Tässä on jo parin kuukauden ajan tai oikeestaan jo vuoden ajan ollut mielenterveys vaakalaudalla, ja empä ois voinu uskoo että tälläsestä voi tulla näin isoo ongelmaa.
Lähinnä vituttaa kun nyt en yhtään tiedä mitä tehdä tällä elämällä. On niin paljon valittavaa mutta mikään ei oikeen tunnu hyvälle. Haluaisin oikeasti auttaa muita ihmisiä, tuntea edes vähän että kuuluisin johonkin, voisi tehdä jotain OIKEASTI järkevää ja tuntea edes vähän olevansa elossa. Kuitenkaan miten kukaan voi olla terve täällä jossa kaikki vaan palvovat rahaa ja yrityksiä, tuntuu että kaikki tiet vievät siihen että pitää antaa elämänsä tällä yhteiskunnalle ja tukea sen epäreilua kapitalistisuutta, pornoa, juoppoja, koko tätä mätää yhteiskuntaa. No toivottavasti lama koituu koko paskan kohtaloksi.
En minä ymmärrä mitä ideaa on nousta aamulla ylös katsomaan tätä näytelmää, kai sitä pitäis uskoa parempaan. Haluaisin olla vahvempi ihminen, se vaatii tahtoa ja itsekuria, mutta aina kun yritän niin en lopulta tiedä kumpi on parempaa, olla saamaton vässykkä ja elää "nautinnoissa" tai kurittaa itseään ja yrittää saavuttaa jotain suurempaa. Tuskin siitä hyötyisikään mitään loppujenlopuksi. Jostain syystä en voi kuitenkaan luovuttaa. Tuntuu kuin tulisin hulluksi, ja melkein toivoisinkin sitä, mutta tiedän etten voi tulla oikeasti hulluksi, käyttäydyn normaalisti mutta ajattellen ihan "oudosti".
No oikeestaan kaikki on nyt paremmin kuin hyvin, mutta olotila on vaan niin sekaisin. Kaipaisin vaan jotain suurenpaa, aidompaa tähän elämään joka on niin pinnallista.
Tulipa aika turha viesti, en saanut yhtään kirjoitettua sitä mitä hain, mutta postaanpa tän silti
Lähinnä vituttaa kun nyt en yhtään tiedä mitä tehdä tällä elämällä. On niin paljon valittavaa mutta mikään ei oikeen tunnu hyvälle. Haluaisin oikeasti auttaa muita ihmisiä, tuntea edes vähän että kuuluisin johonkin, voisi tehdä jotain OIKEASTI järkevää ja tuntea edes vähän olevansa elossa. Kuitenkaan miten kukaan voi olla terve täällä jossa kaikki vaan palvovat rahaa ja yrityksiä, tuntuu että kaikki tiet vievät siihen että pitää antaa elämänsä tällä yhteiskunnalle ja tukea sen epäreilua kapitalistisuutta, pornoa, juoppoja, koko tätä mätää yhteiskuntaa. No toivottavasti lama koituu koko paskan kohtaloksi.
En minä ymmärrä mitä ideaa on nousta aamulla ylös katsomaan tätä näytelmää, kai sitä pitäis uskoa parempaan. Haluaisin olla vahvempi ihminen, se vaatii tahtoa ja itsekuria, mutta aina kun yritän niin en lopulta tiedä kumpi on parempaa, olla saamaton vässykkä ja elää "nautinnoissa" tai kurittaa itseään ja yrittää saavuttaa jotain suurempaa. Tuskin siitä hyötyisikään mitään loppujenlopuksi. Jostain syystä en voi kuitenkaan luovuttaa. Tuntuu kuin tulisin hulluksi, ja melkein toivoisinkin sitä, mutta tiedän etten voi tulla oikeasti hulluksi, käyttäydyn normaalisti mutta ajattellen ihan "oudosti".
No oikeestaan kaikki on nyt paremmin kuin hyvin, mutta olotila on vaan niin sekaisin. Kaipaisin vaan jotain suurenpaa, aidompaa tähän elämään joka on niin pinnallista.
Tulipa aika turha viesti, en saanut yhtään kirjoitettua sitä mitä hain, mutta postaanpa tän silti
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nyt oon niin vammaisella tuulella enkä jaksa mennä nukkumaan niin päivystän tässä ja vastailen muiden viesteihin (siis jos joku erehtyy kommentoimaan). Katsotaan mitä nyt tästäkin tulee
Et ole hullu. Mutta sun pitää jotenkin ryhdistäytyä ta sii en osaa sanoa, sun pitää hyväksyä se, että tää maailma on niin typerä paikka... Sun ei tarvitse elää niin ku muutki elää, elä miten haluat ja ole oma itsesi.
Älä sitten hirveän myöhään valvo kun viestejä tulee.
Itse olen sen verran usein suomi24:ssa yöni valvonut että voin sanoa seuraavanakin päivänä täällä viestejä olevan.
Maailmassa on aina näitä ikäviä asioita.
On ihmisiä, jotka taipuvat siihen eläimenä oloon helposti.
Mutta jokaiselle on toivoa.
Kukaan ei ole turha tapaus.
Kaikki ovat suuria ihmeitä.
Minua lohduttaa se, että täällä on rakkautta.
Ihmiset välittävät toisistaan ja paremman maailman puolesta toimitaan kukin omalla tavallaan ja painollaan.
Usko Jumalaan auttaa myös.
Jeesukssen sovitustyön armo auttaa näkemään kaikki ihmiset tasa-arvoisina ja tärkeinä.
Seuraavalle päivälle riittävät omat murheensa.
Ei niitä aikaisemmin miettiä tarvitse.
Kun aamulla herää niin näkee maailman taas.
Täällä eletään mutta ei sen säännöillä kuitenkaan tarvitse elää.
Parempaa on luvassa.
Jokainen päivä on mahdollisuus tehdä hyvää.
Turpiin tulee joskus lujaakin.
Se lannistaa ehkä hetkeksi.
Mutta hyvä voittaa lopulta aina.
Tyrannit ja sen sellaiset ovat näyttäneet usein voittamattomilta mutta lopulta hekin kaatuvat ja rauha, onni ja hyvyys palaavat.
Rakkaus ja oikeudenmukaisuus voittavat aina.
Pahuus voitetaan pahuudella, PASKAA VASTAAN PITÄÄ TAISTELLA! EI VAAN USKOA JONKUN IHMEEN TEKEVÄN KAIKEN HYVÄKSI! tai sitten vaan odotat loppuelämäs ja itket iltaisin tarkoituksettomuutta ja katoat sitten massoihin ja kuolet.. =3 Hyvä kirjoitus.. samat ajatukset oikeestaan.. mut kun mä teenkin jotain ihan ihme asioita välillä.. hajoo vaan pää tän maailman kanssa =s en mäkään kyl mitään taistele.. mut mä oonkin säälittävä paska, ehkä joku tajuaa vielä joskus ja nousee vastaan =s
Tuntu et millää ei oo mtn väliä, et ihan sama jos tekisin itsarin koska en tee muuta ku kulutan yhteiskuntaa ja saastutan luontoa pelkällä olemassaolollani. Tuumasin et oon elos vaan niin kauan ku musta on hyötyä. Ja nyt on. Mun harrastus on eläinten- ja luonnonsuojelu. On tuonu kivasti elämää mulle. Jos kiinnostaa nii koita. Maailmassa on viel paljo juttua mistä ei tienny, ja joita yhteiskunta koittaa nii mukavasti siivota maton alle tässäki hyvinvointivaltiossa. :D Ainaki Animalia, SEY ja WWF on hyviä paikkoja joista saa paljo tietoo...
En tiiä auttoko mut mulle se on tuonu sisältöä elämää. Olin aiemmin masis. Pait oon vieläki mut en tee ainakaa itsaria? Enkä oo ees sairastanu kertaakaa sen jälkee ku rupesin vegeks. :D (ei liity asiaan)
Itselläni on samantyyppisiä ajatuksia. Koko elämä on pelkkää koulutuusta, kilpailua muiden yksilöiden kanssa. Elämän tarkoitus on menestyä toisten kustannuksella ja kohota kapitalismin ylimmälle portaalle, ja äärimmäistä tehokkuutta vaativa yhteiskunta saa "heikommat" ihmiset suistumaan raiteiltaan kun he eivät enään kestä tätä painetta. Ja tämä selitetään viheliäisesti sillä, että evoluutio karsii heikot lenkit, eli ne joilla on huonoin sopeutumiskyky, ja menestyminen on aina henkilön omaa ansiota, sitä arvostetaan. Kapitalismi vieraannuttaa ihmisyydestä ja aiheuttaa selittämätöntä ahdistusta ja irrallisuudentunnetta. Yksilö ei tunne kuuluuvansa minnekkään kun kaikki kanssaihmiset ovat pohjimmiltaan kilpailijoita, työntekijän täytyy koko ajan joustaa ja sopeutua uuteen, etenkin opiskelijat joutuvat pätkätyökierteeseen ja työnantaja voi pompotellä työntekijää miten lystää ilman mitään vastuuta. Nykyään työ on monilla hyvin dynaamista ja kaikennielevää. Ennen työ pidettiin selvemmin erillään muusta elämästä, nyt taasen muuta elämää ei edes ole kun töitä tuodaan kotiin ja erilaisia projekteja valmistellaan ja työasiat ovat sen laatuisia että niitä on pakko pohtia työpaikan ulkopuolellakin ynnä muuuta. Vapaa markkinatalous luo koko ajan ihmisille uusia tarpeita, uusia innovaatioita ja niistä uusia, parempia versioita joita ilman ei voi elää, kehitys kehittyy naurettavuuksiin asti, ja joku käärii tästä miljoonapotit(tuotteet valmistetaan tietenkin halpatyövoimalla ja kehitysmaiden luonnonvaroja riistäen) Jos ostat vaikka tietokoneen tai digiboksin,vuoden kuluttua se onkin jo vanhentunut, sitä mallia ei enää tueta ja on pakko ostaa uusi, kännyköistä kehitellään tajuttomia tietotekniikan multihuipentumia joissa on miljoona turhaa toimintoa ym ym. Toivon itsekkin, että lama syvenee syvenemistään ja koko järjestelmä räjähtää käsiin, silloin päättäjienkin on pakko myöntää että kapitalismi kompastuu omaan mahdottomuuteensa.