mulle nousi aika kova kuume pari päivää sitten, olen koko viikon 7kk ikäisen pojan kanssa yksin, istun lapsen kanssa lattialla ja tärisen peiton alla, olo on ihan hirveä. Tässä parina päivänä olen ottanut sellaiset määrät kuumelääkkeitä ettei oo tuntunut missään, mutta mitä enemmän olen lääkettä ottanut sitä pahempi olo on ollut aamulla.. Miten te olette pärjänneet kipeinä kotona,kun ei ole ollut apua. Niin ja sitten on vielä koira :(
nyt tarvitsee kipeä vinkkiä!
äiskä yksin pojan kanssa...
6675
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sinä sitä apua tarvitset? jos on sp:tä niin kirjoittaisin suoraan sinulle.
ja ukko AINA töissä...pakko vaan jaksaa,ei siinä muu auta, mun kohdalla ainakin ku ei oo sukulaisii jotka vois jeesata joskus.
.. Ukkos tulee kuitenkin illaksi kotiin. .. Kaikilla ei tule.. ..Ja riippuu lapsien iästä mut jo vähän isommistakin on jo vähän apua. Varsinkin pikkusisarusten kanssa. Ja kuule ap ei tainnut kaivata sun "mullapa on viel pahemmin" asennettas. Et kuulemisiin
uhrautuu enemmän kuin teidän äiti.
Niin naismaista.
pyytäisin apua, jos ei kertakaikkiaan kukaan pääse, palkkaisin vaikka mannerheimin lastensuojeluliitosta apua. Influenssa varmaankin, se pistää petipotilaaksi. Ja tarttuu helposti.
Koira johonkin hoitoon/hoitolaan, soittaisin vaikka että tulkaa hakemaan, jos ei itse pääse viemään. Valmisruokaa jääkaappi täyteen, mehuja jne. Mannerheimin hoitaja vois varmaan käydä apteekisssa/kaupassa tai jotain. Voimia!
Vähän samanlainen ongelma oli meilläkin täällä tänään. Sain yöllä jonkin mahataudin (noron?) ja oksensin 6 tuntia vessassa. Aamulla huono olo jatkui.
Tila meni sellaiseksi, etten pystynyt liikkumaan, makasin vain sängyssä. Maha oli tyhjä ja oksensin vettä. Minulla on 1v 3kk poika ja miehellä töissä tärkeä palaveri.
En pystynyt laittamaan lapselle ruokaa, koska jo pelkkä ajatus keittiöstä toi sisälmykset ulos. Vaipan vaihtamiseen sain kulutettua puolituntia, koska senkin haju sai yökkimään rajusti. Poika oli urhea ja jaksoi leikkiä makkarissa sen aikaa, kun äiti tärisi, kiipesi välillä sängylle viereeni leikkimään. Sitten häneltäkin meni hermot.
ONNEKSI ystäväni sai haettua pojan pois heille leikkimään. Olen yhdeksästä asti maannut sängyssä kykenemättä liikkumaan ja vasta nyt sain noustua ylös. En ilman ystävääni olisi pärjännyt mitenkään päin ja varmasti olisin pistänyt miehen soittamaan MLL:sta jonkun apuun; en pystynyt aamulla edes puhumaan.
Kyllä sen oman jaksamisen raja menee jossain ja silloin pitää kehdata pyytää apua. Ei ole väärin luovuttaa, jos vauvan hyvinvointi sen vaatii.