Miten päästä eroon tunteesta ettei tyttöystäväni rakasta minua?
Minulla ei ole luultavasti mitään syytä luulla näin. Luulen vaan näin ihan pienistäkin asioista.
Olemme olleet yhdessä reilut puolitoista vuotta,yhdessä on asuttu vuosi, emme riitele juurikaan, eikä hän ole millään tavoin kylmä minua kohtaan. Viihdymme yhdessä, eikä hänellä ole mitään epäilyttäviä menoja tai puheluja.
Minusta on kai tullut niin pelkuri, etten uskalla rakastaa täydestä sydämestäni kun pelkään niin paljon että satutan itseni..mielessä velloo silti kysymys "vai onko sittenkin jotain vialla, mitä en vain huomaa?"
Minulla ei ole luultavasti mitään syytä luulla näin. Luulen vaan näin ihan pienistäkin asioista.
Olemme olleet yhdessä reilut puolitoista vuotta,yhdessä on asuttu vuosi, emme riitele juurikaan, eikä hän ole millään tavoin kylmä minua kohtaan. Viihdymme yhdessä, eikä hänellä ole mitään epäilyttäviä menoja tai puheluja.
Minusta on kai tullut niin pelkuri, etten uskalla rakastaa täydestä sydämestäni kun pelkään niin paljon että satutan itseni..mielessä velloo silti kysymys "vai onko sittenkin jotain vialla, mitä en vain huomaa?"
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pystyisitkö keskustelemaan asiasta ihan avoimesti tyttöystäväsi kanssa?
tunteitasi kääntyy nyt negatiiviseksi epäilyksi tyttöystävääsi kohtaan. Jos sinä et annan kaikkea, et sitä tule saamaankaan. Se riski on vain otettava että joskus, tai useimmiten jopa asiat loppuu aikanaan. Mutta haluatko elää senkin ajan täydellä sydämellä vai kituuttaa sen puoliliekillä matkalaukku pakattuna valmiiksi.
Sä et kehity etkä sä löydä sitä oikeaa jos et opettele ottamaan riskejä, rakastaminen ja luottaminen pitää olla aina 100% muuten sä et anna mahdollisuutta et itsellesi, etkä sille toiselle.
Epäilyt pois, aukaise sun sydän, kerro kuinka hyvälle susta tuntuu ja osta pläjäytä kukkia hänelle ihan vain siksi että hän on saanut sinut onnelliseksi. Elä elämää, älä pelkää sitä.
Siinähän se juuri on, että ennen olen pelottomasti elänyt vaan elämää täysillä ja täydellä sydämellä eteenpäin ja tällaiset turhat epäilyt olen aina pystynyt välttämään, koska tiedän että sillä vain tuhoaa itseään ja suhdettaan. Tiedän myös sen, että tyttöystäväni on aina rakastanut minussa myös juuri sitä etten ole vainoharhainen ja olen suhteessakin itsenäinen oman tahdon omaava, enkä mikään kynnysmatto.
Viikonloppuna sitten päätin viestistäsi rohkaistuneena heittäytyä taas täysillä suhteeseemme ja yrittää tietoisesti olla murehtimatta mitään typeriä epäilyksiä hänen rakkaudestaan minua kohtaan.
Lopettaessani tämän idioottimaisesta itsekeskeisyydestä johtuneen epäilyn, huomasin miten paljon hän minua todellisuudessa rakastaakaan, ja miten paljon pieniä asiota hän tekee päivittäin, jotta minulla olisi hyvä olla.
Kerroin myös kullalleni miten tärkeä ja rakas hän on minulle ja miten hyvä hänen kanssaan on elää yhdessä. Oli ihanaa huomata hänen katseestaan miten onnelliseksi hän tuli kuullessaan tunteistani (ja sain myös kuulla miten hyvä hänen on olla kanssani). Pitäisi ehkä useammin kertoa toiselle miten tärkeä tämä onkaan..
Pitkästä aikaa meillä molemmilla oli koko viikonloppu vapaata ja aikaa vain toisillemme. Se todellakin teki hyvää :) yhteisen ajan puutekin voi näköjään saada ihmeellisiä tunteita pintaan..
puute, todellakin saa kummallisuuksia aikaan. Meillä on huomattu sama ilmiö. Nämä omituiset ajatukset ovat kyllä saaneet sitten kyytiä, kun on saatu olla yhdessä viikonloppu kotona. Tehdä yhdessä ruokaa ja nauttia siitä, keskustella, kölliä pitkään vieressä ja nauttia toisen tärkeästä läsnä olosta.
Arjen kiireessäkin kannattaa muistaa, kuinka mieltä lämmittää joko sanat tai teko jolla ilmaisee toisen tärkeyden ja rakkauden häntä kohtaan. Rakkauden löytäminen ja sen kestäminen ei ole itsestäänselvyys.
Ps. Pitäkää toisistanne huolta kevät auringon myötä:)