Kaipaava rakkaus !

Ei tollasta ookkaan.
Mulla ainakaan.
On vain haavekuvaa.
Lohdutonta turrutavaa.
Joka ikinen ilta.
Joka ikinen yö.
Itkuni itken.
Se on mun työ.
Uskoni mennyt on.
Haaveeni kadonnut.
Toivonkipinä hiljalleen.
Viel kai lepattava on.

Vaikka niin monet itkut olen itkenyt
hänen peräänsä. Surrut niin että jouduin
opettelemaan hengityksen uudelleen.
En päivääkään vaihtaisi pois.

Vaikka hänen jokainen hius kotonani
sai ikäväni huutamaan. Paikkansa
vuoteellani niin tyhjä, että luulin kuolevani.
Sittenkään en päivääkään muuttaisi.

Vaikka kävin niin alhaalla ja mieleni oli
synkin kaikista. Ja kuinka pelkäsin
jääväni sinne, vihan katkeraan maahan.
Silti en irtoa niistä päivistä.

Tänäin ymmärrän niistä kasvaneeni ihmisenä
ja miehenä. Kypsyneeni isäksi. Ymmärtämään
koko sierlullani, että aurinko lopulta nousee.
Ja jokainen päivä on elävä aarre.

Ja jokainen Rakkaus laja
tähän elämään.

http://www.youtube.com/watch?v=x1VvYfv66bA

Kun pettyy kerran Rakkaudessa,
usko ja luottamus moneen,
liian moneen asiaan, höltyy.

Pitää entistä enemmän käyttää
energiaa uskon ja luttamuksen
löytämiseen ja joku herkkyys
jää kokematta.

Loogista.

Kun on kerran käynyt läpi tuskan,
ei tahdo saman toistuvan.

Samojen vaaleiden verhojen muuttuvan
pimennys verhoksi taas.

Avointa, vilpitöntä
ja rohkeaa Rakkausrunoa sinulta.

Ei mitään liikaa, vain
tärkeä hienoina säkeinä.

Kosketti minua syvältä ja luin
useaan kertaan.

Todella hieno runosi.

Kannustusta ja voimia sinulle.

että kaikki päättyy joskus kyyneliin. Mutta pitää
olla rohkeutta kuitenkin rakastaa ja ottaa
vastaan sitä. Kohtalo tekee kuitenkin aina
puolestamme omat liikkeensä.

Runosi on taas niin kauniisti koottu rakkaudesta,
sen odotuksesta, jyväsistä, ettei voi kuin mennä
mukana ja ihailla. Hieman surumielisyyttä siinä
nytkin oli, mutta eihän elämäkään aina ole ruu-
suilla tanssimista.

Kannustavaa päivän jatkoa Sinulle ystäväni.

Sinullakin stemmaa, ja runon ajatus on kaunis.

Kerppuli