>>> iltarukouksen jälkeen viisivuotias isosisko muistaa äkkiä, että pojat eivät ole vielä pyytäneet toisiltaan anteeksi.
Alasängystä huudellen hän neuvoo poikia: ”Pyytäkää pojat tekin toisiltanne anteeksi, että säilytte uskovaisina. Halutaanhan me pysyä uskovaisina?”
Pojat tottelevat kuuliaisesti viisaan isosiskon neuvoa. Tyttö muistuttaa vielä äitiään: ”Pyydättehän tekin isän kanssa toisiltanne anteeksi?” Äiti lupaa, että kyllä isä ja äitikin sopivat asiat joka ilta. >>
http://www.srk.fi/index.php?p=perhepeili_synnyt_anteeksi
Alasängystä huudellen hän neuvoo poikia: ”Pyytäkää pojat tekin toisiltanne anteeksi, että säilytte uskovaisina. Halutaanhan me pysyä uskovaisina?”
Pojat tottelevat kuuliaisesti viisaan isosiskon neuvoa. Tyttö muistuttaa vielä äitiään: ”Pyydättehän tekin isän kanssa toisiltanne anteeksi?” Äiti lupaa, että kyllä isä ja äitikin sopivat asiat joka ilta. >>
http://www.srk.fi/index.php?p=perhepeili_synnyt_anteeksi
Vastaukset 21
Vanhimmat
Tuli mieleen että tuo kaikkein huolestunein taisi olla perheen vanhin tytär. Kovasti pienenä ottanut huolehtijan roolin. On TODELLA julmaa ja väärin pelottella pikkuiset lapset noin ahdistuneiksi!
Äidin olisi pitänyt rauhottaa tyttöä, että ei hänen tarvi huolehtia, kyllä veljet sopii keskenään sitten kun tulee riitoja ja mekin isän kanssa sovimme sitten kun tulee riitoja. Kyllä riitoja ja syntejä on hyvä pyytää anteeksi, mutta ei vaadittuna.
voisi Suomessakin olla paljon onnellisempia ja tasapainoisempia lapsia, nuoria ja aikuisia.
Matt. 6:12
Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa. [Jer. 31:34 | Sir. 28:2-5; Matt. 18:35; Ef. 4:32; Kol. 3:13]
Matt. 6:14
"Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. [Mark. 11:25]
Matt. 6:15
Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne. [Jaak. 2:13]
Kol. 3:13
Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.
vaan silloin kun tuntuu, että tarvitsee syntien anteeksi antamusta.
kYLLÄ RAAMATTUKIN OPETTAA, ETTÄ ÄLKÄÄ ANTAKO AURINGON LASKEA VIHANNE YLLE.
Olet todella oikeassa, että viimeistään yöpuulle
mennessä annetaan anteeksi.
Unikin on makeaa silloin
olkaa siunatut
ovat tärkeimmät Jeesuksen opettamista asioista uskovan ihmisen elämää ajatellen. Jos ei ole katumusta ja anteeksiantamusta, ei voi olla rakkauttakaan. Kuinka vaikeaa onkaan sanoa tuo pieni sana, anteeksi, mutta jos sen oikealla katumuksella varustettuna saa sanotuksi, millaiseen vapauteen se ihmisen vapauttaakaan.
anteeksi lähimmäisillemme. Ei siitä tarvitse mitään isoa numeroa tehdä. Saatikka taas vl-mantraa kuten se nimessä ja veressä.
Joo joo, mutta mitä ihmettä varten lapset pitää ehdollistaa anteeksipyytämisen rituaaliin niin etteivät he saa unta ilman sitä? Epätervettä!
Pohjimmiltaan kyse on vanhoillislestadiolaisuuden epäluterilaisesta syntikäsityksestä.
Lue esim. tästä:
http://freepathways.wordpress.com/2009/04/02/synti-vanhoillislestadiolaisuuden-opetuksen-mukaan/
Kärsin itse maanpäällisestä helvetistä juuri tuon asian suhteen kun alle 6-9 vuotiaana pelkäsin aina nukkumaanmennessäni joutuvani helvettiin tulimereen ikuiseen kidutukseen kun en ollut muistanut pyytää syntejäni anteeksi!
Moinen lapsia ahdistava kulttuuri ja sellaisen opetus pitäisi lailla kieltää!
Jatkuvan anteeksipyytämisen sijaan pitäisi opettaa anteeksiantamista ja asioiden korjaamista SILLOIN kun on selkeästi tehnyt jotain väärin - ei ahdistavaa mantrojen toistamista kohdalleen ja moisen puuttumisella pelottelemista!
hyvästä kirjoituksesta.
Ihan sama minulla. lapsuudessa se uskonopuoli olli ahdistavaa. Erityisesti opit synnistä ja ikuisesta kadotuksesta iskostuivat tiukasti mieleen. Pitkälle nuoruusikään saakka itse asiassa kammosin nukkumaanmenoa, sillä pelkäsin kuolevani nukkuessani ja joutuvani sitten helvettiin. Aikuisena olen miettinyt mitä järkeä on pelotella lasta ja pilata lapsuus?
sama vika. Ja niinpä aikuisena on tullut käytyä kova koulu, mielenterveyden kanssa.
hallita "pelolla ja kauhulla" tämän maanpäällä".
vl-herätysliikkeen karmeista julmuuksista.
todella ahdistavana siinä vaiheessa aina, kun olin lähdössä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Joka ikisen loman jälkeen ilman mitään riitaa, aina oli se kaikkien syntien anteeksisaarnaaminen (pyytäminen ja antaminen) vaikkei mitään riitaa ollutkaan. Tuli kauhea tunne, että ihan kuin ei enää ikinä tavattaisi. Hyi että inhosin tuota tapaa. On ihan toinen asia pyytää anteeksi, sillon kun on aihetta.
Kannattaa lukea tuo Päivämiehen kirjoitus. VL-lapsenkasvatus paljastuu koko karmeudessaan.
Sinänsä erikoista, että uskonlahko jota pidetään vaarallisena lapsille, kuuluu kirkkoon.
lapsen herkkään mieleen syyllisyyden ja sitä kautta huonommuuden tunne. Ainakin tuossa itsetunnon riisumisessa tuo oppi tekee "hyvää" työtä!
tehty virhe ja vääryys on korjattava HETI, kun se ilmenee, eikä vasta yöpuulle mentäessä. Te opetatte VÄÄRIN!
eli anteeksipyyntö Jeesukselle Kristukselle syntiemme ainoalle sovittajalle?