Kun en tiedä niin siksi ajattelin sitä tiedustella näin ihan tämän palstan kautta, että milläpä tyrmäätte ajatukseni siitä, että tv ja iltapäivälehdistö on osaksi olemassa siksi, että kansan mielet saadaan kiinnitettyä epäolennaiseen?
Otetaanpa esimerkiksi vaikka "Mikkosten mediaperhe". Itellä ainakin herää heti ajatus, että mitähän sitä oikein suhmuroidaan siinä toisessa suunnassa, mistä "Mikkosten" on tarkoitus kääntää katseet pois?
Toinen naisten ja lasten maailman tapahtuma, joka on omaksi harmiksenikin päässyt mieltäni askarruttamaan on Helsingin Sanomien "iso ilmoitus", jolla etsittiin naista ravintolasta.
Itse en ole asiaa tutkinut enkä yhtään artikkelia siitä lukenut. Mutta kun kasvualusta on itselläni ollut kivinenpelto ja ympäristö on kääntänyt vänkkäräksi niin hetihän tässä tällä maallikkojärjellä tulee mieleen, että salaperäinen miljonääri, joka kaipaa ihastustaan ei ehkä olekaan vielä miljonääri? Mutta sopivat ehdokkaat tavattuaan suunnitelman onnistuessa ehkä voikin olla sellainen? Tai tulla osaksi sellaista sukua, jonka avioehto takaa kohtuullisen ehdon tuohta takataskuun lopunajan "pörräämiseksi"? Ehkä kyseessä on sentyypin seuralainen, joita ennen Auervaaraksi kutsuttiin?
Tai sitten asiaan pätee "Mikkosten mediaperheen" ensimmäinen sääntö, että asialla pyritään kääntämään katseet toiseen suuntaan sieltä missä tapahtuu jotain sellaista, mistä tulisi olla enemmänkin tietoinen kuin tämän "Casen" vaiheista? Ja siitä tapaavatko he toisensa?
Myös naiset saavat nyt aktivoitua tässä asiassa, jos sellaista tarvetta tuntevat?
Otetaanpa esimerkiksi vaikka "Mikkosten mediaperhe". Itellä ainakin herää heti ajatus, että mitähän sitä oikein suhmuroidaan siinä toisessa suunnassa, mistä "Mikkosten" on tarkoitus kääntää katseet pois?
Toinen naisten ja lasten maailman tapahtuma, joka on omaksi harmiksenikin päässyt mieltäni askarruttamaan on Helsingin Sanomien "iso ilmoitus", jolla etsittiin naista ravintolasta.
Itse en ole asiaa tutkinut enkä yhtään artikkelia siitä lukenut. Mutta kun kasvualusta on itselläni ollut kivinenpelto ja ympäristö on kääntänyt vänkkäräksi niin hetihän tässä tällä maallikkojärjellä tulee mieleen, että salaperäinen miljonääri, joka kaipaa ihastustaan ei ehkä olekaan vielä miljonääri? Mutta sopivat ehdokkaat tavattuaan suunnitelman onnistuessa ehkä voikin olla sellainen? Tai tulla osaksi sellaista sukua, jonka avioehto takaa kohtuullisen ehdon tuohta takataskuun lopunajan "pörräämiseksi"? Ehkä kyseessä on sentyypin seuralainen, joita ennen Auervaaraksi kutsuttiin?
Tai sitten asiaan pätee "Mikkosten mediaperheen" ensimmäinen sääntö, että asialla pyritään kääntämään katseet toiseen suuntaan sieltä missä tapahtuu jotain sellaista, mistä tulisi olla enemmänkin tietoinen kuin tämän "Casen" vaiheista? Ja siitä tapaavatko he toisensa?
Myös naiset saavat nyt aktivoitua tässä asiassa, jos sellaista tarvetta tuntevat?
Vastaukset 2
Vanhimmat
tapaus mikkosten maailma on tehty niin että mahdollisimman vastenmieliset hahmot esittävät toisinaan ihan järkeviäkin "konservatiivisia" näkemyksiään saaden ne näyttämään typeriltä. Tällä on tietysti tarkoitus vaikuttaa ihmisiin, eihän nyt kukaan halua samaistua näihin ahdasmielisiin.
Roskalehdistö rummuttaa turhanpäiväisyyksiä päivästä toiseen. Ihmiset ovat tyhmistetty ja yksinkertaistettu äänestämään kaikenmaailman turhia julkkiksia päättämään yhteisistä tärkeistä asioista. Siis ne ihmiset, jotka vielä äänestävät.
Nuorempi väestö on laumaantunut kiinnostumaan vain roskaviihteestä ja big brotherin kaltaisista ilmiöistä.
Suomi muutetaan idioottien asuttamaksi banaanivaltioksi, jossa oma ajattelu on kielletty. Osittain tässä on jo onnistuttu huolestuttavan hyvin.
Jospa se idiotismin siemen onkin meillä jokaisella syvällä sydämessä. Itse ainakin myönnän, että yli 90% ajasta tunnen itseni tyhmäksi ja loppuajalla arvelen, että olenkohan täysi idiootti?
Mutta en anna kuitenkaan tämän murtaa mieltäni tai masennuttaa henkeäni, koska aina on olemassa se pieni mahdollisuus, että olenkin ollut oikeassa joissain. Tai edes vähemmän väärässä?
Niin tai näin niin, jos totuus kuitenkin on tunteiden toisella puolella tai sitten niihin niin syvästi sisäänkirjoitettuna, ettemme me pääse maistelemaan siitä kuin murusia ihmisten keskinäisen torailun keskellä? Koska kuka totuuden voi tavoittaa, jos on tunteisiin kätkettynä ja ehtona sen löytämiselle on aitous? Tai jos totuus on kirjoitettu tietämiseen sen "toiselle puolelle" niin, että siitä ei voida vielä mitään mainita? Ja tiedossamme on vain sirpaleita siitä, joita lainalaisuuksiksi kutsutaan.
Toiston ja kertauksien kerrotaan olevan opintojen äiti. Paitsi ei ehkä tv:ssä, jossa pahoinpitelyjen ja "salarakkaiden" on todettu olevan vaikuttamatta ihmisen mieleen?
Mutta miksi sitten on sellainenkin instituutio olemassa kuin koulu tv? Jos kerran tv:n kautta saatu opetus ja kertaus tavoista toimia kähmimällä kaverin seläntakana ei vaikuta sen seurannassa mukana oleviin? Niin eikö silloin myös ole kyseenalaista se, että kuinka opetus tv:n kautta menee ihmisten mieliin?
Ja samaan aikaan ruokakaupat mainostavat kalliilla kampanjoilla, että meillä talouslenkki on edullisempaa kuin missään muualla. Ja tämän oletetaan vaikuttavan ihmisten käytökseen.
Ties vaikka "hypnoosin mestari" voisi ko. vempaimen kautta lamaannuttaa kokonaisen kyläyhteisön?
Unohtaa ei toki sovi ihmisten kykyä erottaa faktaa fiktiosta. Mutta kyseenalaistaa kai kuitenkin saadaan se miten syvällä tämän erotuskyvyn juuret maassa ovat? Jos sillä nyt loppupeleissä kuitenkaan mitään merkitystä on?
Johdatus tai sattumassa tehtävät ratkaisut? Siinäpä pulma, kumman kelkkaan sitten itse kukin tahtoo matkansa rakentaa?
No mene ja tiedä ehkä viisaus onkin kuin kauneus ja rohkeus siten, että "opetus tv" onkin jollain salatulla tavalla toisenlainen kuin kotikatusarjojen kiemuraiset tavat toimia?
Kirjoituksesi oli hyvä ja antoi ajattelemisen aihetta toivoa vain sopii, että ymmärrän sen. Kiitos siitä.