Viivyt minussa nyt, älä aina!
Viivy silloin kun ikävöin!
Viivy hetkinä raskaimpaina,
älä alati päivin ja öin!
Viivy untuvapilven lailla,
viivy liitona linnun sen.
joka helposti taakkaa vailla
muuttaa, keväänsä löytäen.
Viivyt vielä, kun kesä koittaa,
tahdon kuitenkin valoon sen.
Viivyt vielä kun pimeys voittaa,
roudan otteen tuo rautaisen.
Älä viivy mun talveeni uuteen
elo lainaa on ikuisuuden.
Uskon kohtaloon, katoavuuteen.
Tahdon vangille vapauden!
Viivy silloin kun ikävöin!
Viivy hetkinä raskaimpaina,
älä alati päivin ja öin!
Viivy untuvapilven lailla,
viivy liitona linnun sen.
joka helposti taakkaa vailla
muuttaa, keväänsä löytäen.
Viivyt vielä, kun kesä koittaa,
tahdon kuitenkin valoon sen.
Viivyt vielä kun pimeys voittaa,
roudan otteen tuo rautaisen.
Älä viivy mun talveeni uuteen
elo lainaa on ikuisuuden.
Uskon kohtaloon, katoavuuteen.
Tahdon vangille vapauden!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Rakkauden vankina menneen,
jokainen meistä,
aikanaan on ajallaan,
toivoen vapautusta,
edes hetken helpotusta,
tahdon jo matkaani jatkaa!
ja uuden vapaudenajan alkaa!
Voimakkaita tunteita kauniissa runossa. Kiitos lukukokemuksesta.
erittäin vahva, aistikas ja upeasti riimitetty
runo.
Lukunautinnosta kiittää linta-maaria.