Se oli elämän suurin asia, pitää perhe koossa, vastoinkäymisistä huolimatta. Riitoja oli vanhemmilla silloinkin, mutta ei silloin annettu näin helposti periksi, ja vaihdettu muijaa/ukkoa kun rukkasta.
Oli häpeä, jos perhe hajosi, ja olit avieoerolapsi.
Minua onnisti, olen ehjän perheen kasvatti, vanhemmat edelleen naismisissa, ja olen saanut hyvän perustan omalle elämälleni.
Perheyhteisömme on hyvin läheinen, ja aina olemme tuki ja turha, jos jollekin elämä heittelee. Kaiksita selvitään.
Siksi olen onnenomena, että omatkin lapset ovat saaneet hyvän perustan elämälleen, eikä ketään jätetä, ei heitetä, tai muutenkaan kohdella huonosti. Rakastamme kaikkia yhtälailla, vikoineen kaikkineen.
Siksi tekee pahaa lukea täällä, kuinka huonosti ihmisiä kohdellaan. Ihan kuin kellään ei olisi enää ihmisarvoa. Kukaan ei ole täydellinen, mutta jokainen on ansainnut olla sellainen kun on.
Ajat muuttuu, tietysti, mutta se ei oikeuta silti kohtelemaan ketään epäoikeudenmukaisesti. Vika ei ole siinä, kuka kärsii, vaan siinä, joka sitä tuskaa aiheuttaa tai lisää.
Oli häpeä, jos perhe hajosi, ja olit avieoerolapsi.
Minua onnisti, olen ehjän perheen kasvatti, vanhemmat edelleen naismisissa, ja olen saanut hyvän perustan omalle elämälleni.
Perheyhteisömme on hyvin läheinen, ja aina olemme tuki ja turha, jos jollekin elämä heittelee. Kaiksita selvitään.
Siksi olen onnenomena, että omatkin lapset ovat saaneet hyvän perustan elämälleen, eikä ketään jätetä, ei heitetä, tai muutenkaan kohdella huonosti. Rakastamme kaikkia yhtälailla, vikoineen kaikkineen.
Siksi tekee pahaa lukea täällä, kuinka huonosti ihmisiä kohdellaan. Ihan kuin kellään ei olisi enää ihmisarvoa. Kukaan ei ole täydellinen, mutta jokainen on ansainnut olla sellainen kun on.
Ajat muuttuu, tietysti, mutta se ei oikeuta silti kohtelemaan ketään epäoikeudenmukaisesti. Vika ei ole siinä, kuka kärsii, vaan siinä, joka sitä tuskaa aiheuttaa tai lisää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kumppania ajoissa nuoruudessa, niin käsitykseni mukaan he ovat näitä ihme lisäperheitä keksineet. Kun ei ole omaa perhettä pystynyt perustamaan, tai kukaan mies heitä huolinu, pitää otta toisten perhe. Se on helpompaa ja yksinkertaisempaa.
"Toisen perhettä" ja sen vuoksi kierrän kaukaa kaikki ne miehet joilla on jo lapsia, ja sen tuomaa vaikeuksia sekä kiusaa.
et hammasta purren ollaan joku 30v yhes sitte kun lapset isoja erotaan.. toki se on hienoa että ja jos vanhemmat pysyy yhdessä ja parisuhde on vahva omanikin on olleet pitkään yhdessä... vaikka toinen osapuoli kärsii näennäisesti paljon..
perhetausta sellainen että ei vaan niinkuin sinä kirjoitat että vanhemmat piti yhtä riidoista huolimatta, vaan että vanhemmat tosiaan rakasti ja kunnioitti toisiaan, kainalokkain nukkuivatkin vielä äidin viimeissen yöhön asti.
Elämä kuitenkin kaikille ei tuollaista onnea tuo ja itselläni rankka ero takana ja miehenikin kerran eronnut molemmilla lapsiakin ennestään oli kun aikoja sitten tähän liittoon lähdimme ja nyt vuosien jälkeenkin voin sanoa että onni löysi minutkin.
Onneksi myös exät tasapainoisissa liitoissa. Meillä myös pereheyhteisö tosi läheinen ja iloinen, en muista koska riitaa olisi ollut mihinkään suuntaan erimielisyyksiä kyllä joskus niinkuin on ihan normaalia mutta riitaa ei.
Olen onnellinen että meidän lapsilla ja nyttemmin lapsenlapsilla tasapainoinen hyvä perusta elämälleen.
Sellainen ei ole yksinoikeutettu ydinperehiden lapsille joiden vanhempia onnistanut heti parin löytämisessä.
Ydinperheissä jossa pidetään yhtä hampaita purren en usko (ja olen nähnyt) tällaista hyvää perustaa lapsille ei anneta.
Ja meidän isossa laajennetussa perheessä johon kuuluu siis kaikki ex anoppia myöden,
ei myöskään ketään jätetä heitetä tai kohdella huonosti.Hyväksytään myös kaikkien ratkaisut omasta perhekokoonpanosta.(kun ei 24 h voi seurata niin kaikkia ei voi tietää)
Perusta tälle on kunnioitus toisia ihmisiä kohtaan, myös silloin kun elämässä tapahtuu jotain joka tekee yhdessä elämisen mahdottomaksi,
Mielestäni vaikka itse elää ydinperheessä niin tulee kunnioittaa myös toisen valinnan tehneitä ihmisiä koska muuten riski (en nyt sano että sinä tehnyt niin) että kasvattaa lapsia tuomitseviksi toisella tavalla elämää viettäneitä kohtaaan.
Ja silloin myös riski että vaikka elämä helvettiä siinä omassa perheyhteisössä niin pidetään tiiviin suvun edessä kulisseja yllä koska pelätään että he tuomitsee jos tekee raskaan ratkaisun avioerosta.
Onnellsita elämää kaikille on sitten valinnut tai joutunut mihin perehyhteisöön tahansa. Toivoo onnellinen, vaimo, äiti ja puoli,mummo ja puoli, anoppi ja puoli, miniä, ex miniä, ex vaimo, miehen exä, vaimon ex miehen nyksä ja mitä vielä olenkaan monelle läheiselle ihmiselle tyytyväinen kuitenkin elämään ja ylpeä perheestäni.
Ei siinä sun syntymähetkeäsi tarvitse kiittää. Kyllä sitä perheväkivaltaa ja muuta kurjuutta entisajan lapsetkin elivät, aika vaan pakkaa ne muistotkin kultaamaan. Sen sijaan voisit kiittää vanhempiesi asennetta omaan vanhemmuuteensa. Epäoikeudenmukaisuus ei ole mikään nykyajan ilmiö vaan olemme tälläisestä ihmisten toiminnasta saaneet nauttia aina.
Itse epäilen olevani vähän uudempaa vuosikertaa ja samalla tavalla minullakin välittävät vanhemmat oli. Enkä usko, että sille olisi mitään estettä olla välittävä aikuinen nykypäivänäkin - jopa avioeron jälkeen ja uusperheessäkin. Näin tuumin ainakin kun tuota mieheni lasta katson.
Mikä on muuten ehjä perhe? Onko ehjä=naimisissa vai onko ehjyys jotain sellaista, joka liittyy turvalliseen kasvuympäristöön, joka lapselle tarjotaan? Onnellinen lapsuus? Vai vain se julkisivu ja se, että ollaan yhteiskunnan parhaiten ymmärtämä talousyksikkö: ydinperhe. Jos tarkoitat ehjällä ensiksi mainittua, niin kolme isovanhempaani (he kai jo ovat "vanhaa aikaa") ovat varttuneet ja kokeneet onnellisen lapsuuden ei-ehjässä perheessä (kahden vanhempi mennyt uusiin naimisiin ja yksi isä jäänyt yksin huoltamaan lapsikatrasta - puolisoidensa kuoleman jälkeen). Ystäväni, joiden vanhemmat ovat eronneet, muistelevat silti lapsuuttaan lämmöllä. Eli välillä tulee mietittyä, että onko se hyvä perusta oikeasti noin paljon riippuvainen siitä onko yksi vai kaksi vanhempaa tai onko perheen aikuiset biologisia vanhempia. Vai onko merkitystä enemmän sillä, miten lapsia hoidetaan ja kasvatetaan.