Mutta kun/jos rohkaistuu jättämään vl-uskon... ajatus tuntuu kauhistavalta. Elämässä muuttuu KAIKKI! Vaikka ei välttämättä ulkonaisesti...
Tunnen monia jotka vatvoo asiaa vuosikausia. Vaikea ratkaisu ei menekään jälkiä jättämättä.
“Kutsuisin vanhoillislestadiolaisia fundamentalistiseksi yhteisöksi. Siinä oma yhteisö on yhteydessä Jumalaan, kun taas muut eivät ole. Siksi on sitä mullistavampaa jättää se.
Enemmän kuin uskosta, on kyse siitä, että syntyy johonkin kulttuuriin ja elää siinä. Jos siitä lähtee, kaikki muuttuu: identiteetti, elämäntapa, seksuaalisuus ja arvomaailma.”
http://freepathways.wordpress.com/2009/03/31/kuka-ja-mika-mina-sisimmassani-oikeasti-olen/
Tunnen monia jotka vatvoo asiaa vuosikausia. Vaikea ratkaisu ei menekään jälkiä jättämättä.
“Kutsuisin vanhoillislestadiolaisia fundamentalistiseksi yhteisöksi. Siinä oma yhteisö on yhteydessä Jumalaan, kun taas muut eivät ole. Siksi on sitä mullistavampaa jättää se.
Enemmän kuin uskosta, on kyse siitä, että syntyy johonkin kulttuuriin ja elää siinä. Jos siitä lähtee, kaikki muuttuu: identiteetti, elämäntapa, seksuaalisuus ja arvomaailma.”
http://freepathways.wordpress.com/2009/03/31/kuka-ja-mika-mina-sisimmassani-oikeasti-olen/
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mutta mikä pakko lopulta on jätää "kaikki" taakseen. Ihmisen olisi terveempää hyväksyä taustansa ja lähtökohtansa.
Blastus kirjoitti hienosti tästä Mopin palstalla:
"Kyllä varmasti syntyperäinen lestadiolainen kantaa lestadiolaisuuttaan aina mukanaan, pääsemättä siitä koskaan täysin eroon vaikka niin haluaisikin.
Itse näenkin lestadiolaisuuden enemmän "etnisenä" ryhmänä kuin herätysliikkeenä.
Herätysliike on hengellinen yhteisö, joka tavoittaa ja "herättää" aivan sattumanvaraisia ihmisiä. Lestadiolaisuus ei ole vetänyt ns. uutta verta herätysten muodossa (vrt. vaikkapa Nokia-missio) enää vuosikymmeniin ja useimmat mukanaolijat ovat lestadiolaisia jo ties monennessako polvessa. Oma, vakiintunut tapakulttuuri, "jargoni" ja tapa ajatella ovat minusta huomattavasti enemmän tunnusomaisia piirteitä etniselle ryhmälle kuin kristilliselle herätysliikkeelle."
Me kaikki joilla on se kasvatus, olemme "etnisiä" vanhoillislestadiolaisia. Se on kuin ihonväri jota ei voi "saada pois". Sen kanssa on pittava elämään sovussa!
ole halunnut tehdä pesäeroa lestadiolaiseen taustaani, vaan päinvastoin ollut sitä kiitollinen ja ylpeäkin. Siitä sain niin paljon sellaista rikkautta, mitä näiltä 'maailman' ihmisiltä näyttää puuttuvan.
Minulla oli ilmeisesti hyvä onni vl-ympäristöni suhteen, koska muistoni sieltä ovat pääosin rakkaudelliset. En vain uskonut samoin kuin he, ja siksi lähdin sieltä.
Mutta ymmärrän hyvin niitä, joitten kokemukset ovat toisenlaiset. Vl-maailmaan mahtuu paljon äärimmäistä hyvää ja äärimmäistä pahaa. Siksi kai se on niin 'koukuttava', niin hyvässä kuin pahassa.
Yksi syy miksi se on "koukuttava" on se että vl-yhteisö käyttää ihmisen kehityksen ja olemassaolon kaikkein tärkeintä asiaa pelinappulana vallankäytössään: RAKKAUTTA.
Katsoin eilen Inhimillisen tekijän, jossa oli haastateltavana mm. Tommy hellsten. Hän puhui vakuuttavasti siitä, miten perustava ja suorastaan kohtalokas merkitys ihmisen psyykelle on lapsesta sakka lähipiirissä koetulla "tunnistetuksi tulemisella", ihmisen hyväksyvällä rakkaudellisuudella - jossa ei ole ehtoja.
JOSSA EI OLE EHTOJA... Vl-liike opetti ainakin minun vanhempani asettamaan ehtoja rakkaudelleen ja hyväksymiselleen. Vl-liike ei edusta minulle rakkautta antavaa yhteisöä.
On väärin käyttää rakkautta vallankäytön välineenä. Ihmisen psyyke voidaan tuhota.
Rakkaudesta voidaan tehdä ehdollista, ja se lienee melko tavallista vl-liikkeessä.
Minun kohdallani vain oli toisin, ilmeisesti kiitos kotini. Satuin varmaan kasvamaan myös aika lämminhenkisen 'Siionin' piirissä.
Myös vl-liikkeestä lähdettyäni kaikki suhtautuivat ystävällisesti, muutamaa puolituttua poikkeusta lukuunottamatta, mutta laskin sen heidän luonteensa syyksi.
Olen todella iloinen että on myös sinun kaltaisiasi kokemuksia. Hyvä että kirjoitit tänne! Kun keskustellaan vanhoillislestadiolaisuudesta, olisi hyvä saada erilaisten kokemusten laaja kirjo esiin. Nyt tätä keskustelua leimaavat surulliset ja haavoittavat kokemukset. Ehkä liikaa!? Varmasti tulee yksipuolinen kuva...
Tosiasiassa vl-herätysliikkeestä lähteneet ja liikkeen ulkopuoliset ihmiset ovat erittäin kateellisia vl-puolisoiden suuresta lapsimäärästä ja vl-perheiden kaikkinaisesta onnellisuudesta. Samoin he ovat katkeroituneita omaan elämäänsä. Siitä nousee kaunainen keskustleu jota täälläkin harrastetaan.
mitään raflaampaa keksinyt? Tuolle nauraa jo lampaatkin.
tarkkoja ollaan Rebekka käytti termiä "etninen" eikä etninen. Siinä on jo se pieni ero!
Miten olisi jos puhuisimme herätysliikkeen sijaan perinneliikkeestä? Kuvaisiko se asiaa paremmin?
jotta tiedän nauraa, oikeassa kohdassa.
VL liike on pilannut minun elämäni, täydellisesti. PISTE!
Tästä vl-ihmisen blogista tuli mieleen:
http://freepathways.wordpress.com/
No voi mahoton. Miten se voi olla noin vaikeaa? Pitääkö tehdä itelleen vaikeaksi?
Itelle vl-liikkeestä eroaminen ei ollu muuta, ku sanoin vanhemmille, että tämä pelleily loppuu omalta kohdalta ja se oli siinä. Ei jäänyt helvettipelkoa, koska en ole pitkiin aikoihin uskonut koko helvettiin, vaikka kuljin pitkään uskovaisen nimellä ateismistani huolimatta.
Eikö se ole ihan järkeenkäypää, ettei ikiaikaista tulta voi olla, saatikka, että pysyy elossa siinä tulessa.
Itse erosin VL-liikkeestä parikymppisenä, muutettuani omilleni. Eipä tuo niin kovin suuri loikka ollut henkisellä tasolla. Nykyään halutaan vaan repii sensaatiojuttua vähän kaikesta. Sairasta.
yhtä helppoa! Minä erosin porukasta n.13-14 vuotiaana, ja sain kyllä tuntea nahoissani sen!