Te muut menette?
Minulla ollut tosi korkeat sokerit pitkään. ahdistaa ja masentaa, on sellainen turhautunut olo.
Nyt ajattelin, että yritän kovemmin. Pelottaa, jos se ei onnistu.
Mistä sais apuja?
Olen ikäänkuin unohtanut, kuinka tätä sairautta hoidetaan.
Apua!
Minulla ollut tosi korkeat sokerit pitkään. ahdistaa ja masentaa, on sellainen turhautunut olo.
Nyt ajattelin, että yritän kovemmin. Pelottaa, jos se ei onnistu.
Mistä sais apuja?
Olen ikäänkuin unohtanut, kuinka tätä sairautta hoidetaan.
Apua!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eli oletko 1-tyyppi vai 2-tyyppi, siis kumpaa sairastat?
Millaisilla arvoilla menet nyt? Paljonko esim. pitkäaikaissokeri, se Hba1c?
Jos arvot ovat ihan pielessä, niin apuja saat ainakin hoitopaikastasi, täältäkin varmasti, jos kerrot vähän lisää itsestäsi ja tilanteestasi...
eli ykköstyyppi.
Tuntuu, että arvot on useammin yli 13 kuin alle 10
pitkäaikaissokeri yli 11 :(
no periaatteessahan se on helppoa, mutta käytännössä niin vaikeaa, niin vaikeaa... Tiedän tuon kokemuksesta, kun itsellänikin oli vuosikausia Pitkäaikainen siellä yli 10%. Nykyisin olla selkeästi alle tuon yleisen 7,5% rajan.
Omalla kohdallani tapahtui se, että löysin sen hoitomotivaation vähän "vahingossa". Ja kun olin saanut päähäni, että nyt haluan asiat kuntoon, niin aloin pommittamaan hoitavaa lääkäriäni, tarkastettiin mm. insuliinimerkkini ja todettiin, että on aika vaihta jo vanhankaikainen lyhytvaikutteinen ihan pikainsuliiniin.
Samassa rytäkässä tarkastettiin hiilihydaarrilaskenta (ravintoterapeutti) ja se olikin varmasti yksi tärkeimpiä juttuja tasapainon parantumiseen.
Toinen tärkeä juttu oli verensokerimittausten lisääminen radikaalisti, aiemmin kun oli voinut mennä päiviä ilman yhtään mittausta, niin hyvin pian lisäsin mittaukset neljään kertaan vuorokaudessa ja siitä vielä kuuteen kertaan.
Niitä mittaustuloksia myös tulkitsin ja uskalsin myös alkaa säätelemään itse insuliiniannoksiani.
Myös suosittelen Diabeteskeskuksen kursseja, jos et ole koskaan ollut. Ne ovat hyviä tai ainakin itse olen saanut niistä paljon apua, etenkin sitä tieto/ymmärtämispuolta, miksi keho toimii diabeetikolla niin tai näin.
Ja kertoisin myös hoitotaholle, että nyt olisi kova tsemppaus päällä, pitäisi saada kontrolleja vähän useammin ja myös keskustelutapaamisia, joissa saisit itse tuoda esille kaikki ongelma-alueet, joita on tsemppauksen aikana eteen tullut.
Itse olen juuri 1-tyypin diabeetikkona saanut paljon hyviä vinkkejä ja etenkin vertaistukea tuolta Diabetesliiton Kohtauspaikalta, joten sitäkin suosittelen omasta puolestani.
Mutta muistaa pitää, että ei se kesä verensokeriedenkaan kanssa yhdessä yössä tule, mutta tulee pikkuhiljaa ja vaatii pitkäjännitteisyyttä, jotta jäljestä tulisi pysyvää.
Toivottavasti näistä ajatuksista olisi edes jotain hyötyä.
Tsemppiä jatkoon
Eli olen aina kärsinyt matalan verensokerin pelosta. Ymmärrän, etä pelkoni on todellakin turha näillä sokereilla, mutta tavallaan varmistan kuitenkin.
Eli jos sokerini on esim 5 ennen ruokailua ja syän vaikkapa 40 g hh niin en uskalla pistää insuliinia kuin 1 tai 2 yksikköä.
Olen käynyt silloin kauan aikaa sitten kurssilla, mutta nyt en haluaisi olla poissa kotoa (siellä paljon hommia)
Minusta tuntuu, että hoitohenkilökuntaa ei juurikaan kiinnosta. Lääkäri on kyllä ihan asiantunteva mutta kaikki tieto pitää lypsämällä lypsää ja kuitenkin lääkärissä käynnit jännittää sen verran, etten sitten muista kysyä kaikkea, mikä mieltäni askarruttaa.
Esim määräsi minulle verenpainelääkkeet, mutta ei kertonut, että niitä pitää nyt sitten syödä koko loppuelämä. Sehän oli aika paukku, kun kuitenkin koen, että olen "terve" ihminen.
Sokereita mittailen noin 6 kertaa joka päivä, eli siitä ei ole kysymys, että kelluisin vaan päivästä toiseen tietämättömänä sokerieni tilasta.
Koen, että minä ahdistun vaan enemmän ja enemmän, jos saan vertaistukea/kauheita kertomuksia siitä, miten huonosti tässä voi käydä.
No, jospa jostain saisin voimia tähän taisteluun.
Kiitos vastauksestasi ja hyvää kevään jatkoa.