Sohaisenko ampiaispesään?

Totuus ei pala tulessakaan...............

Minulla on aikaa koiralle, siksi se on hankittukin. Koira voi hyvin ja saa paljon lenkkeilyä, leikkiä ja huomiota. Joka päivä. Paitsi jos joskus satun itse sairastumaan esim. kovaan flunssaan tms.

Käsi sydämellä voin sanoa, että minun elämäni pyörii koirani ympärillä. Koen olevani sen hänelle velkaa, koska päätin hänen elämästään ottamalla hänet kaverikseni.

Teen paljon etätöitä, joten koira harvoin on edes kahdeksaa tuntia yksin.
Koira kulkee mukanani kaikkialla, minne hänet on mahdollista ottaa mukaan.
Kotona hän saa makoilla sohvalla minun kanssani, jalkojeni juuressa kun laitan ruokaa, vessaankin tulee mukaan kun annan tulla. Leikitään, jos leikityttää, mutta totuuden nimissä koira nukkuu aika paljon päiväunia ja viihtyy joskus tunninkin jonkun puruluun kimpussa tai keksii omaa kivaa lelujen kanssa. Teen hänelle myös "pähkinöitä purtaviksi", joilla hän saa itseään viihdyttää.

Lenkkeilemme säästä riippuen 1,5 - 3 tuntia päivässä.

Kyllä minua ennen kirveli jättää koira yksin, mutta kun näen, ettei hänellä ole mitään hätää, ei asia enää vaivaa niin paljon kuin pentuaikana. Koiran pitää osata olla myös yksin ja on omistajan vastuulla opettaa koiralle turvallisuudentunnetta myös silloin, kun koira on yksin kotona.

Kyselin tuolla alempana siitä, että voinko edes haaveilla enää saliharrastuksesta ja voittopuolisesti oltiin sitä mieltä, että ei onnistu.
Ajattelin asiaa kuitenkin niin, että tarvitseeko koira minua silloin, kun hän nukkuu? Tiedostaako hän minun läsnäoloni umpiunessa? Enkö voisi kuitenkin käydä illalla salilla tai kaupassa vajaan tunnin verran, jos olen lenkittänyt koirani hyvin ennen sitä?
Elämme aikamoisesti rutiineilla ja tiedän kyllä, että koirani vetäisee iltapäivän lenkin jälkeen ainakin tunnin iltapäikkärit. Koirani myös jää kotiin paljon mieluummin kuin vieraaseen paikkaan, ja tätä pähkäilin kun mietin, että veisikö koiran vaikka naapuriin siksi aikaa kun olen poissa.

Viikonloppuisin me nautimme ja viikonloput mennään vielä enemmän koiran ehdoilla kuin viikot. Kyläillään, liikutaan paljon, tavataan ihmisiä, käydään paikoissa, mahdollisesti puistoillaan ja nukutaan pitkään. Koira saa viikonloppuaamuna tulla viekkuuni viettämään laiskaa lauantai- tai sunnuntaiaamua. Tosiasiassa hän nukkuu yötkin sängyssä, salaa.

Ei koira minulle mikään statussymboli ole, vaan aidosti kaveri, ystävä, kumppani. Jos minun pitäisi valita koirani ja poikaystäväni, koirani ja asuntoni tai koirani ja työpaikkani väliltä, ei minun tarvitsisi edes miettiä asiaa, koira voittaisi kaikki.

Tämän tekstin jälkeen tuntuu varmaan hassulta, mutta sanon kuitenkin, että koiraa ei pidä liikaa inhimillistää. Ei koira ole lapsi, joka tarvitsee kehittyäkseen koko ajan uusia virikkeitä ja jatkuvaa "vanhemman" läsnäoloa. Koiralle opetetaan perustottelevaisuutta ja talon tavat pentuna ja sitten eletään sen mukaan. Ei koira kaipaa sitä, että se saa osallistua ruoanlaittoon tai tulla mukaan kauppaan eikä sitä tarvitse valmentaa maailmaa varten. Koiran elämä on siinä ja nyt.

Koira on toki laumaeläin, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö koira voi elää täysipainoista ja onnellista elämää siten, että joutuu välistä olemaan yksin.
Itse asiassa mielestäni ihminen tekee koiralle karhunpalveluksen, jos totuttaa sen jatkuvaan ihmisen läsnäoloon. Turvallisuudentunne on se avainsana, ja koira voi tuntea itsensä täysin turvalliseksi yksinkin, jos se on siihen totutettu ja opetettu. Samoin koira voi elää elämänsä epävarmana ja turvattomana, vaikka ihminen olisi koko ajan läsnä.

Mitä minä olen yrittänyt koiralleni opettaa on se, että hän voi luottaa minuun kaikissa tilanteissa ja siihen, että palaan, olimme missä hyvänsä. Ei kaikki (vielä) kivuttomasti onnistu, kotiin hän jää ihan mielellään, menee itse omaan huoneeseensa odottamaan ja tekee olonsa mukavaksi, kun näkee, että teen lähtöä aamulla.

Jos vien hänet hoitoon äidilleni tai isälleni, jotka molemmat ovat erittäin tuttuja ja rakkaita koiralleni, jää hän usein huutamaan. Onneksi vain hetkeksi, mutta kuitenkin.

Koiran perustarpeet ovat suhteellisen yksinkertaiset kuitenkin ja koirat ovat mukautuvaisia. Onneton koira oirehtii ja kun omani ei niin tee, niin oletan (toivottavasti oikein), että meillä molemmilla menee hyvin.

Naapurissani on 6v sekarotuinen koira. Tosi kiltti ja tottelevainen. Talonväki - vanhemmat 11v poika - eivät juuri mitenkään "seurustele" koiran kanssa. Pari kertaa päivässä se päästetään pihalle. Siinä se istuu ja hieman kävelee vaihtaessaan paikkaa. Koira olis kumminkin kovin innokas hakemaan kalikkaa yms. jos joku olis edes hieman sen kanssa. Lenkillä eivät käy koiran kanssa koskaan.

Ihmettelen aina miksi heillä on koira.

on unelmatyö siinä mielessä, että teen osa-aikatyötä ja työaika on liukuva kunhan viikkotyöaika tulee täyteen. Teen siis välillä pitkiä päiviä ja voin siten pitää paljon vapaata. Herään aikaisin joka aamu ja lenkkeilytän koirat, yksitellen. Illalla mies käyttää koirat lenkillä.

meillä ei olisi koiraa.

työttömien etuoikeus.

etätyötä tai osa-aikaisesti ja kesällä jos on pidempää jaksoa niin koira "mummolassa" eli yksinoloa koiralle tulee max 5-6h per päivä.

Miten missäkin perheessä asiat hoidetaan, mutta itse teen vuorotyötä ja toinen päivää (8-16), eli ei oikein ole ongelmaa, lapsetkin ovat jo kouluiässä ja minä käyn pääsääntöisesti kaupassa, viikonloppuna käydään yhdessä. Eli ei ole mitään ongelmaa. Eihän kaikilla ole päivätyötä vaikka olisi pieniäkin lapsia, työajat vaihtelee jne. Iltahommissa ja siivouksessakin voi vuorotella, ei siihen montaa hämmentäjää tarvita, eli kyllä koiralle aikaa löytyy jos vain on haluja.

Itse otin koiran, kun nuorin lapsi täytti 8v. Eli lapset eivät vieneet enää suurinta osaa ajastani. Ruokatunnilla käydään koiran kanssa 3-4km lenkki tekemässä, ei joudu olemaan koko päivää yksin. Paljon liikutaan yleensäkin, käydään agilityssa ja tokossa vielä lisäksi koiran kanssa.

on on

pahaksi myöskään silloin, kun miettii muiden ihmisten ajankäyttöä ja vastuuta eläimistään. Kättä voi pitää sydämellä jopa palstaillessa.

... suunnittelen menojani pääasiassa koiran mukaan. En ole sitä sen takia hankkinut, että se voisi täällä päivät pitkät yksin istua. Opiskeluni on sellaista, että välillä on 3-4 vapaapäivää putkeen, välillä niin että 2-5 tuntia päivässä on pakko olla poissa. Silloin kun opiskelen kotona, koira olla röllöttää jaloissa ja jos olen ollut jo päivällä nelisen tuntia poissa, en enää "illalla" lähde minnekään, ettei kkoiran tarvitse jäädä uudestaan itsekseen. Lenkkeillään, "treenataan" tottelevaisuutta, noutamista, leikitään, rapsutellaan. Viikonloppuisin käydään usein maalla, juurikin koiran takia, että pääsee "revittelemään" välillä. Välillä pitää ihan itsekin miettiä, että mitäköhän tekemistä sitä edes keksisi, jos ei olis tuota elukkaa. Rehellisesti sanottuna, minun arkeni olisi varmaan aika tylsää.