Varjottarelle..

Onneahan ei voi pakottaa. Tavallaan olet jo päätöksen tehnyt, että lähdet. Sinua pelotta vain tulevaisuus ja se, että elämäsi ei ole enää niin turvattua, kuin avioliitossa ollessasi. Olet päässyt jo niin pitkälle ajatuksissasi, mutta lopullisen ratkaisun tekeminen on aina vaikein askel. Kun pystyt sen tekemään ja sanoiksi pukemaan, olet valmis lähtemään ja helpottunut siitä. Pystyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan itse päättämään ja suunnittelemaan omaa elämääsi.
Lapset eivät ole este eivätkä tekosyy erolle. Lapset voivat olla jopa paljon onnellisempia siitä ratkaisusta, kun he näkevät että heidän vanhempansa ovat kumpikin onnellisia omalla tahollaan ja silti rakastavat lapsiaan ja jaksavat välittää heistä kumpikin omalla tavallaan, omalla ajallaan.
Onneton avioliitto ei ole lapsille hyväksi. He aistivat kaiken liian voimakkaasti ja haluavat molemmille vanhemmille vain hyvää. Joten selvä ratkaisu voi olla se paras vaihtoehto. Parempi lähteä kuin kitua rakkaudettomassa avioliitossa.
Tulet pärjäämään lasten kanssa ja yhteishuoltajuus tulee toimimaan kohtalaisen hyvin. Silloin saat myös omaa aikaa itsellesikin, mitä et ole enää vuosikausiin saanut viettää. Molemmille tekee hyvää vastata välillä itsenäisesti lasten asioista ja ne te tulettekin hoitamaan kiitettävästi läpi.
Olette molemmat omalta osaltanne kyllästyneet toisiinne ja rakkautenne on kuollut jo aikoja sitten.
Miksi siis et lähtisi?
Tulet onnestasi nauttimaan. Löydätte molemmat uudet ystävät, sinä yllättävänkin pian. Sinulla näkyy olevan joku jo vähän niin kuin valmiiksi katsottunakin. Onnea ja rohkeutta matkaan!