Koskettava kirja. Luin vastikään Reko ja Tina Lundánin kirjoittaman Viikkoja, kuukausia, joka siis kertoo aivokasvaimeen sairastuneen miehen ja hänen perheensä elämästä sairastumisesta lähes loppuun saakka. Kirjan koskettavuutta luonnollisesti lisää se, että kyseessä on kirjoittajien omat kokemukset ja heistä toinen kuoli aivokasvaimeen.
Tämä kirja herätti ajattelemaan, vaikka vaikeaa onkin ymmärtää millaista olisi elämä jos tietäisi sitä olevan vain vähän jäljellä. Ja läheisten elämä. Ei voi välttyä pohtimasta sitäkin, olisiko kuitenkin parempi nopea loppu kuin viikkojen, kuukausien tai vuosienkin pituinen lähtölaskenta? Itkin moneen kertaan kirjaa lukiessani, enkä varmaankaan ole ainoa.
Onko joku lukenut Tina Lundánin kirjoittaman Ensimmäinen kesä-kirjan? (muistinhan nimen oikein?) Tämä on minulta vielä lukematta, täytyy etsiä sekin käsiini. Viikkoja, kuukausia jäi hyvin vahvasti mieleen, niin että väistämättä palaan miettimään sitä.
Tämä kirja herätti ajattelemaan, vaikka vaikeaa onkin ymmärtää millaista olisi elämä jos tietäisi sitä olevan vain vähän jäljellä. Ja läheisten elämä. Ei voi välttyä pohtimasta sitäkin, olisiko kuitenkin parempi nopea loppu kuin viikkojen, kuukausien tai vuosienkin pituinen lähtölaskenta? Itkin moneen kertaan kirjaa lukiessani, enkä varmaankaan ole ainoa.
Onko joku lukenut Tina Lundánin kirjoittaman Ensimmäinen kesä-kirjan? (muistinhan nimen oikein?) Tämä on minulta vielä lukematta, täytyy etsiä sekin käsiini. Viikkoja, kuukausia jäi hyvin vahvasti mieleen, niin että väistämättä palaan miettimään sitä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kirjoista mitä olen lukenut.
Luin Ensimmäinen kesä-kirjan, jostain syystä en pitänyt siitä. En oikein tiedä miksi, odotinko jotain tyystin toisenlaista.....
Luin Ensimmäisen kesän, ja sehän oli toooo-si hyvä! Fiilis kertomuksessa on hyvin pitkälle sama kuin minulla nyt, kun avioliittoni on päättymässä. Minä en jäänyt leskeksi, vaan päädyimme eroon.
Pitkän liiton vaikutus näkyy niin monella tavalla aikuisen ihmisen elämässä. Rutiinit, arki, lapset, tuhannet muistot ja kokemukset. Ja yritys täyttää elämän tyhjät kohdat jollain uudella, samankaltaisella mutta erilaisella - se ei onnistu tuosta vain.
Pieniä iloja kykenee tuntemaan, mutta onnelliseksi ei itseään voi kutsua. Sellaista on surutyö!