Tuntuuko muista, että psykologeja alkaa ennemmin tai myöhemmin tympimään se, että käytte säännöllisesti siellä ankeilemassa ja samoja asioita kertailemassa?
Tänään oli havaittavissa pienoisia merkkejä että psykologi jolla olen käynyt juttelemassa nyt muutamat kerrat olisi tympääntymässä.
Painotti kovasti istunnon päätteeksi muutamaan kertaan kun uutta aikaa katseltiin että "ei mikään pakko ole" ja kun kuitenkin mun halustani sovittiin aika niin kyttäsi vain jotain vihkoaan naama kurtussa ja pikaisesti tekohymyä vilauttaen heitti päivänjatkon toivotukset takaisin.
Aikaisempi psyk.työntekijä ainakin ihan selvästi tympääntyi ja alkoi piirtelemään vihkoonsa, lisäksi tältä alkoi tulla vain ahdistusta lisäävää palautetta jonkinlaisessa piruilun muodossa.
Olenko kenties tavallistakin masentavampi tyyppi, vai onko tämä ihan normaalia että psykologit alkaa ajamaan pois kun homma alkaa olemaan asioiden kertaamista, lattian tuijottelua ja hiljaisia hetkiä?
Tänään oli havaittavissa pienoisia merkkejä että psykologi jolla olen käynyt juttelemassa nyt muutamat kerrat olisi tympääntymässä.
Painotti kovasti istunnon päätteeksi muutamaan kertaan kun uutta aikaa katseltiin että "ei mikään pakko ole" ja kun kuitenkin mun halustani sovittiin aika niin kyttäsi vain jotain vihkoaan naama kurtussa ja pikaisesti tekohymyä vilauttaen heitti päivänjatkon toivotukset takaisin.
Aikaisempi psyk.työntekijä ainakin ihan selvästi tympääntyi ja alkoi piirtelemään vihkoonsa, lisäksi tältä alkoi tulla vain ahdistusta lisäävää palautetta jonkinlaisessa piruilun muodossa.
Olenko kenties tavallistakin masentavampi tyyppi, vai onko tämä ihan normaalia että psykologit alkaa ajamaan pois kun homma alkaa olemaan asioiden kertaamista, lattian tuijottelua ja hiljaisia hetkiä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuntuu et mun terapeutti huokaisee tuskasta aina ku näkee mut, oon varma et se haluis musta eroon, se ei vaan kehtaa sanoa sitä, monta vuotta se on mua kestänykki.
on niitten työ,älä arvostele arvoisia psykiatreja.ne piirtelee kirkkoveneitä vihkoonsa,ajattelee kalastusta jne nyökyttelee välillä kun avaudut ja rahaa tulee.On erittäin tyytyväinen kun lähdet pois.
http://www.youtube.com/watch?v=I_bQU1J6UtA
siinä näette eriomaisen psykiatrin, joka tekee työtään oikein antaumuksella! näette totuuden psykiatreista.
Voikohan psykologisi kuvitella, että olet suht terve tai et ole aidosti motivoitunut käymään terapiassa? Eihän ne psykologit ole mitään yli-ihmisiä, jotka osaa lukea asiakkaidensa ajatukset eikä koskaan tee vääriä päätelmiä, vaan ihan tavallisia kuolevaisia nekin on.
Mulla kävi nykyisen terapeuttini kanssa niin, että muutaman käynnin perusteella se kuvitteli mun olevan hyvässä kunnossa, vaikka todellisuudessa olin vaan vältellyt ongelmistani puhumista ja koittanut pitää kulisseja yllä (vaikka tiesin sen typeräksi). Se olisi myös lopettanut terapian kohdallani, mutta syynä ei ollut tympääntyminen vaan se että oikeasti terapian tarpeessa olevat potilaat ei joutuisi jonottamaan hoitoa "turhien" käyntieni takia. Asiat saatiin onneksi selvitettyä puhumalla, ja nykyään olen oikein tyytyväinen terapeuttiini.
Mun mielestä olisi hyvä, jos kertoisit ajatuksistasi psykologille, jos se vaikuttaa vähääkään välittävän voinnistasi. Siinä saattaisi paljastua hyvinkin yllättäviä asioita kummallekin. Jos taas keskustelu ei tuntuisi johtavan mihinkään, voisitko ainakin kokeeksi käydä jonkun muun psykologin vastaanotolla? Kunnon ammattilainen ei ota asiallista pyyntöä henkilökohtaisesti vaan ymmärtää, että henkilökemiat ei aina kohtaa terapiasuhteessakaan.
Itsekin ajattelin, että psykologin pitää poistaa minun sairauteni, ihan kuin antibiootti keuhkokuumeen. Pakko oli käydä, että sairausloma jatkuisi ja vastaukseni olivat: ihan hyvin, ei kiinnosta, ei vaikuta, en ole yrittänyt, en kokeillut.
No tällä terapeutilla oli munaa sanoa, että tämä on turhaa touhua, jatka vain lääkkeiden syömistä ja lomaa, mutta keskustelu ei auta, ehkä itsekin pitäisi jotain tehdä. Paiskasin oven kiinni, mutta jo seuraavana päivänä soitin, että haluan itse tehdä jotain. Aloitin viiden minuutin ulkoilulla, hygieniatason parantamisella ja pienellä television katselulla. Nämä kaikki ohjeet olivat tulleet jo ennen psykologilta.
Kukaan muu ei voi ketään parantaa, ohjeita voi antaa, lääkkeet auttavat, mutta lopulta vain sinä itse voit vaikuttaa asiaan eli siihen minkälaisen loppuelämän vietät.
Ja ap:lle, jos ei näe mitään yritystä edes oman tilanteen muuttamiseen, niin kyllä siinä motivaatio katoaa.