Toivottavasti

mitä ikinä etsitkin. Olisit voinut vain sanoa suoremmin, etten minä ole sitä. Tiesit, että ikävöin ja koskaan ei tullut mieleen sanoa suoraan, että turhaan? Tai ehkä se on niin kivaa kuin joku silloin tällöin muistaa. Tietää, että on haluttu, vaikka sitten vaikka sen toisen kustannuksella. Sitäkö se on? Ja sitten se viimeinen kerta sai minut todella noloksi ja häpeämään itseäni, ihan kuin olisin joku vajaamielinen idiootti. Ihan kuin se, että kaipaa ja ikävöi toista olisi jotenkin sairasta. Ihan kuin olisin joku hirveä vainooja, mitä tuskin olen. Äänensävy, mitätöinti ja kaikki, pelkkää halveksuntaa vaan.

Toivoisin, että ihmiset kohtelisivat toisiaan kauniimmin. Olisivat ihmisiä ihmiselle. Ehkä se on liikaa toivottu?
3752
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

joka osaa sinua oikealla tavalla arvostaa. Ihmisiä on moneen junaan tässä maailmassa.

Äänestä
  • Jostain syystä sitä jää niihin tietynlaisiin kiinni, ehkä siksi että sellaisten kanssa asiat eivät koskaan todella lopu: pitävät varalla jne. Siinä menee konkreettisesti pää sekaisin ja tulee sellainen pakkomielle.

    Onneksi tää alkaa pikku hiljaa helpottamaan. On tässä jo ihan tarpeeksi kärvistelty.

    Äänestä

sen mitä etsinkin..SINÄHÄN SE OLET RAKAS!!, vai etkö vielä ole sitä tajunnut..näiden viikkojen/kuukausien jälkeen?
Olen vaan tässä odottanut yhteydenottoasi mutta mitään ei kuulu. :( Tietenkin olin hyvin pettynyt sen viime kertaisen jälkeen, en osannut edes odottaa että niin kävisi mutta olen kuitenkin antanut anteeksi sen mitä teit joten alappa otta yhteyttä vai otanko minä? Tiedäthän sinä sen, että edelleen olet kaikkeni ja RAKASTAN VAIN SINUA!!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


olet löytänyt, kirjoitti:

mitä ikinä etsitkin. Olisit voinut vain sanoa suoremmin, etten minä ole sitä. Tiesit, että ikävöin ja koskaan ei tullut mieleen sanoa suoraan, että turhaan? Tai ehkä se on niin kivaa kuin joku silloin tällöin muistaa. Tietää, että on haluttu, vaikka sitten vaikka sen toisen kustannuksella. Sitäkö se on? Ja sitten se viimeinen kerta sai minut todella noloksi ja häpeämään itseäni, ihan kuin olisin joku vajaamielinen idiootti. Ihan kuin se, että kaipaa ja ikävöi toista olisi jotenkin sairasta. Ihan kuin olisin joku hirveä vainooja, mitä tuskin olen. Äänensävy, mitätöinti ja kaikki, pelkkää halveksuntaa vaan.

Toivoisin, että ihmiset kohtelisivat toisiaan kauniimmin. Olisivat ihmisiä ihmiselle. Ehkä se on liikaa toivottu?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu