eli meillä 10kk tempperamenttinen neiti on alkanut läpsiä / lyömään ja raapimaan minua.
miten tulisi olla tässä tilanteessa,jättää kokonaan huomioimatta vai sanoa tiukasti EI.
tähän asti olen sanonut aina ei.
miten tulisi olla tässä tilanteessa,jättää kokonaan huomioimatta vai sanoa tiukasti EI.
tähän asti olen sanonut aina ei.
Vastaukset 24
Vanhimmat
samaa, se on vauvan leikkiä ja huomionhakua. Vähän kuin koiranpennun kisailua mun mielestä... Haukkaan leikisti sormista takaisin ja hassuttelen, unohtuu yleensä nopeasti, sillä kertaa...
Aina kun läpsäsee niin kiellä kauniisti että ei saa satuttaa ketään ja ota häntä kädestä kiinni ja näytä miten silitetään...
eli opeta silittämään sitä kohtaa mihin on lyönyt.Voit kertoa että ai kun tuntuu kivalta kun silittää näin.:)
Aika nopeasti lapsi vaihtaa lyömisen (vaikka meinaisikin selkeästi läpsäyttää) silittämiseen.
Toimii...:)
En "satuttaisi" takaisin edes hellästi puremalla vaan näyttämällä mikä tuntuu hyvältä toisesta ja mikä on kiellettyä ja mikä oikein ja mikä väärin.
meillä tosin vauva on nuorempi kuin ap.n, mutta osaa kyllä silittää ja tulee naamaan kiinni suulla "pussaamaan" jne., ei siis tarvi opettaa...
Välillä vauvalla otteet vähän kovakouraisempia, saattaa huitoa, mutta ei tod. tarkoita "vahingoittaa". Eli kieltäisinkö jostain mitä vauva ei edes tajua mikä on väärin?
Ja meillä ei todellakaan satuteta takaisin vaan leikitään "haukkaamista", eikä tod. käytetä hampaita! Samaan tyyliin kuin pörisyttää mahaa, pussailee, tai haukkaa varpaita sanoen "äiti syö sun varpaat". Vauva nauraa kihertää ja kivaa on kaikilla!!! Meillä nauretaan ja hassutellaan paljon. Ja huomio kiinnittyy ihan muuhun kuin vauvan mielestäni tahattomiin koviin otteisiin.
Ainakaan meillä ei vielä tajua "ei" sanaa, vauva siis reilu 8 kk. Pysähtyy kyllä kuuntelemaan, mutta jatkaa kiellettyä toimintaa kunnes nostetaan pois. Kämppäkin parempi olla sellainen, ettei kiellettyjä paikkoja ole tarjolla, muuten elämä olisi yhtä kieltämistä ja ei sanan hokemista...
meillä tyttö tekee myös tota ja me myös sanomme ei ja näytämme että nätisti..meidän tytölle ollaan opetettu EI sana jo heti kun alkoi liikkumaan, nyt tyttö 8 kk ja tietää hyvin kyseisen sanan, ei tarvitse äidin koko ajan juosta perässä=)..ja kyllä lapsen pitää tuo kyseinen sana oppia, ei koko kotia nyt voi muuttaa sen takia että vauva on tullut..ja paljon helpompaa on mennä kyläänkin kun vauva osaa ei sanan..lyöminen ei silti suinkaan ole vauvan tarve satuttaa, ei pieni ihminen osaa vielä oikeella tavalla tunteita näyttää, tai niin mä aattelen et se on vähän sellanen et `hei äiti mä tykkään susta`=)
Näin niitä kurittomia kakaroita tulee kun ei viitsitä lasta edes kieltää! Eli kun käyttää ei-sanaa niin lapsi sen oppii. Kai se on kaikilla tuossa vaiheessa tommosta, silloin vaan kielletään, kielletään ja kielletään eikä mitään silitellä tai haukkailla. Herran jestas sentään. Toki huomio kannattaa kääntää muualle, mutta ensin on kiellettävä tai ei lapsi muuten opi ja tajua ettei läpsiä saa! Ja varsinkin kun lapsi kasvaa niin kerrotaan miksi ei saa lyödä, että se sattuu, tulee itku jne jne.
itselles mokoma lapsen rankaisija!
Ei tuommoista pientä alle vuosikasta vauvaa vielä kasvateta, sen aika on myöhemmin! Ei vauva tarkoita satuttaa senkin i d i o o t t i! Ei se edes tiedä mitä satuttaminen on! Vai oletko opettanut lapsellesi kuinka läpsitään, ja lapsi läpsii takaisin?
Teillä komennetaan ja pelotellaan, meillä tehdään näin, tarkoituksena saada iloinen, rohkea, hyvällä itsetunnolla varustettu lapsi, joka luottaa vanhempiinsa, osaa näyttää niin hyvät kuin huonot tuulensa, ilman pelkoa että vanhempi kiukustuu.
Joku sanoikin että jos on koiranpennun onnistunut kasvattamaan, onnistuu myös lapsen kanssa. No, minä olen aika monta koiraa kasvattanut, eikä ole tarvinnut niillekään raivota, huutaa, eikä läpsiä.
Kuinka voit sanoa, että 8 kk vauvasta, joka ei osaa vielä edes puhua ja kävellä, on tulossa kuriton kakara? Eikä tässä ole viitsimisestä kysymys, itse et viitsi ratkaista asioita rauhanomaisesti vaan alat komentamaan pientä!
Sulta lapsi oppii että elämä on yhtä komentamista ja kieltoja ja hän tekee aina väärin! Jos vauvan pää osuu vaikka sun leukaan, alatko motkottamaan siitäkin? Onpa surkea kohtalo syntyä sun lapseksi...
jos lapsen kanssa elämä on koko ajan kieltämistä ja ein hokemista, kannattaa tosiaan miettiä onko kämppä lapsiperheelle sopiva!
Vauvan pitää saada rauhassa liikkua ja tutustua ympäristöön, ilman että joku on kokoajan kiskomassa pois ja hokemassa ei ei... Mieti miten turhauttavaa lapselle!! Lapsen liikkumiseen puututaan vasta kun on selkeästi vaarassa loukata itsensä. Perusasioita!!
Olenko väittänyt jotain muuta saamarin tampiot! Ei meillä jatkuvasti kielletä, silloin kun on aihetta. Ja tohon selittämiseen kirjoitinkin että hiukan myöhemmin pitää selittää että se sattuu helvetin uunot! Lasta kuuluu kieltää kun tekee jotain väärin ja kehua paljon. Näin siis meillä tehdään ja meillä on myös kivaa ja hauskaa vaikka silloin tällöin joudunkin kieltämään ja asettamaan rajoja. Ja kyllä, kyllä se kasvattaminen ja rajojen asettaminen alkaa kuule siitä vauvasta asti. Kyllä 8kk ikäiselle pitää ruveta sanomaan ei jos hän esim takkaan tai kukkaruukkuihin menee!
Perusasioita!!!!!!!!
....Saamarin tampiot...helvetin uunot...
mitäs jo äiti haukkuu toisia ihmisiä? Kyllä lapsi senkin oppii. Saako toisia haukkua?
Ei tempperamenttinen omalla vahvalla tahdolla varustettu vauva ole moksiskaan kielloista, pysähtyy kyllä, mutta uteliaisuus voittaa ja menee uudestaan!
Mitä silloin alat tekemään? Jankkaamaan 8 kk vanhan kanssa? Saat kuule sanoa 100 kertaa, ja mitä sillä saat aikaiseksi! Lapsi ajattelee pian: äiti jankkaa tuota sanaa mutta ei sitä tarvi kuunnella koska ei se mulle mitään voi! Vai mitä aiot seuraavaksi? Korottaa ääntä? Huutaa? Läpsäistä lasta?
Kunhan lapsi on vanhempi, ei sana on jo menettänyt merkityksensä. Käytän sanaa harkiten, todellisessa vaaratilanteessa. Muulloin nostan lapsen pois, keksin jonkun mielenkiintoisen virikkeen ja kiinnitän lapsen huomion muualle.
8 kk on vauva, ja vauvat saa olla vauvoja ilman ankaraa kasvattamista. Sen aika on myöhemmin.
Kiellät varmaan vauvaa itkemästäkin kun kiukuttaa?
No mulla on kahdesta lapsesta kokemusta että kiellot ja rajat on hyväksi ja ne aikanaan sen kautta oppii. Ei tietenkään heti vaan kärsivällisyyttä kärsivällisyyttä. Luulen että mikään vauva (vaikka ei olisikaan niin tempperamenttinen) heti ensimmäisestä kerrasta opi että siihen takkaan ei saa mennä. Aina kun kiellän lasta menemästä takkaan niin nostan hänet siitä edestä pois ja keksin jotain mielekkäämpää tekemistä. Sitä kutsutaan kasvattamiseksi ja rajojen asettamiseksi. Voin myös korottaa ääntä, mutta en huutaa enkä läpsästä. Älä kirjoita niin kuin tietäisit kasvatustavoistani ja perheestäni mitään!
Taidat olla hiukan yksinkertainen kun yrität keksiä joka viestin jälkeen jotain tosi sukkelaa niin kuin nytkin, varmaan joo kiellän vauvaa itkemästä kuin kiukuttaa...
Vastasin vaan yhtä lapsellisesti kun aiempikin tyyppi (=sinä?). Typerät, lapselliset olettamukset miten minä lapsiani kiellän ja kasvatan ansaitsee yhtä typerän vastauksen. Ja jos vielä jatketaan samalla linjalla niin ei kai ne pienet vauvat lukea osaa...
meni aivan käsittämättömäksi..
lopputulokseen pääset, kun nostat lapsen pois ja selität lempeästi KUKKA ON ÄITIN, TAKKA ON KUUMA tms, nostat vauvan pois ja sanot katsoppa täällä on vauvan lelu ja keksit jotain muuta. Ein hokeminen ei ole yhtään sen tehokkaampaa, helpompaa kyllä.
Äänen korottaminen 8 kk vanhalle tarkoittaa vain sitä, että sulla menee hermot. Ei vauvalta voi ottaa "luuloja pois". Äänen korottaminen ei auta yhtään mitään, vauva oppii vain jo pienenä että on ihan normaalia että äiti huutaa, eikä ole moksiskaan. Ja taas pitää ottaa astetta kovemmat keinot käyttöön.
Kyllä isompia asioita kuuluu ei-sanalla kieltää. Eihän lapsi muuten opikaan sen tarkoitusta... Ja lapsen kehittyy ekan vuoden aikana huomasti. Kyllä 10kk ikäinen voi ymmärtää paljon sellaista, mitä 8kk ikäinen ei vielä tajua.
Meidän poika oppi itse jo sanomaan ei, kun ikää oli 10kk. Muutenkin siinä iässä aukesi sanainen arkku. Pian ikää 1v, ja sanoja tulee reilut kymmenen. Joka viikko tulee jotain uutta. Ihan hyvin siis 10kk ikäiselle voi sanoa ei, ja jos ei vielä osaa, niin pian oppii...
Kaikkea ei tietysti voi olla kieltämässä, vaan huomion kiinnittäminen muualle toimii joskus. Jos lapsella on kuitenkin paha tapa tehdä aina jotain luvatonta (kuten meidän lapsi meni jossain vaiheessa muutama kk sitten koko ajan nuohoamaan takkaan...), niin pitää se selvästi kieltää. Siten lapsi oppii, ettei niin saa tehdä. Eipä mene takkaan enää. Joskus yrittää, ja kun sanotaan tiukasti ei, poika toistaa että EI, katsoo takkaa haikeana, ja kävelee pois. Söpöä.:)
miten ihmees näil palstoilla on kaikilla tapana tehä kärpäsestä härkänen??eikai edellinen sanonu et hakkaa ja läimii lastaan jatkuvasti ja karjuu eitä??vai sanoko??kerros sitten mikä on oikea ikä aloittaa kielto?? kyllä kuules sitä kehumista tulee aina tuhat kertaa enempi päivässä,kuin kieltoja.(ilman et se nyt tääl olis pitäny erikseen kirjottaa). ei aina tartte ettii kaikista asioista pahinta mahdollista ..
kyllä minäkin olen noin 5 koiraa aikuiseksi kasvattanut,ja EI-sana kuuluu ihan eka päivästä kasvatukseen siin missä kylläkin.
ikä niin mikään ei "ei" auta. eli väsyttää repiä pois jostain paikasta aina 56 kertaa päivässä tai kieltää verhoja nykimäst, kun itekin pitäs jotai kerretä tekeen eikä vahtaaman ipanan tekosia.
moikka!
Mein poika on kova potkimaan. Toisinaan kun kiukku yllättää niin hän saattaa potkia oikein ponnekkaasti ja jopa vähän tähdätä. Näin käy yleensä vaipanvaihdon yhteydessä jos ollaan hoitotasolla. Ikää pojalla myös lähes 10kk.
Puolin ja toisin vuoden ikää voi alkaa jo toteuttaa "jäähyä", tosin kevyempänä versiona. Käännä lapsi pois päin sinusta sylissäsi, ja pidä siinä minuutin ajan. Näin siis jos lapsi ei usko ei sanaa.
Lapsi hakee yleensä huomiota tuollaisella käytöksellä, tai sitten haluaa jossakin asiassa tahtonsa läpi. Huomiotta jättäminenkin on hyvä tapa. 60 kertaa ei voi vain sanoa EI...
juu kyllä EI sana nyt tarvii pienestä pitäen opettaa..niinkun sanoin meidän 8 kk osaa sen jo tiedostaa...ja uskoo hyvin..tietty välillä väsyneenä on pakko joskus kokeilla et jos ny kielloista huolimatta kokeilen vähän heh =)
"Alle yksivuotias osoittaa monin tavoin tahtoaan. Vauvan kannalta on tärkeää, että hänen vihjeitään ymmärretään ja hänen toiveensa pyritään toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan. Lapsen halut ylittävät hänen kykynsä. Siksi hän turhautuu ja itkee helposti. Vauva tarvitsee lohdutusta pettymystensä keskellä. Tämänikäinen alkaa myös tarvita jo rajoja. Rajat voivat olla tarpeen esimerkiksi aamuyöllä, kun lapsi haluaisi seurustella nukkumisen sijasta. Jokaista asiaa ei kannata kieltää, vaan säästää kielto vaaratilanteisiin. Napakka "ei" ja syliin ottaminen riittävät vauvalle."
kyllä ymmärrä ollenkaan. Jos vauvakin tarvii jonkun mielestä jäähylle laittaa niin kyllä mennään metsään kasvatuksessa.Sääliksi käy lasta.
Joo jostain olen lukenut että pari vuotiaalle voi aloittaa. Ei ole vauvojen juttu.
Kyllä kevyelle jäähylle voi pienemmänkin laittaa. Neuvottiinpa niin juuri terkkarissakin yhdessä kasvatusohjelmassa... Ei sillä että telkkarissa kaikki olisi totta/oikein, mutta pointtini on, että aika mustavalkoista ajatella, että 2v olis jokin sääntö. Saattaa hyvin toimia joillakin alle yksivuotiaillakin, jos ovat "kovapäisiä". Uhmaikäkin voi joillakin alkaa jo alle 1,5 vuotiaina. Selvät säännöt silloin tarvitaan. Lapset kehittyy myös henkisesti eri tahtiin.