Löytyykös täältä palstalta sellaisia naisia, jotka ovat olleet suurimman osan elämästään "täysheteroita", ainakin siis olettaneet näin... Olette olleet/olette parisuhteessa tai naimisissa miehen kanssa, mutta olette tutustuneet naiseen jonka kanssa teillä on alkanut molemminpuoleinen seksuaalinen vetovoima vetää aivan käsittämättömästi puoleensa...?
Jos tällaista on tapahtunut, miten olette käsitelleet ko. asian...? Oletteko täysin hyväksyneet(menikö pitkään?) Oletteko katkaisseet välit tuohon toiseen naiseen? Suuttunut joko itsellenne tai toiselle naiselle...?
Kiinnostaa kokemukset, kun itse olen pähkäillyt ko. asian kanssa pitkään, mutta omalta kohdaltani olen vain hyväksynyt sen, että pidän myös naisista ja voin tuntea heitä kohtaan vetovoimaa ja mielelläni sen toteuttaisinkin sellaisen naisen kanssa...
Jos tällaista on tapahtunut, miten olette käsitelleet ko. asian...? Oletteko täysin hyväksyneet(menikö pitkään?) Oletteko katkaisseet välit tuohon toiseen naiseen? Suuttunut joko itsellenne tai toiselle naiselle...?
Kiinnostaa kokemukset, kun itse olen pähkäillyt ko. asian kanssa pitkään, mutta omalta kohdaltani olen vain hyväksynyt sen, että pidän myös naisista ja voin tuntea heitä kohtaan vetovoimaa ja mielelläni sen toteuttaisinkin sellaisen naisen kanssa...
Vastaukset 9
Vanhimmat
mun kohdalla se on niin, että itse olen sinkku mutta ystäväni on naimisissa jne.. me ei hirveesti olla käsitelty asiaa, paitsi humalassa, ja se nyt ei auta mitään! ollaan me jokunen sana vaihdettu selvinpäinkin mutta suurempia tuloksia saamatta.. se tässä rassaakin, kun en tiedä mitä nainen oikeasti ajattelee. mä oon ainakin ittelleni vihanen siitä että ylipäänsä menin rakastumaan ihmiseen joka on mulle elämässä tärkein ystävä enkä koskaan haluis menettää häntä! ..ja siitä ku menin sanoon mitä ajattelen ja mitä tunnen häntä kohtaan.. tavoitella tavoittamatonta.. mut jotenkin tuntuu tää tilanne niin ylitsepääsemättömältä, että en tiedä pitäiskö katkaista välit/ottaa etäisyyttä vai mitä mä teen?... oikeesti repii sisältä ja lujaa!
Älä nyt ainakaan katkase välejä. Vaikka tekee kipeää, niin voit säilyttää hänestä kauniin muiston ikuisesti. Suuria tunteita tulee vain harvoin.
En suostu lokeroimaan itseäni, katson ihminen ihmiseltä mikä on homman nimi enkä karsasta suhdetta myöskään naisen kanssa. Kun sitten taas lokeroimalla ajateltuna naiset ehkä saattaisivatkin enemmän olla se mun juttu, koska miesten kanssa on jumaliste ajoittain niin vaikeata kuin vain olla voi. Menee yli hilseen niin jotta otsatukka pöllyää vaan :D Toisaalta taas eipähän elämä ole ainakaan tylsää x)
Se punainen lanka mitä elämässä pidän näiden kuvioiden suhteen on avoimuus ja rehellisyys. Mitään en ainakaan minä tee selän takana ja olen ylpeä siitä, koska nykymaailmassa hyvin harva moiseen enää pystyy. Ja kas siinäpä onkin sellainen voima mitä sietää opetella käyttämään, koska siihen nojaten ihmistä ei pysäytä mikään ;) Ja mietitäänpäs sitä valtaa (ja tietenkin myös vastuuta) mitä se mukanaan tuo niin pois alta vaan risut ja männynkävyt :D
Lapsuuden taustat minulla ovat kokolailla kaavamaiset ja tyyliin raamatulla on paukutettu otsalohkoon asioita. Siitäkin huolimatta olen pitänyt itsestäni ja omasta ajatuksestani kiinni asettuen välillä koko sukurevohkaa vastaan eli olen ihan itse kehittynyt tämmöiseksi kuin mitä olen. Ajattelemalla ja rankkojakin kokemuksia läpikäymällä :)
Ja tiedättekös mitä..? MATKA JATKUU EDELLEEN ;D
No juu, omalla kohdallani kävi niin, että tutustuin naiseen jonka kanssa aina kun olimme baarissa vapaa-ajalla tai jossain kotihipois tms.. olimme kiinni toisissamme kuin kärpäset. Jotenkin tuo vetovoima vaan veti koko ajan ja jäimme mm. "kiinni" muille kavereille ku "ei vaan kyenny" pitää näppejä irti toisesta.
Tunnustimme toisillemme meilissä fiiliksemme mitä haluaisimme tehdä toisillemme ja sen jälkeen alkoikin sitten "se vaikein osuus" ja syytkin ovat selvät; olemme työkavereita, näemme viitenä päivänä viikossa ja tämä toinen nainen on naimisissa miehen kanssa (tätä ennen hänkään ei ole tuntenut vetoa naista kohtaan sanojensa mukaan) Flirttailimme usean kuukauden kun muut eivät nähneet ja kuvioihin tuli mustasukkaisuus ja lopetimme toisillemme puhumisen muista kuin työasioista (no juu, ihan fiksua toisaalta)
Yritimme puhua väleistämme ensin vapaalla ja sitten kun tilanne ei loppunut myös töissä (tämä toinen nainen suuttui välissä kun olisin halunnut selvittää tätä ja heitti minua mm. pitkällä tekstiviestillä, jossa oli suorastaan ilkeä) Sovimme, että olemme vain kavereita. Nyt olemme sitten tilanteessa, että myös töihin kuuluvat asiat tämä toinen nainen ottaa henkilökohtasina ja on suorastaan vihamielinen niistä, vaikkei nämä asiat suoranaisesti liity edes häneen.
Viimeisin asia oli, kun hän huusi puhelimeen työasioita selvitellessämme että olemme todellakin vain työkavereita ja meidän on pakko kestää toisiamme. Kysyin sitten, että mitä olen tehnyt hänelle niin vastasi "et mitään".
Pahoitin sitten mieleni tästä mm. todella pahasti enkä vieläkään ymmärrä mitä tässä oikein tapahtuu. Ainoa asia mitä ajattelin on, että tämä toinen nainen ei pysty käsittelemään näitä tunteitaan ja kohdistaa sen nyt sitten vihana mua kohtaan asioissa, jotka ei edes liity meidän väleihin...
Minä olen itse tässä aikani asioita mietiskeltyäni tullut tulokseen, että hyväksyn sen, että pidän ja haluan myös naisia jos "se oikea" tulee vastaan ja siltä tuntuu. Mutta minähän olenkin sinkku ja olen vapaa tekemään mitä haluan :)
Ihanaa lukee et joku muukin kokee näin. Itse siis ihastuin luokkakaveriini yllättäen ku oltiin läheisesti koulujuttuja tehdessä. Se tilanne mun osalta vaan paheni, kunnes selvitin, tai siis luin rivien välistä ettei se oo tytöist kiinnostunu. Oon koittanu kertoo aiheest kavereilleni ku on tosi yksin tän asian kaa, siis siitä pihalla et yhtäkii koen näin voimakkaasti naisii kohtaan. Ystäväni kokee aiheen jotenki hankalaks keskustella. Kerroin täst jopa 'homo' ystävälleni ja seki oli et tuli kyl tosi yllätyksenä. Tuntuu et nää ihmiset ei oikeen ota tätä hommaa kovin tosissaan. Ite oon kumminki ihan jengalla. Miettiny et pitäskö vaan unotaa ja nää tuntemukset ja miettii miehii, mutta naiset kiehtois ihan tosi paljon... what to do...
...olen kertonut paljonkin naispuolisille ystävilleni tästä mun kuviosta tuon toisen naisen kanssa eikä heistä kukaan ole mua "jättänyt" tai teilannut asiassa vaan on yrittänyt lähinnä asettaa itsensä "samaan kuvioon" mukaan.
Tilanne on todella vaikea mullakin, niinkuin sullakin- meidän suurin ongelma tosin taitanee olla se, että tällä toisella naiselle on myös tunteita mukana tässä mutta hän tekee kaikkensa estääkseen ne, koska ne ovat niin kiellettyjä tuntea. Sitä vaan ei oikeasti pysty päättämään, että "tunnen näin tai näin / pidän vain miehistä/naisista"... Niin se vaan menee. Sydän kulkee omia polkujaan ja silloin ei järki sano mitään.
Olen nyt sitten antanut vain tilaa tälle toiselle, mutta vaikeaa se tuntuu olevan kun hänellä on tapana sekaantua töissäkin asioihin jotka eivät hänelle kuulu ja saa niistäkin riidan aikaseksi... :o Sekä olen yrittänyt olla normaalisti hänen kanssaan samassa tilassa ollessa, mutta hän ei ota kontaktia minuun kuin silloin kun olemme kaksin...
Tosiaan, jos ihmiset eivät ota sun juttua tosissaan niin sillehän ei voi mitään - sinä kuitenkin tiedät,miten asiat on ja en voi kuin toivottaa sulle tsemppiä asiaan, tiedän, että asia hajottaa älyttömästi... Been that, done that.
Todella harvoin tuntee todella maagista vetovoimaa jotain naistakaan kohtaan. sun täytyy tehdä jotain, muuten toinen voi turhautua ja vetäytyä. Välien katkaisu on kyllä huonoin ratkaisu, ellei ole niin että toinen on täyshetero ja ei ole kiinnostunut naisista ollenkaan.
Mulla on mennyt just toisinpäin. Aloitin naisten kanssa ja nyt olen miesten kanssa.
Olen aina ollut erittäin suosittu miesten keskuudessa ja nyt naimisissa hyvän miehen kanssa. Kouluaikana seurustelin pojan kanssa, jonka sisar oli minusta maailman himottavain olento. Se jäi ajatukseksi ja kuumiksi uniksi. Ikinä en ole päässyt ajatusta pitemmälle, mutta ajatus kiinnostaa... Miehet ovat mukava keksintö, muttta voisin laajentaa reviiriäni laajemmallekin, en vaan tiedä miten.