Outo olo

miten jaksan? kirjoitti:

Inhoan ja halveksin itseäni. Haukun joskus itseäni, suutun itselleni ja haluan joskus vaan tappaa itseni. Halveksin pelkuruuttani, sitä että pelkään kuolemaa niin paljon että saan paniikkikohtauksia silti haluan tappaa itseni ja kuolla. Olon tekee sekavaksi kun kukaan ei halua ja yritä auttaa, mitätöi minua ja masennustani, jotkut hymähtelee minulle ja sanoo minua vaan sairaaksi joka tarvitsee hoitokotia, lääkkeitä ja terapiaa. Semmonen ahdistaa ja ajaa itsemurhan kynnykselle. Kannan myös koko ajan syyllisyyden taakkaa, pahoista sanomisistani ja siitä että olen toiminut väärin ja suuttunut turhista asioista. Viimeisten vuosien aikana mieliala on heitellyt usein suuttuneesta ja kiivaastuneesta anteeksipyytäväksi ja epätoivoiseksi, aina tilanteiden mukaan. Korotan helposti ääntäni enkä voi hallita sitä koska sillä hetkellä vaan suututtaa, jälkeen päin tunnen syyllisyytta että olen ruennut huutamaan aivan pienistä asioista. En voi mitään sille että suututtaa pahasti se että joku vaikka hymähtelee ja mitätöi pahaa oloani, uhkailee, ja sanoo semmosta mistä en pidä, vaikka "uskon että paranet" vaikka masennus ei edes ole sairaus. Välillä olen raivon partaalla kun muistelen sitä aikaa jolloin minua kiusattiin, haluaisin silloin lyödä vaikka turpaan sitä joka on kiusannut, haluan hajottaa kaiken ja huutaa. Kun masennustani vähätellään sillonkin tulee raivostunut olo ja haluan vaan huutaa,heitellä tavaroita, aina en kuitenkaan huuda. Enkä voi heitellä tavaroita, en halua rikkoa mitään enää. Kun raivonpuuska on ohi mietin miten olen voinut miettiä lyömistä? Vaikka olen joskus aikoja sitten miettinyt semmosen ihmisen lyömistä joka on nimitellyt minua, nauranut minulle silti jälkeenpäin tuntui pahalta että olin miettinyt niin. Kannan ajatuksistani syyllisyyttä ja kierre jatkuu. Minulla heittelehtii mieliala ihan hetkessä jos joku loukkaa yllättäen minua tai kun sanotaan jotakin mistä olen eri mieltä. Kun olen eri mieltä jostakin asiasta en osaa hillitä ääneni korottamista. Minua pidetään varmasti hirviönä kun suutun helposti ja saatan puhua silloin kovaan ääneen, mutta en hallitse aina itseäni enkä osaa olla sanomatta miltä minusta tuntuu. Puolustan itseäni enkä päästä irti mielipiteistäni, minulle ollaan jankutettu pitkään että masennus on sairaus, olen asiasta eri-mieltä ja mielipiteiteni muuttaminen ei tule onnistumaan vaikka jotkut niitä kovasti haluaakin muuttaa. Pitääkö minun opetella itseni ja suuttumuksen hillitsemistä vai pitääkö jatkaa ns vittuilua kun minua loukataan ja ärsytetään? Ja mitä tehdä kun en jaksa yhtään mitään, olen vajonnut todella alas ja vajoan koko ajan lisää. Tuntuu että mitään ei ole missään, ja että kaikki on vaan tyhjyyttä. Ei millään ole mitään merkitystä. On vaikea olla kun haluan 2 asiaa samaan aikaan, tappaa itseni ja päästää parempaaan maailmaan. En viihdy tässä maailmassa ja haluan pois täältä. Olisko itsemurha oven avaaminen toiseen maailmaan vai mitä kuolema toisi tullessaan jos tappaisin itseni? Kun en tiedä sitä varmasti en uskalla tappaa itseäni. Kuolemanpelon lisäksi usko Jumalaan estää tekemästä itsemurhaa. Saattaa olla vähän sekavaa tekstiä ja tätä voi olla hankala ymmärtää, olen tosi väsynyt nyt ja taidan mennä nukkumaan nyt. Hyvää yötä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä