Sidottuina

Katson maailmaa
sumuisin silmin
talvi kaatuu
kevät puristuu
sisältäni

ulkonakin
lämpö täyttää
mielen, muistot

rakkaus sydämessä
lähteneet, olevat

sinä

kaikki kaikessa
yhteydessä kaikkeen

kohtalot
sidottuina
elämän polulla
olemme mekin
toistemme
helminauhoissa
12290
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

Tämä on niin kaunis runo, kuin pikkuinen
lemmikin kukka arvokkuudessaan.

Luonnon sininen ja kaunis !

Äänestä
  • kommentistasi. Olen iloinen, että kirjoittamani miellytti.:)

    Äänestä

...kultataivas varisee alas kylmään mereen
joka on kuin sydämesi,sumujen nostaja,
pusertaa silmäkulmistasi helmensä muistorikkaat.

tämä ei sovi ilopilleri imagoosi.
kauhean surullinen
mutta taidolla huikaisevalla kirjoitettu.

hyvä upea vergeet...!!!

Äänestä
  • tätä suorastaan surulliseksi runoksi tarkoittanut, tarkkailevaksi ainoastaan. Voihan tämän noinkin tulkita, kun katson toisen silmin. mukavaa että kommenteerasit kumminkin, uusi näkökulma runosta on aina tervetullut.:)

    Äänestä

kovin kaunis runo.
Rakaus on kuitenkin
tärkein asia,se on hyvä.
Kiitos lukunautinnosta.

Äänestä
  • ja iloitsen kommentistasi.:)

    Äänestä

tämä runosi on kuin elämän sirpaleita, jotka on
koottava yksitellen nauhaan - suruisin silmin ja
haikealla mielellä.

Jokin tässä liikautti minua, ja paljon !
Kaunista, tunnepitoista tekstiä.

Äänestä
  • sitten kirjoittaa sinisemmät lasit silmilläni, kun tuo R-64:kin tykkäsi että tämä on surullinen. Kun minusta tässä on vähän kaikkea, piilossa toki. Eniten kai tuo - kaikki elämässä nivoutuu kaikkeen -ajatus oli päällimmäisenä kirjoittaessani. Kiva kun kyläilit kumminkin.:)

    Äänestä

Tämä on timantti helmien joukossa!

"kohtalot
sidottuina
elämän polulla
olemme mekin
toistemme
helminauhoissa"

Upee

Äänestä
  • sanoi Lemmikki ylenpalttisesta kehunnasta.:)

    Äänestä

  • Ihmisen elämä on kuin helminauha. Jokaiselle annetaan oma mittansa ja kun helmet loppuvat loppuu elämäkin.
    Voisiko sen kokea näin?

    Äänestä

  • Pikkunuotio kirjoitti:

    Ihmisen elämä on kuin helminauha. Jokaiselle annetaan oma mittansa ja kun helmet loppuvat loppuu elämäkin.
    Voisiko sen kokea näin?

    en vaan itse usko niin. Henkilökohtaisesti uskon, että kaikki ovat yhteydessä kaikkeen, niin elävät, kuin kuolleetkin, jokainen meistä ajattelee asioista tavallaan. Kiitos ajatuksestasi ja runoni lukemisesta.:)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


vergeet-mij-niet kirjoitti:

Katson maailmaa
sumuisin silmin
talvi kaatuu
kevät puristuu
sisältäni

ulkonakin
lämpö täyttää
mielen, muistot

rakkaus sydämessä
lähteneet, olevat

sinä

kaikki kaikessa
yhteydessä kaikkeen

kohtalot
sidottuina
elämän polulla
olemme mekin
toistemme
helminauhoissa

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu