Moi!
Ajattelin vähä kirjottaa tänne, jos sais vähä purettua ajatuksia.
Eli mulla on tällänen tilanne, että mä oon aika yksinäinen ja hukassa. Jotenki tuntuu ettei kukaan välitä ja kaikki epäonnistuu. Enkä mä oikein jaksakaan tehä mitään. Kaikki päivät menee vaan sisällä ja koneella.
Lukio loppu just. Pääsin läpi, mut sellasilla paskoilla papereilla joilla ei tee mitään. Koko lukion aikana en lukenu oikeestaan ollenkaan ja numerot on sit sen mukasia. Menin lukioon vaan sen takia että en tiennyt mihkä muuallekaan olisin menny. Ja nyt on kolme vuotta menny, enkä tiedä edelleenkään.
Isä on huutanu koko kolme vuotta siitä ku lukio menee päin vittua ja kun en oo tehny kesätöitä ollenkaan. Eikä se ainakaan auta, mun entisestään nollassa olevaa itsetuntoo. Itsetunto tuhottiin monta vuotta sitte. Joskus mietin että olisko asiat paremmin jos jotain olis jääny tapahtumatta...
Nyt pitäs saada töitä, mut ku ei oikein löydy aktiivisuutta etsiä töitä. Eikä ne etsimättä tuu. Ja taas isä huutaa melkein joka päivä ku en eti töitä tarpeeks aktiivisesti.
Kavereitakaan ei oo paljo yhtään. Ja se johtuu enimmäkseen siitä että mun itsetunto on ihan nollassa. Tyttöystäväkin olis kiva, mut eihän sitä kotona istumalla saa, eikä oo kivaa liikkua missään ku itsetunto on nollassa. Ja sit jos sattuis johki ihmistenilmoille eksyyn ni ei ainakaan uskalla mennä jutteleen kellekään ja tuskin kukaan tulee jutteleen jos istuu yksin jossain nurkassa.
Välillä ei vaan jaksais tätä paskaa enää. Mut sit taas välillä ajattelee että kyllä tää viä paremmaks muuttuu, joskus...
Tämmöstä täällä
Ajattelin vähä kirjottaa tänne, jos sais vähä purettua ajatuksia.
Eli mulla on tällänen tilanne, että mä oon aika yksinäinen ja hukassa. Jotenki tuntuu ettei kukaan välitä ja kaikki epäonnistuu. Enkä mä oikein jaksakaan tehä mitään. Kaikki päivät menee vaan sisällä ja koneella.
Lukio loppu just. Pääsin läpi, mut sellasilla paskoilla papereilla joilla ei tee mitään. Koko lukion aikana en lukenu oikeestaan ollenkaan ja numerot on sit sen mukasia. Menin lukioon vaan sen takia että en tiennyt mihkä muuallekaan olisin menny. Ja nyt on kolme vuotta menny, enkä tiedä edelleenkään.
Isä on huutanu koko kolme vuotta siitä ku lukio menee päin vittua ja kun en oo tehny kesätöitä ollenkaan. Eikä se ainakaan auta, mun entisestään nollassa olevaa itsetuntoo. Itsetunto tuhottiin monta vuotta sitte. Joskus mietin että olisko asiat paremmin jos jotain olis jääny tapahtumatta...
Nyt pitäs saada töitä, mut ku ei oikein löydy aktiivisuutta etsiä töitä. Eikä ne etsimättä tuu. Ja taas isä huutaa melkein joka päivä ku en eti töitä tarpeeks aktiivisesti.
Kavereitakaan ei oo paljo yhtään. Ja se johtuu enimmäkseen siitä että mun itsetunto on ihan nollassa. Tyttöystäväkin olis kiva, mut eihän sitä kotona istumalla saa, eikä oo kivaa liikkua missään ku itsetunto on nollassa. Ja sit jos sattuis johki ihmistenilmoille eksyyn ni ei ainakaan uskalla mennä jutteleen kellekään ja tuskin kukaan tulee jutteleen jos istuu yksin jossain nurkassa.
Välillä ei vaan jaksais tätä paskaa enää. Mut sit taas välillä ajattelee että kyllä tää viä paremmaks muuttuu, joskus...
Tämmöstä täällä
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ikävää että isäsi on sellainen. Tiedän tunteen, koska omassa tapauksessani äitini oli hyvin painostava, aina valittamassa ja kauhistelemassa joitakin huonoja arvosanojani. Hän oli hermoraunion paikalla kun reputin matikan YO- kirjoituksissa. Pääsin silti heti opiskelemaan ihmeen kaupalla minne halusin, erääseen AMK:iin.
Jos pystyt vielä panostamaan kouluun, neuvoisin että yrittäisit nostattaa YO-arvosanojasi seuraavana syksynä tai keväänä. Hyvät YO-arvosanat auttavat todella paljon jos lopputodistuksesi ei muuten ole järin hyvä. Tosin ilman hyviä arvosanoja voi päästä opiskelupaikkaan ja pärjätä elämässä hyvin myös. Sinun täytyy vain miettiä ja löytää se mikä sinua kiinnostaa eniten ja tehdä sitä loppu elämäsi. Muista etteivät huonot arvosanat koko maailmaa kaada ja että voit onnistua elämässä yhtä hyvin kuin muitkin.
Tärkeintä olisi kuitenkin selvitää miksi olet masentunut ja tehdä sille jotakin. Henkinen kärsimyksesi pitää saada hoivattua jotenkin. Ilman motivaatiota et tule saamaan mitään aikaiseksi. Ainoa motivaatio mitä minulla oli ja minkä voimin pääsin läpi lukiosta ja pääsin nykyiseen opiskelupaikkaani oli, että en kestänyt enää olla vanhempien luona enkä etenkään kestänyt olla tekemisissä minkään kanssa mikä oli kytköksissä menneisyyteeni tai kaupunkiin.
Kirjoitit että itsetuntosi tuhottiin monta vuotta sitten. Saako kysyä miten, mitä tapahtui?
Hyvää yötä, Yksinäinen poika. May the force be with you! :)
Paras ystävä sinua varten sinä itse, tunne itseä !