onko järkevää "palkata viisi vuotta korkeakoulussa opiskelleita ihmisiä tehtävään, jossa he lähinnä nukuttavat lapsia päiväunille tai vaihtavat vaippoja". Darcos piti järjestelmää turhan kalliina.
Vaikka Darcos myöhemmin vakuutti puolustavansa varhaisopetusta, arvostettu opettajakonkari Thérèse Boisdon väittää juuri ilmestyneessä kirjassaan Sauvons l'école maternelle (Pelastakaa alakoulu), että hallitus tähtää koko pienimpien koulun lopettamiseen. Lingvistiikan tutkija Alain Bentolila vaatiikin, että Ranska säätäisi lailla kolmevuotiaille koulupakon. Silloin kaikki pääsisivät opetukseen piiriin eikä hallitus voisi laistaa sen järjestämisestä.
Rue Cloyësin koululla kiistely tuntuu kaukaiselta.
Antonin luokka keskittyy askarteluun lähes hiirenhiljaa. Opettaja Evelyne Surville kiertelee neuvomassa. Hänen vaikeimpia tehtäviään onkin pitää hyppysissään kaikki 26 oppilasta. Periaatteessa luokassa työskentelee myös aikuinen avustaja, mutta hän on useita kertoja viikossa muissa tehtävissä. Suurin sallittu luokkakoko on 28 lasta.
Survillea Darcosin kommentit vaipanvaihdosta loukkasivat.
"Tiedän itse työni tärkeyden. Poliitikot haluaisivat varmasti jonkin halvemman vaihtoehdon lapsille", hän sanoo.
Myös Darcosin tietämättömyys ärsytti.
"Kouluun pääsee vain, jos ei tarvitse enää vaippoja. Se onkin ainoa vaatimus", Surville valistaa. Kaksivuotiaiden ranskalaislasten perheissä jännitetäänkin, oppiiko tenava kuivaksi ennen koulun alkamista.
Vanhemmille kaksivuotiaan lapsen lähettäminen maksuttomalle koulutielle on usein käytännön sanelema ratkaisu, Antoninin isä Philippe Sung kertoo. "Kun poika oli pieni, saimme hänelle osa-aikahoitopaikan. Järjestelin puolisoni kanssa työni sen mukaan. Koulun alku helpotti elämäämme paljon", hän sanoo.
Aivan pienimpien lasten päivähoito Ranskassa jää usein vanhempien vastuulle. Päiväkotipaikkoja riittää Pariisissa vain puolelle hakijoista. Yksityiset hoitajat voivat olla joko kalliita, epäluotettavia, ammattitaidottomia tai kaikkea näistä.
Loppujen lopuksi koulutien alussa päivät muistuttavat päiväkotia. Pienimmät koululaiset nukkuvat päiväunet.
"Tärkeintä tänä vuonna on oppia toimimaan yhdessä ja noudattamaan ohjeita", Surville kertoo.
Kaikesta kuitenkin näkee, että Ranskassa jo kolmevuotiaiden pitää pärjätä itse ja käyttäytyä hallitusti.
Päiväunille mennessä kukaan ei saa päänsilitystä eikä erikoiskohtelua. Antonin on jo kiltisti nalle kainalossa ja tutti suussa kapealla laverilla, kun osa tovereista vielä riisuu villapaitoja. Luokkatoveri Léo toikkaroi sen sijaan luokassa pikkuhoususillaan.
"Heti nukkumaan!", Survillen avuksi tullut kouluavustaja karjaisee – ja uhkaa rehtorin puhuttelulla.
Lisää aiheesta:
POIMINTAKanankoipia kolmevuotiaille 29.3. 20:01
TIETOKULMAPäiväunet iltapäivällä 29.3. 20:01
Osallistu keskusteluun Tulostettava sivu
Facebook MySpace Sähköposti Uutiskirje
Helsingin Sanomat | [email protected]
syödä suklaakakkua, suklaakakkua!
Eikä 28 3-vuotiasta istu pöydän äääressä hiljaa!
Hölmöä touhua.
"Heti nukkumaan!", Survillen avuksi tullut kouluavustaja karjaisee – ja uhkaa rehtorin puhuttelulla."
Tällä saa Suomessa potkut!
(hieman hankala lukea mutta selviytyy kun laittaa merkkien kohdille ääkkösiä)
Lapset oppivat kirjastok?vij?iksi
9–9.30: Ohjattua opetusta ja kirjastok?ynti. Luokkatilojen lis?ksi alueella on ruokalarakennus, iso jumppasali, Roselyne Baronin vet?m?t kirjasto ja tietokoneluokka, keitti?tilat, multimediasali sek? piha liukum?kineen ja leikkim?kkeineen ja lasten taiteilemine sein?mosaiikkeineen.
Kahdessa ryhm?ss? Tiput matkaavat kirjastoon ja multimedialuokkaan. Kirjastot?ti Roselyne lukee unilelunsa kadottaneesta karhusta ja kev??st?. Kev?tk?velyll?-kirjan sivuilta lapset laskevat ??nekk??sti el?imi? kymmeneen saakka. Kirjastop?ivi? on joka viikko. Lukuhetkien ohessa lapset oppivat osaaviksi kirjastok?vij?iksi.
Multimedialuokassa opetellaan lukemisen alkeita kookkaan, tietokoneella ohjattavan sein?taulun avulla. Interaktiivinen digitaalinen taulu on oiva ensiaskel tietokoneiden virtuaalimaailmaan. Isoine hiirikynineen se on p?yt?konetta k?tev?mpi.
Tiput on kouluvuoden alussa jaettu v?riryhmiin. Kukin osaa asettaa koululaukkunsa omanv?riseen koriin. Sein?taulun ??rell? v?rikoodi ohjaa, kun opetellaan oman nimen kirjoittamista.
9.30–10: Jumppasali leikitt?? ja opettaa.Kirjasto- ja multimediaharjoitusten parista luokka kulkee parijonossa jumppasaliin. Vuorossa on linnaleikki, joka harjoittaa motoriikkaa ja koordinointikyky?. Yksi liikuntaharjoitusten p??tavoitteista on oppia hyv?ksym??n pelin s??nn?t ja toisen kunnioittaminen. Sitten juostaan ja lujaa, rengasviesti?. Siin?kin ryhm?jako perustuu tuttuun v?rikoodiin.
10–10.30: V?litunnilla suklaakakkua.
Puolen tunnin v?litunnilla olisi vapaiden pihaleikkien aika. Yll?tyssade kuitenkin muutti ohjelman ja Tiput kiiruhtavat jumppasalista pihan l?pi luokkaansa. Joku ?kk?? l?t?k?n ja l?ts?ytt?? sen keskelle.
Sis?ll? lapset istuvat kirjastonurkkauksen puupenkeille. Nadia kantaa p?yt??n suklaakakun, juhlitaan Maximen syntym?p?ivi?. Tapana on, ett? lapset tuovat kotoaan kakun ja juhlistavat merkkip?iv??ns? luokkatovereidensa kanssa.
Saksille tulee t?it?
10.30–11: P?iv?n koulumaisin hetki. Ennen ruokatuntia koittaa p?iv?ohjelman peruskoulumaisin hetki. Laurence ja Nadia ovat kattaneet luokan p?yd?t ohjattua ateljeety?t? varten. Vihre?st? p?yd?st? kuuluu nipsutus. P?yd?ll? on saksia, liimaa ja monisteita. Kieli keskell? suuta lapset leikkaavat paperista tuolien, kulhojen, s?nkyjen ja karhujen kuvia.
Luokassa on luettu versioita Kultakutri ja kolme karhua -kirjasta ja nyt teemaa jatketaan. Teht?v? harjoittaa monenlaisia taitoja kuten leikkaamista, liimaamista ja erottelukyky?.
Christelle Gavaldo seuraa Lucienin ty?t? ja auttaa p?ivitt?in tarpeen mukaan. Autistinen Lucien ei selvi?isi luokassa itsen?isesti, mutta Christellen avustamana h?n n?ytt?? p?rj??v?n hyvin.
Vuonna 2005 voimaan astunut laki takaa my?s vammaisille lapsille oikeuden koulupaikkaan omalla koulualueellaan. Laki velvoittaa koulut kartoittamaan erityistarpeet ja hankkimaan oppilaalle kaiken tarpeellisen avun silloin, kun tavalliseen luokkaan integroiminen ajaa lapsen etua.
Sinisess? p?yd?ss? harjoitellaan leikkaamisen ja liimaamisen motoriikkaa sek? laskentoa. Monisteen taloihin leikataan ja liimataan asukiksi kuhunkin kolme karhua. Toiset liimaavat otsonsa empim?tt? paikoilleen ja laskeminenkin sujuu, toiset p?hk?ilev?t. Ei h?t??, apua on tarjolla ja peruskoulun varsinaisiin matikantunteihin on viel? vuosia.
– Kenenk??n ei oleteta osaavan tehd? harjoituksia oikein. Teht?v?t mukautetaan kunkin lapsen l?ht?tasoon ja oppimiskykyyn. Opetusmetodit ovat leikillisi? ja opetus korostetusti yksil?eroja huomioivaa, Laurence valistaa.
?lyllisten harjoitusten j?lkeen lapset siirtyv?t k?dentaito-p?yt??n. Siell? odottaa tekij?it??n muovailuvaha ty?kaluineen.
11–11.20: Laulua, leikki? ja laululeikki?. Koulussa lauletaan ja leikit??n p?ivitt?in moneen otteeseen. Nyt on yhden laululeikkituokion aika. Lapset ovat keskittyneen ja tyytyv?isen n?k?isi?. Mets?m?kin ikkunasta kulkee samoja latuja kuin Suomessa.
P?iv?n p??hetki: lounas ja lepo
11.20–11.30: Koulutarvikkeet naulaan, ruokalaput kaulaan. Ty?n p??lle maistuu ruoka. Naperot asettavat ruokalaput kaulaansa. Sitten parijonossa kohti ruokalaa.
Osa lapsista haetaan ainakin joinakin viikonp?ivin? kotiin sy?m??n. Kotona olevien vanhempien ohella my?s osa ty?ss?k?yvist? palaa kotiin ruokailemaan, mik? on Ranskassa aika tavallista. Tipujen luokalta kuusi oppilasta sy? kotona. Heist? osa j?? kotiin my?s p?iv?unille, eli k?y koulussa ainoastaan aamup?ivisin.
11.30–13.20: Bon app?tit! Py?re?t, matalat p?yd?t on valmiiksi katettu ja ruokalan t?dit kaatavat laseihin vett? ja annostelevat lautasille alkuruokaa, tomaattisalaattia sek? patonkia.
P??ruoka nostattaa riemunkiljahduksia. Siin? miss? suomalaiskoululaisten lempiruoka on makaronilaatikko, t??ll? se on ranskanperunat jauhelihapihvien tai t?n??n tarjolla olevien chipos-makkaroiden kera. Lautaset tyhjenev?t nopsaan.
J?lkiruoaksi nautitaan vaniljavanukasta ja lopuksi appelsiinilohkoja. Menu on p?ivitt?in nelivaiheinen. Ruoka on luomua.
13.20–15.15: Bonne sieste!
Ruoan p??lle maittaa uni. Tenavat tepastavat takaisin luokkaansa, hakevat koululaukusta doudoun eli unilelun kainaloon, ehk? tutin suuhun ja k?yv?t kohti unisalia. Siestan aikana Laurence valmistelee iltap?iv?n ohjelmaa ja Nadia siivoaa luokkaa ja laittaa esille loppup?iv?n tarvikkeita.
15.15–15.45: V?litunti pihamaalla. Kolmen aikaan lapset her?tet??n ja valmistellaan pihalle menoon. Meininki on raisua eik? volyymiss? s??stell?. Pihaleikkien j?lkeen jatkuu kouluty? luokassa.
15.45–16.15: Ateljeetoimintaa. Lapset saavat valita vapaasti, mihin ateljeep?yt??n istuvat, esimerkiksi tietokoneen ??reen tai seurapelip?yt??n. Laurence on t?n??n valinnut peliksi susipelin ja pelip?yt??n on tunkua.
16.15–16.30: Luetaan viel? ja lauletaan.Nyt kokoonnutaan kirjastonurkkaukseen. On sadun ja laulun aika. El?in- ja susiteema jatkuu, satu kertoo susihukasta. Lapset kuuntelevat silm?t py?r?ll??n, vaikka takana on monituntinen koulup?iv?.
Sadun j?lkeen on l’heure de mamans, ?itien aika. Koulun j?lkeen hoitoon j??v?t l?htev?t Nadian saattelemana ruokalassa j?rjestett?v??n iltap?iv?kerhoon, josta lapset noudetaan 18:aan menness?. Kotiin suoraan koulusta l?htev?t pukevat ulkovaatteet p??lleen ja istuvat odottamaan kellon soittoa ja kotiinnoutoa.
Paras pohja kasvulle
Ranskan kouluj?rjestelm? poikkeaa suomalaisesta. ?cole maternellen ja ala-asteen opettajilla on yo 3 1-tutkinto, mik? tarkoittaa ylioppilastutkintoa, kolmen vuoden tehokkaasti suoritettuja yliopisto-opintoja periaatteessa mist? vain aineesta ja vuoden palkallista ammatillista erikoistumisjaksoa erityisess? opettajakoulussa.
J?rjestelm? mahdollistaa monen alan yliopisto-opiskelijoiden valmistumisen opettajaksi, mutta tie ammatilliseen erikoistumisjaksoon k?y aina p??sykokeiden kautta. Esimerkiksi Le Rouret’n ?cole maternellessa opettava Odile Algrain on alun perin diplomi-insin??ri, mutta ty?skennellyt viimeiset seitsem?n vuotta opettajana. Laurence Pina puolestaan on toiminut koko 20-vuotisen ty?historiansa ajan opettajana.
Sijaisilta vaaditaan sama koulutus kuin opettajilta. Assistante maternelleilta, kouluavustajilta vaaditaan alansa ammattitutkinto, kansallinen CAP Petite enfance.
Vammaisten lasten kouluavustajien, assistante d’?ducation, tutkinto on kinkkisempi kysymys. Kouluavustaja Christelle Gavaldo moittii vuoden 2005 lakiuudistusta h?tik?idyksi, koska ammatillisen koulutuksen j?rjest?misest? ei huolehdittu. Autististen lasten hoitamiseen ja ohjaamiseen erikoistunut Christelle pit?? koulutusta ??rimm?isen t?rke?n?. T?ll? hetkell? avustajilla ei ole pakollisia p?tevyysvaatimuksia, mutta tulevaisuudessa todenn?k?isesti on.
Opettajien lis?koulutusta tuetaan. Jokaisella on oikeus 36 lis?koulutusviikkoon uransa aikana.
Opetusty?t? tehd??n 36 viikkoa vuodessa. Viikoittain ty?tunteja on 40, joista 24 k?ytet??n oppilaiden parissa, kolme kokouksissa ja loput valmisteluiden, arvioinnin ja tutkimuksen tekemiseen.
?cole maternellen ja peruskoulun opettajien aloituspalkka on 1 500 euroa, mist? se nousee portaittain 40 ty?vuoden aikana parhaimmillaan 2 500 euroon. Rehtorien palkkaus on korkeampi, ja heilt? vaaditaan teht?v??n lyhyt erikoistumisjakso.
Koululaitos on valtion budjetin suurin kuluer?. Valtio huolehtii opettajien palkkauksesta ja lis?koulutuskustannuksista. Kunnat vastaavat muista kuluista: muun henkil?kunnan palkkauksesta, koulurakennuksista sek? koulun juoksevista menoista.
K?yt?nn?ss? kaikki 3–5-vuotiaat k?yv?t ?cole maternellea. Noin 85 prosenttia valitsee kaikille ilmaisen valtiollisen koulun. Lis?ksi Ranskassa toimii eri pohjilta toimivia yksityisi? maksullisia kouluja. Kaikkien tulee t?ytt?? samat opetukselliset ja kasvatukselliset peruskriteerit, joiden toteutumista seurataan kansallisin, kolmen vuoden v?lein suoritettavin arvioinnein.
Viisi p??teemaa
?cole maternellen tavoitteet on kirjattu viiteen p??teemaan. Jokaisessa tavoitteessa on mukana tunne-el?m?n, motoriikan ja ?lyllisen kehityksen huomioiminen.
– Kielelliset valmiudet: erityisesti puhekieli kaikissa muodoissaan sek? lukemisen valmiuksien saavuttaminen.
– Yhdess? el?misen opetteleminen: koulurytmi, vastuunotto, s??nn?t, kommunikointi, kohteliaisuus ja kanssaihmisten kunnioittaminen.
– Kehon ja leikin k?ytt?minen toimintaan, maailman hahmottamiseen ja itseilmaisuun: avaruudellinen ja ajallinen hahmottaminen, kehon monipuolinen k?ytt?minen ja riskinoton uskaltaminen turvatussa ymp?rist?ss?.
– Maailmaan tutustuminen viiden aistin, eri materiaalien ja teknisten ja luovien keinojen avulla: terveys- ja hygieniakasvatus, turvallisuus- ja liikennekasvatus, numerot ja laskemisen perusteet sek? perusmuodot.
– Herkkyys, mielikuvitus ja luovuus: visuaaliset, ??nelliset ja musiikilliset harjoitukset, mm. laulu, luettu kirjallisuus, runous ja tanssi.
maa, monessakin suhteessa. Meidät on vaan aivopesty luulemaan että tämä maa on aivan erityisen ainutlaatuinen, tänne on lottovoitto syntyä. Sehän ei todellakaan pidä paikkaansa.
Päiväkotia syytetään kaikesta mahdollisista ongelmista, kun ei kehdata vanhempia syyllistää.
Päiväkodista on saatu hyvä syntipukki, se ei väitä vastaan kun kaikenmaailman professorit sitä osoittaa syyttävällä ja tuomitsevalla sormella.
Suomi menee kehityksessä lujaa vauhtia taaksepäin, todella monella saralla. Poliitikkojen puheet on suoraan sanoen täyttä paskaa, kuten myös teot. Sääliksi käy meidän lapsia, tällä menolla tämä maa ei ole asumiskelpoinen kun he ovat aikuisia.
Pitäkää hyvää huolta lapsistanne, Suomi ei sitä tee.
Viime kesänä seurasin päiväkotiryhmää Ranskassa lomaillessani.
Jos Suomessa päivähoito-/ kouluhenkilökunta käyttäytyisi kuten siellä, tulisi potkut. Sen verran kovakouraisesti kekaroita kohtelivat.
Jokin kuitenkin on kovasti pielessä . Siitä kertoo suuri määrä pahoinvoivia lapsia.
Ikävä kyllä alatyylinen ja hyökkääväkin lopetuksesi vei pohjan alun asialliselta keskustelunavaukselta. Joten mappi-ö.
Päiväkoti keskustelu herättää kuumia tunteita, selittelyä ja puolustautumista.Varmaankin kyse ei ole pohjimmiltaan siitä onko päivähoito huono tai hyvä vai onko kotikasvatus parempi.Asian ydin on siinä että meidän tulisi tarjota lapsillemme eri ikä-vaiheissa sen kaltaista tukea jota lapsi tarvitsee kehittyäkseen normaalista.Suomessa on kaiken kattava päivähoto järjestelmä jossa lapset kasvavat hyvin pienestä, siksi juuri Suomessa päivähoidon merkitys on niin suuri.Missään muualla mailmassa ei lapsia näin kokonaisvaltaisesti niin pienestä hoideta isoissa ryhmissä laitoksissa.On olemassa paljon tietoa ja ymmärrystä pienen lapsen´kehitysvaihekohtaisista tarpeista. Ongelmana Suomessa on että nämä tarpeet eivät tule kohdatuksi riittävän hyvin vallitsevassa kasvatuskäytännössämme siksi lapset lisääntyvästi voivat huonosti, eivätkä vaan lapset vaan myös lasten äidit.Kyse on siis pikemmin siitä miten parannettaisiin lapsen kasvua tukevia olosuhteita.
"Missään muualla maailmassa ei lapsia näin kokonaisvaltaisesti niin pienestä hoideta isoissa ryhmissä laitoksissa."
Mihin perustuu edellinen näkemyksesi? Suomessa suurin osa alle 3-vuotiaista hoidetaan edelleen kotona. Luku oli muistaakseni 60% lapsista. Yli 3-vuotiaitakin oli yllättävän paljon vielä kotihoidossa. Tuossa Ranskan jutussa ilmenee että siellä käytännössä lähes kaikki yli 3-vuotiaat käyvät tuota esikoulua jonka voi aloittaa pari vuotiaana mutta yleisimmin 3-vuotiaana. Siellä ryhmässä oli 28 lasta ja yksi koulutettu hoitaja. Jotain avustajia on myös mutta ehkä vain yksi varsinaisen opettajan lisäksi.
Kuitenkin jos luette tuon jutun missä kerrotaan päivärytmistä niin ihan mukavasti se päivä tuntuu siellä sujuvan. Lapsilla on riittävästi mielekästä tekemistä. Olenkin aina ihmetellyt täällä Suomessa kuinka vähän täällä lapsilla on ohjattua toimintaa: askartelua, jumppaa, laulutuokioita jne. Paljon on vapaata leikkiä joka on myös tärkeää mutta jos se on vaan sitä niin siitä seuraa paljon levottomuutta ja riehuntaa. Usein puhutaan että tädit vaan seisoskelevat pihalla juoruamassa. No siitä juoruamisesta en tiedä mutta onko jotenkin mahdotonta ajatella että lapsille järjestettäisiin vaikka vartin ajaksi joka päivä joku yhteinen pihaleikki jota hoitajat ohjaisivat. Juuri oli juttua lehdissä että perinteiset pihaleikit ovat kokonaan katoamassa. Hoitajat ovat töissä siellä päiväkodissa. Se työ pitäisi olla jotain muuta kun vain "katsomista" että mitään pahempaa ei tapahdu. Valitellaan työn raskaudesta. No kyllä sitä on monta muutakin työtä jossa täytyy tehdä joka minuutti kovasti töitä. Miksi lastenhoitajan työ pitäisi olla poikkeus. Ja painotan vielä että vapaa leikki on tärkeää mutta joskus tuntuu että päiväkodeissa ei ole yhtään mitään ohjattua kivaa toimintaa järjestetty lapsille.
Huomionarvoinen seikka on se että Ranskassa on paljon paremmat tilat yleensä lapsille. (isot jumppasalit, kirjastot ja tietokoneet jo esikoulussa) Täällä sullotaan vaikka mihin pieniin tiloihin. Se jo sinänsä rajoittaa sitä tekemistä.
Kiinnostavaa on miksi lasten pahoinvointi on lisääntynyt sitten niin paljon juuri täällä kun lapset eivät ole päiväkoti hoidossa sen enempää kun muualla maailmalla. Päin vastoin täällä ollaan kotona myöhempään! Eikä ne ryhmien määrät ole sen pienempiä välttämättä muuallakaan. Edelleen en ole ikinä nähnyt tutkimusta jossa olisi tutkittu lasten myöhäisempää elämää ja verrattu sitä kotihoitoon/päivähoitoon ja tulos olisi ollut se että päivähoidossa olleet olisivat olleet niitä ongelmanuoria/aikuisia myöhemmin. Päinvastoin: eräs ruotsalaistutkimus on esitetty (oli seurattu lapsia läpi elämän) ja juuri siinä ilmeni että päiväkodissa olleet pärjäsivät myöhemmässä elämässä paremmin.
Pääsääntöisesti lapsella on kaikki hyvin silloin kun hänen sosiaalinen ympäristö on kunnossa olkoonkin sitten päiväkodissa tai kotona. Kuitenkin monilla se sosiaalinen ympäristö ei ole kunnossa kotona ja lapsi tarvitsee ehdottomasti muutakin kun kotiympäristön myöhemmällä iällä. (esim. yli 3-vuotiaat)
Totta on että peruskymys ei pitäisi olla se pitäisikö esim. subjektiivinen hoito ottaa pois kaikilta lapsilta joiden vanhemmat esim. ovat kotona vai onko päiväkodissa käynti tärkeää lapselle itselleen koska tästä kaikilla vanhemmilla on omat näkemksensä ja hyvä että on valintoja eli ne jotka haluavat kasvattaa lapsensa täysin kotihoidossa tehköön se ja ne jotka haluavat kotihoidon lisäksi jotain muuta eli vaikka päiväkodin tarjoamaa sosiaalista ympäristöä ja varhaiskasvatusta niin he valitkoon sen.
Kysymys pitäisi olla miten Suomen päiväkotilasten oloja voidaan parantaa esim. alle 3-vuotiaiden ryhmät olisi hyvä olla pieniä ja päiväkotien tilat parempia. Aika ihmeellistä on että laissa on määritelty monta lasta saa olla yhtä hoitajaa kohti mutta ei ole määritelty mikä pitäisi olla esim. minimi neliömäärä per henkilö.
Tässä tuoreinta tietoa Espoosta lasten määristä kokopäivä hoidossa (luvut hyvin samanlaisia muuallakin pääkaupunki seudulla).
Vuonna 2008. Kokopäivä-hoidossa: 1v: 32,3%; 2v:61,7%; 3v:78,3%; 4v: 85,9%.
Suurin huoli tänä päivänä liittyy alle kolmevuotiaisiin. Tärkeä on erottaa tämä ryhmä isoimmista lapsista joilla jo kyvyt pärjätä ja myös kehityksellisesti hyötyä mm. Ranskankaltaisesta päivähoidosta.Minkälaisia vaikutuksia lapsiin kuvatussa päivähoidossa,pitkällä tähtäimellä on , siitä emme pysty mitään ainakaan tässä keskustelussa päättelemään.Koska Ranskassa vain hyvin pieni määrä lapsista (suhteessa koko väestöön)on Hesari kuvaamassa päivähoidossa on myös vaikeampaa nähdä sen vaikutuksia. Tuskin tästä vieläon tutkimusta olemassa.
Nimenomaanhan Ranskassa käytönnössä lähes kaikki yli 3-vuotiaat ovat aloittaneet tuon esikoulun/päiväkodin? (näin sanottiin jutussa joka käsitteli esikoulua) Prosenttiosuutta ei sanottu mutta mahtaa olla kyllä aika korkea. Mistä siis päättelit että hyvin pieni osa väestöstä tai lapsista osallistuu tuohon?
Kyse on yhä alle- kolmevuotiaista!
Olen asunnut Ranskassa 16v. Systeemit ovat minulle tutut.Myös päivähoitoa koskevat tilasto euroopassa alle komevuotiaiden kohdalla ovat lähteenä.Sen kun otat selvää!
Siis sinä puhut alle 3-vuotiaista vain? Ei tässä keskustelussa ole ollut kyse vain alle 3-vuotiaista vaan ainakin minä olen esittänyt tämän esikoulu idean hyvänä juuri yli 3-vuotiaita ajatellen. Juurihan tuossa mainitsin että yli 3-vuotiaista suurin osa käy tuota esikoulua.
Tuossa ylempänä joku kirjoitti että esim. Vantaalla 1-vuotiaista on päivähoidosaa 32,3% (ei huolestuttavan korkea luku) 2-vuotiasta 61,7% ja 3-vuotiasta 78,3% eli kyllä niitä kotihoidossa olevia lapsia on aika paljon vielä Suomessa alle 3-vuotiaiden joukossa.
Ranskassahan, niinkuin tuosta artikkelista käy ilmi on alle 3-vuotiaiden hoito huonosti hoidettu. Toisin sanoen kunnallisia paikkoja on vähän eli vanhempien pitää periaatteessa itse sumplia lasten hoidon tuossa vaiheessa jos työssä meinaavat käydä. Siinä mielessä kylläkin huonompi järjestelmä kun Suomessa. (Toisaalta esikouluunhan voi viedä jo 2-vuotiaan jos on vaipaton ja näin monet tekevätkin kun hoito on muuten vaikea järjestää)
Minusta olisi tosi hyvä jos Suomessakin voitaisiin tarjota esikoulupaikka jo 3-vuotiaasta lähtien. Käsittääkseni tuo esikoulu Ranskassa on ihan maksutonta. (mutta ei tietenkään pakollista) Näin se voisi toimia Suomessakin. Ei mikään pakko viedä lasta sinne jos ei halua. Alle 3-vuotiaille pitäisi tarjota kunnallinen hoitopaikka vain silloin kun vanhemmat tarvitsevat sitä työhön menon takia eli subjektiivisuus pitäisi poistaa alle 3-vuotiailta.
On se kumma että Ranskassa on varaa järjestää maksuton esikoulu jo 2-vuotiaasta lähtien mutta Suomessa vain 6-vuotiaasta lähtien? Tuntuu että siellä panostetaan hieman enemmän varoja lasten varhaiskasvatukseen. Onko Suomi todella niin köyhä että päiväkotien pitäisi toimia vain säilytyspaikkoina lapsille joiden vanhemmat ovat töissä ja mitään muuta esim. varhaiskasvatusta (ja sosiaalista ympäristöä, kaverit sun muut) ne eivät voi tarjota eikä pidäkään tarjota kaikille lapsille?
Tässä vähän tietoa Suomen tilanteesta. Lähetin tämän aikaisemmin mutta se ei koskaan ilmestynyt vaan herjasi että olen jo lähettänyht sen joten jos ilmestyy sitten vielä myöhemmin niin sori jos on tullut kaksi samantapaista.
Suomi, kotiäitien maa
Tammikuussa sadoille helsinkiläislapsille pitäisi löytää uusi hoitopaikka. Alle kolmivuotiaista on päivähoidossa kuitenkin vain yksi neljästä.
4.1.2009 0:00
A A Tanja Vasama
Helsingin Sanomat
Mutta katsotaanpa niitä päivähoitotilastoja vähän tarkemmin.
Suunnittelija Carola Harju kaivaa luvut Helsingin osalta. Ne kertovat, että alle kolmivuotiaista lapsista oli päivähoidossa vuosi sitten 24,5 prosenttia.
Siis alle neljäsosa ikäryhmästä.
Helsingin tilastot kertovat myös, että yli kolmivuotiaista yhä useampi tulee hoitoon. Kaikkiaan 1–6-vuotiaista helsinkiläislapsista oli vuonna 2007 kunnan kustantamassa päivähoidossa 63 prosenttia.
Se on suurempi osuus kuin Suomessa keskimäärin: koko maassa lapsia on kunnallisessa päivähoidossa liki 56 prosenttia. Alle kouluikäisiä lapsia on kaikkiaan kunnallisessa ja yksityisessä hoidossa 62 prosenttia – siis selvästi alle kaksi kolmasosaa ikäryhmästä.
Se ei ole kovin paljon se, kun miettii, minkälainen maine Suomella on tasa-arvon ja toimivan päivähoitojärjestelmän mallimaana.
Pelkkien päivähoitolukujen perusteella olemme oikeastaan jonkinlainen kotiäitiyhteiskunta, sanoo Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan professori Anneli Anttonen. Itse asiassa suomalaista lastenhoitomallia voi kuvata jopa uuskonservatiiviseksi.
Mutta miksi naiset sitten jäävät kotiin? Tutkija Anttosella on monta vastausta. Ensinnäkin on aivan ymmärrettävää, että osa naisista yksinkertaisesti haluaa hoitaa lapsensa kotona.
"Kotiin jääminen on myös vastapuhetta työelämän kovuudelle. Ja se on protesti sille, ettei ole vaihtoehtoja. Meillä on vahva kokopäivätyön perinne. Äänestetään jäämällä kotiin."
Suomessa on Anttosesta myös mennyt vahvasti läpi "hyvän vanhemman malli, jossa alle kolmevuotiaan lapsen on oltava kokopäiväisesti kotona, ettei hän vahingoitu". Tästä on tullut normi.
Perheen ja työn yhteensovittamisen haasteista kyllä puhutaan ahkerasti
Anttosen mielestä koko lastenhoidon paletti kaipaa remonttia.
Toki perusasiat ovat kunnossa. On pitkä äitiys- ja vanhempainvapaa, ja lisäksi isyysvapaat. On mahdollisuus sekä kokoaikaiseen että osittaiseen hoitovapaaseen. On subjektiivinen päivähoito-oikeus, joka takaa kunnallisen päivähoitopaikan.
Mutta käytännössä järjestelmää vaivaa joustamattomuus: "Olet joko kotona tai töissä. Se on se suurin ongelma."
Kyllä niitä tilastoja voi katsella eri kantilta, ja sitten tehdä tulkintoja jotka tukee juuri omaa kannanottoa.Kun pohdimme alle kolmevuotiaita päivähoidossa on kuitenkin aina tärkeä pitää mielessä että alle 1-vuotiaita on päivähoidossa vain joitakin prosentteja. Siksi saamme oikeamman kuvan jos jätämme laskelmista pois alle 1-vuotiaiden ryhmän, ja sen lisäksi erittelemme 1-3vuotiaat ikäryhmittäin.
STAKES:n tilastot vuodelta 2007 kertovat Helsingistä seuraavaa. Näihin lukuihin ei sisälly yksityiset ja ostopalvelu päivähoitopalvelut. Oletettavissa siis on että prosenttiluvut ovat korkeampia.
1v: 24,5%; 2v:49,2%; 3v:69,1%.
"On se kumma että Ranskassa on varaa järjestää maksuton esikoulu jo 2-vuotiaasta lähtien mutta Suomessa vain 6-vuotiaasta lähtien? Tuntuu että siellä panostetaan hieman enemmän varoja lasten varhaiskasvatukseen."
Tottakai Suomessakin olisi enemmän varaa varhaiskasvatukseen, jos se toteutettaisiin kuten tuon artikkelin mukaan Ranskassa tehdään. Eli käytännössä 1 aikuinen 28 lasta kohden ja kuri pidetään huutamalla ja komentamalla. Sanomattakin on toki selvää, ettei tuollaisessa tilanteessa lapsia voi yksilöllisesti huomioidakaan ja ainoa keino kai pitää ojennuksessa noin suuri lapsiryhmä on erittäin tiukat rajat ja kova kuri.
"Onko Suomi todella niin köyhä että päiväkotien pitäisi toimia vain säilytyspaikkoina lapsille joiden vanhemmat ovat töissä ja mitään muuta esim. varhaiskasvatusta (ja sosiaalista ympäristöä, kaverit sun muut) ne eivät voi tarjota eikä pidäkään tarjota kaikille lapsille?"
Eli pitäisikö ehkä mielestäsi Suomessakin mennä tuohon Ranskan systeemiin, jossa ei taida lasten yksilöllisillä tarpeilla olla juuri sijaa varhaiskasvatuksessa? Tätäkö haluat? Sinun pieni 3-vuotiaasi 27 muun lapsen keskellä ja yksi aikuinen, jolla ei taatusti riitä aikaa juuri sinun pienellesi edes päivittäin? Mitenköhän laadukasta ja lapsilähtöistä voi varhaiskasvatus tuollaisissa olosuhteissa oikein olla?
Kyllä se Anttonen puhuu läpiä päähänsä jos väittää että alle kolmevuotiaiden kotihoidosta olisi tullut normi. Alle kolme vuotiaiden määrä päivähoidossa on ollut jatkuvassa nousussa. Espoon 2008 tilastot kertovat että 1-vuotiaita jopa32,2% kokopäivä hoidossa ja 2v:a 61,7%.Elikkä suurin osa taaperoista viettää pitkät päivät erossa vanhemmasta, aikana jolloin he eivät siihen vielä ole valmiita ilman aivan erityistä tukea.Miksiköhän julkisuudessa jatkuvasti pyritään piilottelemaan tätä tosiasiaa?
keskimäärin 6 tuntia hoidossa sanoisin että ainakaan minun kohdalla ei pidä paikkaansa, eikä ole koskaan näiden kuuden vuoden aikana joina olen hoitajana töitä tehnyt,pitänyt paikkaansa. Tällä hetkellä hoidossani on lapsi, jonka hoitopäivä on 9,5 tuntia, 3 9:n tunnin lasta. Näistä 2 on sellaista joiden vanhemmat tekevät vuorotyötä, eli ovat siis myös päivisin kotona, mutta silti lapsia ei haeta edes aikaisemmin pois hoidosta koskaan. Ja näin on ollut aina.
Mutta eivätpä nuo lapset siitä näytä kuitenkaan kärsivän, hyvin ovat reippaina hoitoon tulossa aina.
Sinun kokemustesi mukaan ei pidä paikkaansa mutta Helsingin Sanomissa olleen artikkelin mukaan näin todella on. Nyt en jaksa etsiä sitä tähän mutta keskimääräinen viikkotunti oli 25h viikossa niillä lapsilla joiden toinen vanhempi on kotona. Kyllä tämä johonkin tilastoon ja tietoon perustuu ei sitä muuten olisi noin tarkkaan esitetty siinä artikkelissa. Sääli jos sinun kohdallesi on osunut näitä poikkeuksia.
Ja jos oikein tarkkoja ollaan niin asia oli vielä niin että KESKIMÄÄRIN kotonaolevien vanhempien lapset kävivät päiväkodissa n. neljä kertaa viikossa ja kerrallaan n. 6h. Itse noudatin juuri tuollaista aikataulua kun olin kotona ja en usko että olin ainoa.
Tässä tietoa miten mennään Ruotsissa. Kuulostaa paremmalta systeemiltä kuin Suomessa.
Vanhempainrahapäivät loppuvat usein lapsen tullessa puolentoista vuoden ikään. Noin 80 prosenttia ruotsalaisista 1-5-vuotiaista lapsista hoidetaan kodin ulkopuolella. Lasten päivähoito on järjestetty päiväkodissa, perhepäivähoidossa tai yksityisessä vanhempien ylläpitämässä päiväkodissa. Lapsia kotona hoitavat vanhemmat voivat käydä avoimessa päiväkodissa tapaamassa muita lapsia ja vanhempia.
Vaikka vanhempi olisi työtön tai pienemmän sisaruksen kanssa kotona, on kunnalla vastuu järjestää päivähoitoa vähintään 15 tuntia viikossa. Kaikille neljä vuotta täyttäneille tarjotaan ilmaista päivähoitoa 15 tuntia viikossa aina kouluikään asti. Päivähoitomaksut vaihtelevat hieman kunnittain ja niitä lasketaan eri tavoin. Esimerkiksi 15000 asukkaan Hudiksvallin kaupungissa päivähoitomaksu ensimmäisestä lapsesta on kolme prosenttia perheen kuukausituloista, mutta enintään 1260 kruunua (135 euroa) kuukaudessa.
Tutkimuksen mukaan Suomessa hoidetaan kotona enemmän lapsia kuin usein luullaan. Kun Ruotsissa päivähoidossa käy yli 80 prosenttia alle kouluikäisistä lapsista, Suomessa heidän osuutensa on alle puolet.
Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta ei aseta koti- ja päivähoitoa paremmuusjärjestykseen. Sopivuus riippuu muun muassa hoidon laadusta, hoitopäivän pituudesta ja lapsen temperamentista.
Varhain alkava ilmainen esiopetus onkin yleinen ilmiö Euroopassa. Varhaiskasvatusjärjestelmiin, päivähoitoon ja esiopetukseen, osallistuminen on Suomessa vähäistä eurooppalaiseen tasoon verrattuna.
”Euroopassa pyritään yleisesti helpottamaan työn ja perheen yhteensovittamista päivähoidon laatua ja saatavuutta parantamalla. Päivähoitojärjestelmillä ja ilmaisella esiopetuksella onkin olennainen merkitys perheiden ostovoimaan, sillä maksujen lisäksi ne mahdollistavat vanhempien työssä käynnin.”
Esiopetukseen osallistumisen yleisyys vaihtelee - Suomi keskiarvon alapuolella kansainvälisissä vertailuissa
Eniten esiopetukseen osallistutaan OECD-maista Belgiassa, Espanjassa, Ranskassa ja Italiassa, joissa esiopetus on koulumuotoista. Koulumuotoinen esiopetus alkaa 3-vuotiaana (Ranskassa jopa 2-vuotiaana) ja jo 3-4-vuotiaista käytännössä lähes koko ikäluokka osallistuu koulutukseen (ks. kuvio 1). Belgiassa, Espanjassa, Ranskassa ja Italiassa siis lähes kaikki 3-vuotiaat käyvät jo koulua ja tämä esiopetus on pääsääntöisesti maksutonta.
Kuvio 1.
Koulutukseen koulussa tai päiväkodissa osallistuvien osuus 3-4-vuotiaasta väestöstä OECD-maissa vuonna 2004, %.
Lähde: OECD. Education at a Glance. OECD Indicators 2006
Suomessa 3-4-vuotiaiden lasten osallistumisaste on selvästi OECD-keskiarvoa alhaisempi. 3-4-vuotiaista lapsista vähän yli 40 prosenttia on päiväkodissa. OECD-maissa 3-4-vuotiaista lapsista keskimäärin kaksi kolmasosaa osallistuu koulussa tai päiväkodissa tapahtuvaan opetukseen.
Myös tarkasteltaessa 5-14-vuotiaiden lasten osallistumista koulutukseen Suomi jää OECD-keskiarvon alapuolelle (ks. kuvio 2). Tämä johtuu lähinnä 5-vuotiaiden lasten alhaisesta osallistumisasteesta. Vain runsas puolet 5-vuotiaista lapsista on päiväkodissa, mikä laskee Suomen 5-14-vuotiaiden lasten kokonaisosallistumisasteen 95 prosenttiin.
Kuvio 2.
Koulutukseen osallistuvien osuus 5-14-vuotiaasta väestöstä OECD-maissa vuonna 2004, %.
Lähde: OECD. Education at a Glance. OECD Indicators 2006
Kuusivuotiaista lapsista alkaen käytännössä lähes koko ikäluokka osallistuu Suomessa koulutukseen. Kuusivuotiaiden lasten koulutukseen osallistumisaste kasvoi selvästi esiopetusuudistuksen toteutuksen jälkeen ja nyt jo lähes koko ikäluokka osallistuu esiopetukseen samalla tavalla kuin peruskouluopetukseenkin. Ennen esiopetusuudistuksen toteutusta 1990-luvun lopulla 6-vuotiaiden ikäluokasta vajaat kolme neljäsosaa osallistui koulutukseen eli oli peruskoulun esiopetuksessa tai päiväkodissa.
Ruotsissa oikeus maksuttomaan esiopetukseen ulotettiin 6-vuotiaiden lasten lisäksi 4- ja 5-vuotiaisiin lapsiin vuonna 2003. Suomessa on keskusteltu oppivelvollisuusiän alentamisesta 6 vuoteen, mikä mahdollisesti aiheuttaisi myös peruskoulua edeltävän esiopetuksen ulottamisen 5-vuotiaisiin.
Sivun alkuun
Aika harva yli 3v kotihoidettu elää umpiossa perheensä kanssa.
Minne sinulta jäivät kerhojen, avointen päiväkotien ja puistotätitoiminnan tarjoamat varhaiskasvatusmuodot?
Näitä on todella vähän tarjolla ja nimenomaan sellaisia tarjolla jotka sopisivat yli 3-vuotiaille ja joista löytyisi heidän ikäisiään kavereita. Kyllä suurin osa kotonaolevista on alle 3-vuotiaita joten siellä puistoissa ja avoimissa päiväkodeissa temmmeltävät enimmäkseen juuri alle 3-vuotiaat. Lisäksi en ole niinkään varma että 3-6 vuotiaalle on hyväksi joka tilanteessa olla aina sen äidin vieressä vaan itsenäisesti ilman äitiä muiden aikuisten ohjauksessa ja kavereiden seurassa on myös hyvä välillä olla.
Eihän kerhoihin edes pääse alle 3v! Suurimmalla osalla seurakunnista on kerhotoimintaa 3-6-vuotiaille lapsille 2-3 kertaa viikossa. Samoin kunnista on sosiaali- ja kasvatustoimi järjestää leikkitoimintaa 3-6-vuotiaille kerhon muodossa 2-3 kertaa viikossa. Näissä kerhoissa lapset ovat pari kolme tuntia kerrallaan kerho-ohjaajien ja muiden ikäistensä lasten kanssa ilman vanhempia!
Otapa asioista selvää!
akanoista joka tapauksesssa. Todella turhaa voivottelua ja vouhotusta. Ihan sama hoidetaanko kotona vai tarhassa, kunhan hoidetaan hyvin. Omat olleet kotihoidossa ikänsä ja ovat nyt yliopistossa molemmat.
Hauska aprillipila, naurattaa vielä näin jälkikäteenkin!
Ja mikäköhän niin kovasti nyt naurattaa???