Hei. Miehelläni on paniikihäiriö ja olenkin tässä miettinyt et millaiseksi se voipi tulla. Meillä on 4pkl lapsia 1-12v ja paniikkihäiriö on ollut nyt vajaa 6 vuotta. Melko oireeton.Nykyään mies hermostuu pienimmistäkin asioista ja vetää huomion itseensä joka toinen sekunti. se väsyttää minua ja haluaisin muutosta tilanteeseen. kertokaa omista kokemuksista [email protected] jos haluatte sähköpostia kirjoittaa.
kumppanien ajatuksia paniikkihäiriöstä
danaja
3549
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei, Miehesi viimeaikainen käyttäytyminen ei mielestäni liity paniikkihäiriöön.Koeta selvittää mikä muu häntä vaivaa,ja jos et itse sitä saa selville niin pyydä miestäsi ottamaan yhteyttä ammattiauttajiin.Yleislääkärikin osaa jotain sanoa ja ohjaa tarvittaessa esim. psykologin vastaanotolle.Ehkä mahdollinen lääkitys ei tehoa tai se on väärä.Ja jos lääkitystä ei ole niin sitä suuremmalla syyllä kipin kapin lääkäriin. Tilanne on täysin korjattavissa.Kaikkea hyvää miehellesi ja voimia sinulle hoitaa pesueesi :)
Miten niin ei muka vaikuta paniikkihäiriöltä? Juuri noinhan siinä helposti käy. Eristäydytään aluksi muusta maailmasta kohtauksien pelossa ja kohta huomataan ettei se kotikaan enää tunnu turvalliselta paikalta, jota seuraa sitten se muihin siellä oleviin (turvallisilta tuntuviin) ihmisiin tukeutuminen.
Psykoterapia on se mitä miehesi tarvitsee, sillä lääkkeitä käyttämällä voidaan poistaa ainoistaan oireita, ei syitä. Noin pitkällä paniikkihäiriötaustalla yhtämittaisesti vähintään kolme kuukautta kestänyt hoitosuhde todennäköisesti löytyy, joten eikun pyytämään psykiatrilta lausunto ja laittamaan hakemus kelaan. Myönteisellä päätöksellä terapiaa on vuosi kerrallaan kaksi kertaa viikossa omavastuuhintaan 1-20€/kerta riippuen psykoterapeutin koulutusasteesta.
Voisiko johtua kiireisestä elämästä, kaikki huomio menee asioiden hoitamiseen, tekemiseen, lastenkasvatukseen.
Kannattaa ottaa aikaa kahden. Lapsillekkin paras on jos vanhemmat ovat onnellisia. Ja jos toinen ei ole onnellinen, se vaikuttaa myös jonkinverran lapsiin.
Että nyt vain juttelemaan kahden, ja koettakaa keksiä jotain mukavaa tekemistä : ) (lapset mahdollisesti hoitoon?) Mitäpä jos aloittaisitte yhteisen harrastuksen?
Eikä oikeastaan liity paniikkiin mitenkään,
vaan ihan normaaleista asioista puhutaan.
-L