Aabrahamille

oli komea eläin ja kokonsa puolesta on tämä vastauskin sitä. Esitit hyviä mutta kovin vaikeita kysymyksiä. Vastaukseni siis jäävät valitettavasti pituudestaan huolimatta varsin puuteellisiksi. Yritän kuitenkin.

***

Muhammed Attasta ja hänen kaltaistaan en oikein osaa sanoa. Olen joskus miettinyt, olisiko kyseessä saman tapainen ilmiö, kuin 60-luvun lopun ja 70-luvun ns. kaupunkisissiliikkeissä, jotka räjäyttelivät Saksassa, Italiassa ja muuallakin pommeja, murhasivat poliitikkoja (mm. Italian entisen pääministerin Aldo Moron) ja niin edelleen. Monet heistäkin olivat peräisin ns. hyvistä perheistä, olivat opiskelleet yliopistoissa, olivat ilmeisen lahjakkaita. Mutta heidänkään kohdalla ei olla kai oikein löydetty mitään selvää syytä. Kiihkomielisyys tietysti, jonkinlainen anarkistis-sosialistinen utopistinen ideologia, sodanjälkeisen nuorison pahoinvointi ja turhautuneisuus... Eli enpä osaa oikein vastata tähän, valitettavasti, varsinkin kun muslimikulttuurit ovat niin erilaisia verrattuina Länsi-Eurooppaan. Toki Attan kohdalla voisi arvailla joksikin osamotiiviksi katkeruutta, jota sivistynyt, ns. hyvästä perheestä lähtöisin oleva nuori mies kokee törmätessään Saksassa ennakkoluuloihin ja syrjintään. Mutta tuskinpa tällainenkaan selitys on riittävä. Tällaisia vain esiintyy. Helpompi on ymmärtää kurjuudessa elävien kiihkomielisyyttä.

***

Osama bin Ladenista ja hänen kaltaisistaan tulee hakematta mieleen ns. Vuoren Vanhus eli Shaykh al-Jabal, hashshashin -liikkeen ("assassiinit", hashiksen käyttäjät) johtaja. Liikkeen perustivat n. vuonna 1100 jotkut Nizari Isma'ilite lahkoon kuuluvat muslimit, jotka eivät hyväksyneet valtaan noussutta kalifia ja hänen jälkeläisiään. Lahko tuli tunnetuksi terroritoimistaan, joissa käytettiin indoktrinoituja nuoria miehiä, jotka lähetettiin murhaamaan kenraaleita ja valtiomiehiä ympäri muslimimaailmaa. He onnistuivat murhaamaan kaksi abbasidi-suvun kalifiakin (nimiä en muista). Liikkeen huippuaikoina heillä oli hallussaan useita vuoristolinnakkeita aluksi ympäri Iranin ja Irakin alueita, myöhemmin Syyriassakin. Kuuluisin hashashin-johtajista taisi olla Syyriassa vaikuttanut Rashid ad-Din as-Sinan, jota termillä shaykh al-jabal tavallisesti tarkoitetaan. Lahkossa väitetään koulutetun terroristeja nimenomaan lupaamalle heille pääsyn Paratiisiin; esimakua tulevasta sitten annettiin (tarinan mukaan) hashiksen ja maallisten impien yhdistelmällä. Mongolit tekivät lopun liikkeen vaikutusvallasta Iranissa ja Irakissa ja mamelukkisulttaanit Syyriassa, mutta parisen sataa vuotta se ehti terrorisoida. Hashassiineja pelättiin, koska lähetetyt murhaajat eivät itse pelänneet lainkaan kuolemaa ja siten saattoivat tavoittaa käytännöllisesti katsoen kenet tahansa johtajansa määräämän uhrin. *)

Osama bin Ladenin ja vastaavien johtajien toiminta muistuttaa niin paljon hahahshin-johtajien toimintaa, ettei se voi olla pelkkä sattuma. Olenpa melkoisen varma, että he tuntevat kyseisen liikkeen historian melko tarkkaan.

Syyt tällaisten terroristiliikkeiden perustamiseen voivat tietenkin olla monenlaiset. Tuskinpa yksi syy riittäisi selittämään tällaisen liikkeen syntyä.

Yksi syy on tietenkin katkeruus entisiä siirtomaaisäntiä ja sitä kautta koko länsimaailmaa kohtaan. Olen huomannut, että nykyihmiset ovat varsin vähän kiinnostuneita menneisyydestä - ja kaukaiseksi menneisyydeksi varsinkin nuorilla ihmisillä on usein tapana katsoa suurin piirtein kaikki, mikä on tapahtunut ennen heidän tuloaan murrosikäisiksi. Asianlaita on toisin niissä maissa, joissa menneisyys ei ole pelkkää koulussa opetettua tylsää historiaa, vaan joissa se elää osana nykyhetkeä kertomuksissa, joita kerrotaan jatkuvasti. Jopa Aleksanteri suuresta (eli Iskenderistä) kerrotaan yhä tarinoita, saati sitten muutaman vuosikymmenen takaisista asioista.

Toinen syy on katkeruus nykyisiä rikkaita maita kohtaan, jotka dominoivat maailman ja siten myös köyhempien maiden taloutta ja joiden koetaan myös myrkyttävän ja saastuttavan muslimien perinteiset uskonnolliset ja kulttuuriset ihanteet. Kärkilistalla on tietenkin Yhdysvallat eli Suuri Shaytan eli Paholaisen apulainen, jonka kulttuurinen, sotilaallinen ja poliittinen läsnäolo koettaneen erityisen painostavaksi.

Kolmas syy lienee se, että jos ja kun kerran halutaan hyökätä tällaisia vihollisia tai vihollisiksi koettuja vastaan, niin sanottu tavallinen sodankäynti olisi mahdotonta. Mikä tahansa nykyinen suuri ja rikas teollisuusmaa jyräisi sotilaallisella voimallaan käytännöllisesti katsoen minkä tahansa muslimimaan armeijan varsin nopeasti, jos varsinaiseen sotaan ryhdyttäisiin. Yhdysvallat miehitti Irakin ei pelkästään toinen käsi vaan vieläpä puolet toisestakin kädestään selän takana. Ranska tai Englanti olisi kyennyt tekemään saman, jos jompikumpi niistä olisi pannut maan täyteen sotavalmiuteen. Useimmat muslimimaat ovat länsimaisesta näkökulmasta tarkasteltuna sotilaallisesti erinomaisen heikkoja. Kyseessä ei ole pelkästään aseistus, vaan organisatorinen ja osin kulttuuriperäinen tottumattomuus moderniin sodankäyntiin. Ihmispommeja on sanottu köyhän miehen täsmäohjuksiksi. Hashashiini-strategia taas on tehokkain mahdollinen suhteellisen pienen joukon strategia.

Neljäntenä syynä voisi pitää - tosin tässä kohden hyvin epäröiden - ainakin joissakin tapauksissa rikkaiden muslimien moniavioisuutta. Ajattelen tällöin erityisesti Osama bin-Ladenia. Hänhän on isänsä ties kuinka monennen vaimon tai sivuvaimon ties kuinka mones lapsi, sisaruspuolia hänellä taitaa olla monta kymmentä. Isäkuva ja -suhde lienee pojille tärkeä kaikkialla. Millaiseksi se tällaisessa perheessä muodostuu, sitä en osaa edes kuvitella - liekö asiaa lainkaan kunnolla tutkittu. Äitikuva ja -suhdekin ovat varmaankin aika erilaiset, kuin mitä itse pitäisin normaalina (minulla on vain yksi äiti, ei kymmeniä äitipuolia saati sivuäitipuolia). Sisarussuhteiden laatua en edes yritä arvailla. Joka tapauksessa arvelisin, että tällainen perhe saattaa tuottaa silloin tällöin ihmisiä, joiden empatiakyky on lievästi sanoen puutteellinen. Toisin sanoen, se saattaa tuottaa sosiopaatteja. Sellaiseltahan Osama bin Lahden vaikuttaa. Mutta täytyy korostaa, että tämä on vain arvailua.

Mitä tulee uskontoon, Koraanissa ja haditheissa on kieltämättä kohtia, joista voi saada ainesta monenlaiseen tulkintaan, kuten tälläkin palstalla on käynyt ilmi. Rauhan oloissa muslimit ovat yleensä suosineet rauhanomaisia tulkintoja. Sodan aikana ja katkeruuden vallitessa asiat ovat toisin. Silloin korostuvat ne kohdat, joita tämänkin palstan kirjoittajat ovat niin hartaasti omille muslimeillemme opettaneet (toivottavasti huonolla menestyksellä).

Kuten huomannet, en pysty antamaan kunnollista vastausta tähänkään kysymykseen. Mielestäni tällaisia kysymyksiä voi vain pohdiskella ja yrittää päästä hieman lähemmäksi totuutta.

***

Mitä tulee siirtomaavalloituksiin ja laajemmin ns. nykyimperialismiin, niiden tavoitteet taitavat olla melko puhtaasti materiaaliset. Ihmispommistrategian ja yleensäkin terrorismistrategian tavoitteet taas ovat käsittääkseni nurkkaan ajetun tai ainakin sellaiseksi itsensä mieltävän tavoitteita - hieman niistä jo edellä puhuinkin.

Sitten tulee eräs varsin inhottava asia. Monessa paikkaa maailmassa on yhä voimassa verikostoperinne, joka on rikkaista länsimaista lähes hävinnyt. Tälle perinteelle on luonteenomaista, että kerran alkaneita vihollisuuksia on tavattoman vaikeata saada loppumaan. Jos pistät tällaisen kulttuurin edustajaa puukolla, asia ei suinkaan välttämättä ole sillä selvä, että sovitat rikoksen istumalla aikasi vankilassa. Huonolla tuurilla kosto saattaa jatkua vielä kauan aikaa kuolemasi jälkeen. Verikostojärjestelmä on eräänlainen oikeusjärjestelmä alueilla, joilla lakeja ei ole tai joilla niitä ei pystytä valvomaan. Suuri osa nykyisistä muslimimaista on ollut viimeiset vuosisadat tällaisia alueita. Silloin kun ne olivat siirtomaita tai protektoraatteja tai kuuluivat esim. Turkin imperiumiin, laillinen järjestys oli vihattujen isäntien ylläpitämää ja siihen ei siis tahdottu juurikaan turvautua. Tällainen perinne ei lopu yhdessä sukupolvessa.

***

Ja lopuksi kristinuskosta: Eräs hieman huono puoli Jeesuksen opetuksissa - jos näin voidaan sanoa - saattaa olla se, että ihanne on asetettu niin äärettömän korkealle. Jotkut harvat pyrkivät toki rehellisesti sitä toteuttamaan. Mutta monille käy kyllä niin, että he _ periaatteessa_ kyllä arvostavat ihannetta, mutta käytännön elämässä sitten valitsevat ne ihanteet, jotka parhaiten sopivat. Olisi hyvä, jos ihmisillä olisi myös aivan tavallisia ihanteita: yrittää elää kutakuinkin säädyllisesti ja ehkä tavanomaisestikin. Suurin osa kai näin tekeekin kaikkialla.

***

Suomen kohdalla mielestäni oli erittäin viisasta, ettemme lähteneet mukaan USAn sotaseikkailuun Irakiin. Jälleenrakennusrahat olisivat olleet liian pieni korvaus siitä, että meidät luettaisiin seitsemänteen polveen asti yli miljardin muslimin vihollisiksi. Samasta syystä pidän hyvin arveluttavana liittymistä Natoon, niin kauan kuin sitä yleisesti pidetään supervallan käsikassarana.

Sitä paitsi: Tavallinen kauppa se on, joka pitkän päälle kannattaa. Kaupassa taas hyvät välit ovat rahan arvoisia.


*) Hashashiini-lahko on yhä olemassa ja tunnustaa johtajakseen Aga Khanin. Nyttemmin se taitaa olla vaaraton ja rauhanomainen (tosin en ole lukenut tämän päivän lehteä, joten mistäpä sen tietää).